Kuvittele tilanne, että olet haaveillut jostain koko elämäsi ja joudut toteamaan, että et tule koskaan sitä saavuttamaan. Siltä tuntui myös 37-vuotiaasta puolustajasta, Chris Leestä, vielä muutama kausi sitten, kun vaikutti, ettei hän tulisi ikinä edustamaan kotimaataan Kanadaa arvokisoissa.
- Onhan minulla ollut melko erikoinen ura. Tuntuu myös, että mitä enemmän tulee ikää mittariin, niin sitä paremmin pelaan. Ehkä ikä tosiaankin on vain numero, mies naurahtaa ja jatkaa:
- Vakavasti ottaen minulla on kuitenkin käynyt hyvä tuuri, että olen välttynyt vakavilta loukkaantumisilta. Pidän itseni mahdollisimman hyvässä kunnossa, mutta aina sekään ei riitä, vaan loukkaantumisia tulee.
Kauden 2012-2013 Lee kuitenkin teki päätöksen, jota näin jälkikäteen mies ei taatusti tule katumaan. Hän solmi silloin ensimmäisen sopimuksensa KHL:n suurseura Metallurg Magnitogorskin kanssa.
Siitä alkoi miehen nousu kohti KHL:n eliittiä, joka huipentui viime kauteen, jolloin hän yhdessä Sergei Mosjakinin ja Danis Zaripovin kanssa johdatti Metallurgin aina KHL:n finaaleihin asti. Sen myötä Lee sai myös puhelinsoiton, jota hän oli odottanut koko uransa.
- Olin todella yllättynyt, kun Kanadan MM-joukkueen päävalmentaja soitti minulle ja pyysi turnaukseen. Se oli todella mahtava hetki minulle ja toisaalta myös täydellinen yllätys, Lee kertoo tunteistaan viime keväänä.
Aluksi hahmoteltu tilanne sai siis vielä yhden käänteen, kun miehen jo kertaalleen hautaama arvokisa-unelma muuttui ja Lee saavutti sittenkin unelmansa.
Valinta pelkästään viime kautta ajatellen ei ollut yllätys, sillä Lee pelasi KHL:ssä mahtavan kauden. Hän oli terveenä läpi kauden ja pelasi Metallurgin jokaisessa ottelussa. Runkosarjassa pisteitä syntyi puolustajalle käsittämättömät 14+51=65.
- Itselleni valinta oli kuitenkin yllätys. Kaikki muut Kanadan pelaajat kisoissa tulivat NHL:stä paitsi minä. Mutta vaikken ollutkaan NHL-pelaaja, muut pelaajat kohtelivat minua todella kunnioittaen, mies toteaa viime kevään MM-kisoista.
Naurahtaen mies myös lisää, että häntä jännitti todella paljon ennen ensimmäistä otteluaan MM-kisoissa. Leen vasta-alkanut arvokisaura oli myös heti saada palkinnon, kun Kanada ylsi turnauksessa aina finaaliin asti.
Siinä kuitenkin Ruotsi oli parempi voittolaukauskilpailun jälkeen lukemin 2-1.
- Se oli todella hyvä turnaus meiltä ja mikä kruunu olisikaan ollut voittaa maailmanmestaruus. Se oli todella kova peli Ruotsia vastaan. Tappiota enemmän kuitenkin harmittaa, että peli ei ratkennut varsinaisella peliajalla, mies harmittelee.
"Olisin nauranut sille, joka olisi sanonut, että pelaan olympialaisissa"
Lee myöntää, että ennen MM-kisoja, hän oli epävarma riittääkö hänen tasonsa MM-kisoihin NHL-pelaajien joukkoon. Tällä kertaa miehen puettua Kanadan maajoukkuepaidan ylleen on tilanne kuitenkin toinen, kun Kanadan joukkue kostuu lähes täysin Euroopassa pelaavista pelaajista.
Toisaalta Leetä ei voida itseluottamuksen puutteesta muutoinkaan syyttää. Onnistuneiden MM-kisojen jälkeen mies nimittäin pakkasi laukkunsa Venäjällä ja lähti yrittämään paikkaa NHL:stä. 36-vuotiaana, palaten Amerikkaan ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen.
Paikkaa ei kuitenkaan Los Angeles Kingsin NHL-joukkueesta harjoitusleirin jälkeen avautunut ja Lee onkin viettänyt alkukauden vailla seuraa.
- NHL-paikan saavuttaminen oli minulle ykkössuunnitelma tälle kaudelle. Vähän on ollut hankalaa tulla tänne pelaamaan, kun on ollut pelaamatta alkukauden, mutta en valita vaan olen ylpeä, että saan taas pukea tämän paidan päälle.
Leellä oli lisäksi mahdollisuus saada pelejä alle ennen Helsingin EHT-turnausta, sillä hän sopi jo lokakuun lopulla palaavansa takaisin KHL:ään ja Metallurgiin. Mies kuitenkin päätti, että palaa itään vasta tämän turnauksen jälkeen.
- Pelaan ensi tiistaina heidän kanssaan, mies totesi viitaten Metallurgin ensimmäiseen otteluun maajoukkuetauon jälkeen.
Vaikka NHL-paikka olikin Leen tavoite tälle kaudelle, oli hänen paluullaan Eurooppaan hopeareunus. Se nimittäin mahdollistaa hänelle uran toisen arvoturnauksen Kanadan paidassa, olympialaiset.
Leen kannalta voidaankin pitää onnekkaana sattumana, että NHL päätti vetäytyä olympiakisoista. Ilman tuota päätöstä voitaisiin nimittäin sanoa varmasti, että Chris Lee ei olisi koskaan päässyt olympialaisiin.
- Muutama vuosi sitten, jos joku olisi sanonut, että pelaan olympialaisissa, olisin nauranut hänelle. Mutta tässä ollaan ja NHL:n jälkeen se oli minulla toinen iso tavoite tälle kaudelle. NHL-paikka ei auennut, niin nyt laitan kaikki ajatukseni siihen, että varmistan paikan olympialaisissa.
Vaikka Kanadalla ei olekaan Euroopassa toista Leen tasoista puolustajaa, on mies vielä vaatimaton omien mahdollisuuksiensa suhteen. Selvä resepti hänellä kuitenkin on, miten hän tuon paikan nappaa.
- Pelaan mahdollisimman hyvin täällä, teen maanantaista alkaen päivittäin töitä seurajoukkueessani ja toivottavasti tulen valituksi myös seuraavaan tällaiseen turnaukseen, mies tuumaa.
Leen tarinan kannalta huomaa melkein toivovansa, että mies paikan kisakoneesta myös nappaa.
