Andreas Bernard - mies Bolzanon varjoista

Jo muutaman kauden Suomessa viettänyt Andreas Bernard on pelannut Suomi-Sarjassa, SM-Liigassa ja Mestiksessä. Oikeastaan vasta viime kaudella Bernard pääsi pelaamaan kunnollisen ehjän kauden, ja sitä kautta pääsi tälle kaudelle takaisin Liigaan ja SaiPaan.

Nuorille pelaajille sopeutuminen ulkomaille ei välttämättä ole itsestään selvää. Bernard on kuitenkin sopeutunut Suomeen hyvin, ja osaa myös muutaman vuoden Suomessa asuneeksi erittäin hyvin peräpohjolan kieltä.

— Olen viihtynyt tosi hyvin Suomessa. Lappeenranta on mukava pieni kaupunki, jossa ihmiset ovat todella ystävällisiä, kertoo Bernard asuinpaikastaan.

Myös vapaa-aika kuluu veskarilla perinteiseen tapaan.

— Vapaalla käydään yleensä kavereiden kanssa kahvilla. Vietän myös paljon aikaa tyttöystäväni kanssa, kertoo Bernard vapaa-ajastaan.

"Kävin jäällä ensimmäistä kertaa kun olin 4-vuotias"

Juuret Etelä-Tirolissa

Italialaisveskari omaa nuoreksi pelaaajaksi monipuolisen historian. Hän syntyi vuonna 1990 Bolzanossa ja asui nuoruutensa Bolzanon vieressä sijaitsevassa vajaan 8000 asukkaan pikkukaupungissa Caldarossa.

— Caldaro on hieno pieni kaupunki. Sen vieressä on yksi alppien lämpimimmistä järvistä. Kotikaupungissani käy turisteja ympäri vuoden, ja se on tunnettu lähinnä omenista ja viineistä, kuvailee veskari kotiseutuaan.

Urheilu kuuluu Caldaron kaupungin normaaliin elämään. Kaupungista on muun muassa jääkiekkojoukkue SV Kaltern.

— Caldarossa jääkiekko on suosittu laji, kuten kaikki muukin urheilu, koska se on urheilukaupunki. Caldarosa on syntynyt ainakin maailmanluokan uimari ja tenniksen pelaaja, tietää Bernard.

Ennen kuin Andreas oli edes syntynyt, niin hänen kohtalonsa oli päätetty.

— Kävin jäällä ensimmäistä kertaa kun olin 4-vuotias. Tuolloin isäni vei minut luistelukouluun. Perheeni on todellinen kiekkoperhe. Isäni teki aikoinaan sopimuksen kavereidensa kanssa, että kun hän menee naimisiin, niin jokainen hänen lapsensa alkoittaa pelaamaan jääkiekkoa. Ja niin tapahtui. Kaksi vanhempaa veljeäni ja äitinikin ovat pelanneet tai pelaavat jääkiekkoa, tausoittaa Bernard.

Vaikka Bernard tulee suuresta jalkapallomaasta, niin jalkapallon pelaaminen seuratasolla ei ole koskaan käynyt mielessäkään.

— En koskaan pelannut jalkapalloa kuin kavereideni kanssa kesäisin. Olen keskittynyt koko ikäni vain kiekkoon.

Seuran vaihto

Ensimmäisen kerran Bernard pääsi kiekkojoukkueeseen hyvin nuorena. Hän aloitti kotikapungissaan, mutta vaihtoi seuraa ensimmäisen kerran jo 13-vuotiaana.

— 13-vuotiaana vaihdon seuraani Caldarosta Neumarktiin. Neumarktissa juniorityö oli raiteillaan, ja he halusivat auttaa nuoria pelaajia urallaan eteenpäin. Meillä meni hyvin, ja voitimme yhden Italian alle 16-vuotiaiden mestaruuden, muistelee kassari.

Ensimmäiset pelit aikuisten tasolla veskari pelasi myös juuri Neumarktissa. Hän muistelee ensimmäistä peliään lämmöllä.

— Pelasin ensimmäisen otteluni Neumarktin edustusjoukkueessa ollessani 16-vuotias. Olin hiukan hermostunut ja samalla hyvin innoissani, sillä olin koko ikäni seurannut sarjaa lapsena, ja sain kokeilla pelata siellä itse. Se oli unelmien täyttymys, muistelee Bernard.

Bernard pelasi kaksi turnausta Italian alle 18-vuotiaiden mukana. Ensimmäisen turnauksensa Italian alle 20-vuotiaiden kanssa hän pelasi vuonna 2008. Tulloin Italian juniorit voittivat koko turnauksen, ja nousivat portaan ylemmäs junioreiden MM-turnauksen I-divisioonaan.

— Vuoden 2008 turnaus oli ensimmäiseni alle 20-vuotiaiden mukana. Olin todella innoissani, koska joukkueen mukaan pääseminen oli itselleni suuri yllätys. Se oli todella hyvä turnaus koko joukkueelta ja ei meillä ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia nousta I-divisioonaan.

Kaudella 2008-09 Bernard jatkoi pelaamistaan Italiassa. Bernard pelasi neljä ottelua HC Bolzanossa Elite A:ssa ja viisi ottelua sarjaporrasta alempana Serie A2:ssa SV Kalternin riveissä. Bolzanossa peliaika oli kortilla, sillä ykkösmaalivahdin paikkaa piti suomalainen Pasi Häkkinen.

Italiasta Bernard siirtyi Lappeenrantaan.

Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net

— Pelasin Bolzanossa vuosi ennen kuin tulin Suomeen. Meillä meni ihan hyvin ja voitimme Italia Cupin sekä pääsimme Continental Cupin finaaliin. En pelannut kaudella kovin montaa peliä.

Bolzanossa ja maajoukkuessa Andreas pääsi pelaamaan samassa joukkueessa veljensä Anton Bernardin kanssa.

— Minulla oli nuorempana aina unelma, että pääsisin pelaamaan veljeni kanssa samaan joukkueeseen. Se oli todella hieno vuosi, kun pelasin hänen kanssaan samassa joukkueessa. Kuka muka ei haluaisi kilpailla veljensä kanssa rankkareissa ja salilla, naurahtaa Bernard.

Kohti Suomea

Kauden 2008-09 päätteeksi Bernard pääsi jälleen kokeilemaan Italian junioreiden maajoukkueeseen. Turnaus meni Italialla jälleen putkeen, ja joukkueella oli kotiinviemisiksi kultaiset mitalit.

— Vuoden 2009 junioreiden MM-kilpailut oli meiltä jälleen todella hyvä. Yritin olla mahdollisimman hyvä, mutta minut valittiinkin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Oli todella hienoa saada sellainen kunnianosoitus, kertoo Bernard.

Kun Bernard pelasi Bolzanossa, niin joukkuetta valmensi Jari Helle. Helle oli huomannut nuorukaisen kyvyt, ja tarjosikin mahdollisuutta päästä kokeilemaan taitojaan Suomeen.

"Helle kysyi olisinko innokas lähtemään kokeilemaan Suomeen"

— Eräällä pelireissulla Helle tuli pyysi minua tulemaan puheilleen. Tuolloin hän kysyi, olisinko innokas lähtemään kokeilemaan Suomeen. Olin aluksi hieman skeptinen tätä suunnitelmaa kohtaan, koska en tiennyt juuri yhtään, miten asiat lähtisivät menemään, kertoo kassari ja jatkaa:

— Hetken mietittyäni päätin lähteä kokeilemaan. Toukokuussa 2009 saavuin Lappeenrantaan try-outille. Onnistuin hyvin, ja sain sopimuksen SaiPaan. Olen todella tyytyväinen, koska Suomi on jääkiekossa suuri maa, ja täällä on hyvät mahdollisuudet kehittyä, myhäilee Bernard.

Lappeenrannassa Bernard pelasi aluksi pääasiassa A-nuorten joukkueessa. Tuona aikana vahti kehittyi rutkasti.

— Alle 20-vuotiaiden pelit olivat erittäin hyvää kehitystä minulle, koska sain torjua keskimäärin 30 laukausta ottelussa. Hävisimme tuolloin runsaasti pelejä, mutta kehityin tuolloin paljon pelaajana, ja opin kestämään painetta paremmin.

Flunssan vuoksi Turkuun

Pelailtuaan muutaman kauden SaiPan A-nuorissa, pääsi Bernard kokeilemaan menoa myös SM-liigassa. Bernard ei vielä liigadebyyttinsä aamuna tiennyt tekevänsä illalla ensiesiintymistä Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Tuolloin SaiPan maalilla päävastuun kantoi Jere Myllyniemi, mutta kuume yllätti veskarin.

— Ensimmäinen SM-liiga otteluni tuli hiukan yllätyksenä, ja oikeastaan se oli huvittava tilanne. Olin menossa normaalisti harjoittelemaan jäälle junioreiden kanssa, mutta valmentaja sanoi, että älä mene. Ykkäsmaalivahti on kuumeessa, joten voi olla, että pelaat tänään edustusjoukkueen maalilla, naurahtaa Bernard ja jatkaa:

— Joten menin sitten heidän palveriinsa, ja valmentaja (Ari-Pekka Selin) sanoi, että sinä pelaat. Ei siinä ollut aikaa olla hermostunut, sillä pelin alkuun oli puolitoista tuntia.

Bernardin liigadebyytti sujui kuitenkin mallikkaasti. Hän päästi kolme maalia selkänsä taakse, mutta torjui 34 laukausta. TPS onnistui tuolloin voittamaan pelin viimeisen minuutin osumalla.

— Ensimmäinen otteluni sujui kyllä paljon paremmin kuin oletin. Ainoa huono asia oli se, että hävisimme ottelun. Debyyttini jälkeen sain pelata vielä muutaman ottelun.

SaiPa kohtasi seuraavassakin ottelussa TPS:n. Turkulaisten kaadettua SaiPa kahdesti peräkkäin oli vuorossa ottelu Lahden Pelicansia vastaan. Viisi päivää liigadebyytistään Bernard onnistui nollaamaan Pelicansin.

— Meillä oli tuolloin seitsemän ottelun tappioputki. Meillä oli viisi pelaajaa sivussa, ja kaikkien täytyi antaa parhaansa, että olisimme palanneet voittojen tielle. Olin innoissani pelistä siksikin, että Pelicansin maalilla pelasi tuolloin Ari Sulander. Olen tavallaan hänen faninsa, koska nuorempana kotona katsoin paljon Sveitsin liigaa, ja hän pelasi siellä. Kaikki olivat tyytyväisiä, kun voitimme viimein ottelun, ja sain ensimmäisen nollapelini, muistelee Bernard.

Lappeenrannasta Bernard siirtyi vuodeksi Jukureihin.

Kuva © Miikka Jääskeläinen - miikka.jaaskelainen@jatkoaika.com

Mestari

Vaikka Bernard oli viime kaudella avannut liigauransa mallikkaastii, niin kaudella 2011-12 hänen peliaikansa jäi marginaaliseksi. Sesonkiin mahtui muun muassa yhden ottelun visiitti Rovaniemelle RoKiin. Vastuun määrä oli lähellä nollaa, ja kaudesta muodostui välivuosi.

— Kausi 2011-12 oli itselleni todella vaikea. En saanut valmentajalta vastuuta, jota olisin halunnut. He oikeastaan vaan työnsivät minut syrjään, ja ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin tehdä kovasti töitä ja odottaa tilaisuuttaan. Oli vaikea löytää enää motivaatiota, mutta yritin parhaani, harmittelee Bernard.

Penkin alle menneen kauden jälkeen tarjousta tipahti Mikkelin Jukureista. Bernard otti haasteen ilomielin vastaan.

— Oli suuri kunnia saada paikka Mikkelistä, koska tiesin, että siellä oli tehty paljon töitä viimeisten vuosien aikana, ja heidän suuntansa on ylöspäin. Organisaatio ja valmentajat olivat hyviä, ja nautin ajastani jäällä sekä sen ulkopuolella.

Kausi oli Bernardin osalta loistava. Hän esitti erittäin vakuuttavia otteita läpi kauden, jonka päätteeksi Jukurit voitti Mestiksen mestaruuden päästen karsimaan paikasta SM-liigaan. Vaikka Jukurit ottelusarjan hävisi, niin maalivahtiin se ei kaatunut. Ottelusarjassa Bernardin torjuntaprosentti oli peräti 92,5.

— Koko kausi oli todella hyvää kilpailua Similän (Petteri) kanssa. Teimme jokaisessa ottelussa ja harjoituksessa parhaamme, että saisimme pelata seuraavassa ottelussa. Viime kausi oli kyllä helkatin hyvä. Pelasimme kaiken kaikkiaan loistavan kauden; pääsimme pudotuspeleihin ja liigakarsintoihin. Etenkin liigakarsintaottelut olivat mieletön kokemus, ja molempien joukkueiden fanit olivat jatkuvasti mukana, kertaa Bernard.

Vastuun kautta eteenpäin

Kausi opetti monessa asiassa nuorta veskaria. Hän sai vihdoin vastuuta, jota hänelle ei oltu jaettu sitten SaiPan A-nuorten juurikaan. Mestis oli loistava kehittymisalusta Bernardille.

— Ainahan sitä voi kaukalon ulkopuolella tehdä töitä niin paljon kun haluaa. Mutta parasta kehitystä maalivahdille on vain ja ainoastaan pelaaminen. Viime kaudella sain vihdoinkin vastuuta, jota olin halunnut. Kehityin viime kaudella paljon, näkee Bernard.

Menestysen takana on aina joukkueena pelaaminen. Myös Bernard tiesi sen olleen suurin vaikuttava tekijä Mikkelin loistavaan kevääseen.

— Mielestäni jääkiekossa voi menestyä vain hyvin yhteen pelaavana joukkueena. Viime kaudella meillä oli juuri tuollainen ryhmä. Emme olleet joukkue, vaan iso perhe.

Kausi johti myös ensimmäiseen otteluun Italian miesten maajoukkueessa, joka pelasi tuolloin MM-kilpailuiden IA-divisioonassa. Turnaus meni Italialta putkeen. Maajoukkue nousikin sarjaportaan ylemmäs. Ensi keväänä joukkue pelaa Valko-Venäjällä MM-kilpailuissa.

— Viime keväänä myös maajoukkueesta soitettiin, että minut on valittu joukkueeseen. Sain tuolloin myös ensimmäisen otteluni miesten maajoukkueessa (Italia-Kazakstan 0-3), joka meni oikeastaan aika hyvin. Jouduin torjumaan lähes 40 kertaa silloin.

Kauden 2013-14 Bernard aloitti SaiPassa. Hän on pelannut tähän mennessä muutamia otteluita, mutta on jäänyt hiukan Jussi Markkasen varjoon.

— Viime keväänä päätin siirtyä takaisin SaiPaan, koska siellä olisi mahdollisuus kehittyä edelleen maalivahtina. Toivon saavani mahdollisimman paljon jääaikaa, ja että joukkue menestyy hyvin, kertoi Bernard ennen kauden alkua.

Uusi kausi – tähtäimessä pudotuspelipaikka

SaiPan alkukausi ei ole ollut ollenkaan hassumpi, ja lappeenrantalaiset keikkuu sarjan kärkipäässä. Bernard on myös pitänyt joukkueen alkukaudesta.

— Kausi on lähtenyt tosi mukavasti käyntiin. Otetaan peli kerrallaan, ja yritetään voittaa joka tilanne. Joukkuehenki on ollut todella hyvä, ja ollaan iso perhe, kertoo Bernard alkukaudesta.

Vaikka Markkanen on tällä kaudella hoitanut suurimman osan torjuntavastuusta, niin on Bernard päässyt kokeilemaan muutamaan otteeseen siipiään SaiPan maalilla.

— Ensimmäinen peli meni tosi hyvin. Koko joukkue pelasi todella hyvin. Toisessa ottelussa annettiin vain 90 prosenttia, ja se ei riitä meille. Ihan hyvin meni kaksi ensimmäistä ottelua, miettii Bernard kauden kahdesta ensimmäisestä ottelustaan SaiPan paidassa.

SaiPa on alkanut hiljalleen saada palikoita kasaan, ja organisaationa Lappeenrannassa on menty vuosi vuodelta eteenpäin. Bernard päättääkin kertomalla tämän kauden tavoiteen.

— Tämän kauden tavoite on pudotuspelipaikka. Vähempään ei pidä tyytyä.