Mikael Hakkaraisen piti pelata viime kausi TPS:ssä, myös terveyden piti olla kunnossa. Selkävaivat kuitenkin viivästyttivät liigakauden alkua, ja lopulta Pohjois-Amerikassa kiekko-oppia saanut keskushyökkääjä pelasi TPS:ssä vain yhden liigaottelun ja neljä CHL-ottelua.
Turun-ajasta Hakkarainen ei enää halua puhua, sillä loppukaudesta Västeråsissa HockeyAllsvenskanissa hänen terveytensä koki vielä kovempia.
– Sain koronan tammikuun lopulla. Tuli kovat oireet ja menin pelaamaan liian aikaisin. Ensin luultiin, että sain jälkitautina sydänlihastulehduksen. Lopetin pelaamisen ennen pudotuspelejä, kun oli oletus vakavasta vaivasta, niin ei voinut terveydellään leikkiä.
Seura ei kuitenkaan Hakkaraisen mukaan suhtautunut tilanteeseen tarpeeksi vakavasti, mitä hän ihmettelee ja toivoo kiekkomaailman ottavan koronan tosissaan.
"Ruotsissa ei oikein uskottu, että minulla on mitään vaivaa. Seuran suunnalta viesti oli, että minua tarvitaan pudotuspeleissä."
– En haluaisi kritisoida, mutta Västeråsissa ei mielestäni koronaan suhtauduttu kovin ammattimaisesti. Olin ensin viisi päivää kuumeessa, ensimmäisenä kuumeettomana päivänä heti treenaamassa ja pari päivää myöhemmin alkoi jo peliputki. Tämä laukaisi synnynnäisen sydänlihassairauden oireet, joita ei aiemmin ole ollut.
Hakkarainen pelasi helmikuussa ensin kahdeksassa päivässä neljä peliä ja pari viikkoa myöhemmin saman pelimäärän vain kuuteen päivään. Pelkkä tilanteen tutkituttaminen jäi Hakkaraisen mukaan yksin hänen vastuulleen.
– Ruotsissa ei oikein uskottu, että minulla on mitään vaivaa. Seuran suunnalta viesti oli, että minua tarvitaan pudotuspeleissä.
Hakkarainen kuitenkin halusi käydä lääkärissä, koska hän koki olonsa huonoksi.
– Onneksi tulin itse Suomeen tutkittavaksi, koska jos olisin pelannut, olisi voinut käydä todella huonosti.
Oltuaan huhtikuusta pelaamatta ja muuten rasittamatta itseään Hakkarainen sai viimein tietää, mikä tilanne on, mutta vastaus ei ollut toivottu.
– Nyt on tullut tieto, että pelaaminen loppuu. Kyseessä ei ole sydänlihastulehdus, vaan minulla on synnynnäinen sydänsairaus: LVNC eli trabekuloiva kardiomyopatia.
“On pitänyt hyväksyä, ettei voi pelata jääkiekkoa enää”
Hakkaraisella olisi ollut kova halu jatkaa pelaamista ja pelipaikkakin tiedossa, mutta terveys on etusijalla.
– Se tarkoittaa, että minulla on suurempi riski saada sydänkohtaus kentällä. Varsinkin kovat sykkeet ja kontaktit ovat riskialttiita ja niitä pitää välttää. Vaikka riski saada kohtaus on tosi pieni, ovat seuraukset niin vakavat, ettei riskiä voi ottaa.
Viime syksynä slovakialainen kiekkoilija Boris Sádecký menetti tajuntansa kesken ICEHL-ottelun ja menehtyi sairaalassa muutama päivä myöhemmin – kuoleman jälkeen hänellä todettiin olleen sydänlihastulehdus. Keväällä vastaavan peliuran loppumisen taas koki Mikko Nuutinen, jolla niin ikään todettiin synnynnäinen sydänsairaus.
Uran lopettaminen vain 24-vuotiaana ja omasta tahdostaan riippumatta on ymmärrettävästi valtava muutos elämään, identiteetistä alkaen.
– Luulin varmaksi, että pääsisin pelaamaan: Odotukset oli korkealla ja oloni on parempi, mutta sainkin tiedon, etten voi enää pelata. Se oli aika kova paikka, mutta kyllä sen on alkanut hyväksyä.
– Olen jutellut tosi paljon Pohjois-Amerikasta tutun urheilupsykologin kanssa ja olen mielestäni käsitellyt tämän asian oikein hyvin.
Pohjois-Amerikassa pelatessaan Hakkarainen kärsi useista loukkaantumisista ja tottui keskustelemaan asioistaan urheilupsykologin kanssa. Vaikeista asioista puhumista hän suosittelee kaikille.
– Kannattaa jutella, kun on jotain mikä mieltä painaa. Eikä sen tarvitse olla psykologi, voi jutella vaikka kaverin tai perheen kanssa. Mutta keskustelu auttaa.
"Olen jutellut paljon tutun urheilu-psykologin kanssa ja olen mielestäni käsitellyt tämän oikein hyvin."
Varsinkin äkillisesti tapahtuva urheilu-uran loppuminen voi jättää ammattilaisen niin sanotusti tyhjän päälle, mikä on useassa tapauksessa johtanut esimerkiksi liialliseen päihdekäyttöön. Hakkarainen ei kuitenkaan ole huolissaan tulevaisuudestaan – liikuntaakin hän saa harrastaa normaalisti.
– Itsellä on hyvä tukiverkosto, niin ei ole ollut mitään ongelmaa. On pitänyt vain hyväksyä se, ettei voi pelata jääkiekkoa enää. Ja se on ihan fine. Elämää on kuitenkin paljon edessä enkä halua sitä riskeerata.
Eikä Hakkarainen ole täysin jouten ollutkaan.
– Kauden loputtua aloin pitää Twitch-kanavaa kasinomarkkinoinnista. Olen tehnyt sitä neljä kuukautta ja se on lähtenyt hyvin liikkeelle.
Kiekkouralta opit matkaan
Jääkiekkokin on edelleen Hakkaraisen mielessä.
– Lari Joutsenlahti on puhunut, että voisin päästä avustamaan häntä valmennuksessa. Jääkiekon parissa haluaisin jotain tehdä, mutta ei voi vielä sanoa mitään varmaksi.
Joutsenlahti tunnetaan luisteluvalmennuksestaan, ja Hakkarainen kuvasi viime syksynä luistelua omaksi vahvuudekseen.
− Hinku pelaamaan olisi myös valtava eikä voi tietää, tulisiko valmentamisesta mitään, kun haluaisin itse pelata. Olen niin kilpailuhenkinen, että malttaisinkohan vain tsempata muita.
Hakkarainen nostaa myös esille, mitä jääkiekko on hänen elämäänsä antanut.
– Uralla oli paljon loukkaantumisia, mutta koen kuitenkin aina saaneeni parhaan tason irti. Olen myös ehtinyt näkemään erilaisia paikkoja ja joukkueita, vaikka ammattilaisura ei montaa vuotta kestänyt. Pohjois-Amerikasta sain paljon erilaisia kokemuksia.
Pitkään ulkomailla asunut Hakkarainen asettuu nyt Suomeen joksikin aikaa.
– Suomeen jään ainakin vuodeksi, jonnekin lämpimään ehkä haluan myöhemmin. Otan nyt kuitenkin rauhallisesti ja mietin vaihtoehtojani.