Janne Ojanen
Tappara-legenda
Janne Ojasen uraluvut Suomessa ovat maagisella tasolla. Ojanen pelasi Suomessa aina Tapparassa läpi 25-vuotisen uransa.
25-vuotinen ura miesten tasolla sisälsi useita huippuhetkiä, jotka kuuluvat poikkeuksetta suomalaisen jääkiekkohistorian kohokohtiin.
Mutta miten kaikki kohti huippua alkoi?
"Tappara oli tietynlainen vahinko"
Ojasen kiekkoura urkeni jo varhain, hyvin perinteisellä suomalaisella tavalla.
- Asuimme Käpylässä Tampereella ja meillä oli 50 metriä lähimmälle kentälle. Ei tarvinnut edes teitä ylittää. Siellä vietin aikaa kolmevuotiaasta aina siihen asti, kun muutin pois kotoa, kertaa Ojanen.
Ojanen kuuluu legendaariseen vuonna 1968 syntyneeseen ikäluokkaan, joka voitti Tapparan junioreissa joka vuosi mestaruuden aina D-junioreista edustukseen asti.
- Salosen Mika pelasi jo Käpylässä samaan aikaan. Kun menin kaupunginosan F-juniorien ykkösjoukkueeseen, niin siellä pelasikin jo sitten Teppo Nummista, Tero Toivolaa, Jukka Marttilaa ja Arto Kulmalaa. Nopeasti tuli vastaan kavereita, jotka pääsivät liigapeleihin asti urallaan, luettelee Ojanen Tappara-legendoja.
Päätös Tapparaan siirtymisestä jo pienessä iässä oli looginen.
- Petsamossa oli lähin kaukalo, jossa Tappara reenasi. Tappara oli tietynlainen vahinko, sinne pääsi pelaamaan ja mukaan joukkueeseen niin sitä kautta se tuli.
- Tapparan junioritoiminta oli hienoa jo silloin. Siltä ajalta jäivät mieleen erityisesti turnaukset, joissa oli kanadalaisiakin vastassa. Meillä oli bändi siihen aikaan ja soitimme kanadalaisille niiden saunaillassa, hersyttelee Ojanen.
"Juniorille Tapparan liigajoukkueessa vastaanotto on aina ollut erityinen. Ei laiteta mihinkään kuivaushuoneeseen pukemaan."
Timot ottavat vastaan
Ojanen pelasi ensimmäiset liigapelinsä kaudella 1985-86, jolloin tilille kertyi kolme liigaottelua ilman tehopisteitä.
- Harmi, että loukkaannuin parikin kertaa ensimmäisellä kaudella. Tappara voitti silloin mestaruuden, ja pelasin A-junioreissa loppukauden ja mekin voitimme mestaruuden, kertoo Ojanen menestysvuosista.
Saapuminen perinteikkään seuran pukukoppiin ei ole aina helppoa. Konkaripelaajat jekuttavat, herjaavat ja näyttävät klopeille nopeasti kaapin paikan joukkueen sisällä.
- Juniorille Tapparan liigajoukkueessa vastaanotto on aina ollut erityinen. Ei laiteta mihinkään kuivaushuoneeseen pukemaan. Timo Jutila ja Timo Susi ottivat hienosti kokeneempina pelaajina vastaan.
- Jutila ja Susi olivat minulle esikuvia, vaikka toki konkarit vähän pahojakin tapoja opettivat nuorukaiselle. Pelasivat aina joukkueelle ja käyttäytyivät tyylikkäästi. Otin heistä oppia omalle kapteeniajalleni myöhemmin Tapparassa.
Läpimurron kynnyksellä – "Tähdet olivat kohdillaan"
Läpimurron käsitettä ylikäytetään usein, mutta jos pelaat 40 pelissä lähes piste-per-peli-tahdilla, termi on paikkansa ansainnut.
- Toisella kaudellani pelasin kolmosen keskellä, silloin pelattiin vielä kolmella kentällä. Ketjukavereina olivat Ahokaisen Seppo ja Mikkolaisen "Ressi" [Reijo].
- Sitten kävi niin kuin usein käy urheilussa. Lehtosen "Ekku" [Erkki] loukkaantui juuri pudotuspelien alla ja pääsin ykköskenttään Suden ja Heikkisen "Kaprin" [Kari] kanssa. Voitimme mestaruuden ja pääsin maajoukkueeseen MM-kisoihin. Tähdet olivat kohdillaan, puhuu Ojanen vaatimattomana.
Masentava paluu Tampereelle
Ojanen oli tottunut menestykseen varhaisen uransa aikana sekä Tapparassa että maajoukkueessa. New Jersey Devils palautti kuitenkin tamperelaisnuorukaisen arkeen ja paluu Tapparaankaan ei ollut aurinkoinen.
90-luku oli sekä Tapparalle että tätä myöten myös Ojaselle synkkää aikaa.
"Liigapelaajalle karsinnat ovat hankala juttu, mutta mielestäni karsinnat kuuluisi pelata."
Kirvesrinnat olivat vielä keväällä 1990 pronssilla, mutta tästä alkoi 11 vuoden mitaliton jakso, mistä seitsemän kautta Ojanen pelasi Tapparassa. Pahimmat hetket organisaatio koki keväällä 1992 karsinnoissa Kärppiä vastaan, vaikka Tappara sarjapaikkansa säilyttikin. Kärpät nousi SM-liigaan lopulta Juhani Tammisen johdolla keväällä 2000.
- 90-luvulla Tapparassa oli menossa suvantovaihe, nippumme ei ollut hyvä ja pelaaminen oli todella raskasta. Karsinnat olivat kauheita pelejä. Meistä kukaan ei halunnut pelata joukkueessa, joka pudottaa Tapparan divariin, kauhistelee Ojanen.
Kauhun pelit eivät kuitenkaan muuttaneet Ojasen suhtautumista karsintojen kuulumiseen suomalaiseen jääkiekkoon. Terveisiä vaan Jääkiekkoliiton ja SM-Liiga Oy:n johdolle.
- Liigapelaajalle karsinnat ovat hankala juttu, mutta mielestäni karsinnat kuuluisi pelata. Karsinnat ovat Mestis-joukkueille ja –pelaajille hieno tapahtuma ja valtava ponnistuslauta.
Länsinaapuri pursusi suomalaisia
Ojanen jätti Tapparan 90-luvulla kahdesti. Kaudella 1992-93 Ojanen pelasi toisen – ja viimeisen – täyden kautensa NHL:ssä Devilsin paidassa. Seuraava siirto ulkomailla vei Ojasen MM-kultakevään jälkeen Ruotsiin kesällä 1996.
- Tapparassa oli 90-luvun puolivälissä todella raskasta pelata ja emme saaneet kasaan hyvää nippua. Ruotsissa oli paljonkin kiinnostusta ja päätin siirtyä Malmön joukkueeseen. "Raipe" (Raimo Helminen) oli juuri tulossa sieltä pois ja kehui paikkaa niin oli helppo mennä.
Ojanen pääsi Malmössä nauttimaan suomalaisesta seurasta myös kaukalossa. Ojasen molemmilla Malmö-kausilla joukkueen kolme parasta pistemiestä koostuivat suomalaisista.
- Siellä oli Hakametsän kaltainen iso kaukalo ja meitä oli suomalaisia samassa kentässä Riihijärven Jussi ja Peltolan Mikko. Pakkeina olivat Marko Kiprusoff ja Kari Harila.
- Saimme kyllä aikaan paljon, mutta meitä oli liikaakin. Emme saaneet ruotsalaisten kanssa sellaista joukkuehenkeä luotua, kun olisi tarvinnut. Toisella kaudella meitä oli jo kahdeksan, päävalmentaja ja huoltaja Suomesta, manaa Ojanen.
Kerran Tappara, Tappara loppuun asti
Samaan tapaan kuin maan painovoima vetää toisiinsa kaikkia massallisia kappaleita, Tappara veti Janne Ojasen takaisin kirvesnuttuun vuonna 1998. Menestymään.
- [Jukka] Rautakorpi tuli ja pisti hommat uusiksi. Sitä kautta tuli meille menestystäkin.
- Kun Jukka tuli toisen kerran Tapparaan 1999, hän oli saanut liitosta lisää kokemusta. Jukalla oli heti jämäkkä ote työntekoon ja vaatimustaso oli todella kova. Määrätietoisuus oli samalla tasolla kuin nykyäänkin. Muualla olleet näkivät, että täällä reenataan kovaa, tänne kannattaa tulla ja tästä pääsee ponnahtamaan maajoukkueeseen ja NHL:nkin asti.
Rautakorven valmennettua Tapparaa ensi kerran kausilla 1995-97 Rautakorpi ei ollut vielä valmis valmentaja. Toisella visiitillä sekä valmentaja että joukkue olivat valmiimpia, mutta projektin loppuunvienti otti silti aikaa.
| Faktat: Janne Ojanen #8 | |
|---|---|
| Syntynyt: | 9.4.1968 Tampereella |
| Pelipaikka: | Keskushyökkääjä |
| Kätisyys: | Vasen |
| Pituus: | 189cm |
| Paino: | 92kg |
| Ura | |
| Aktiivikaudet: | 1985-2010 |
| Seurat: | New Jersey Devils, Malmö Redhawks, Tappara |
| NHL-varaus: | 1986 #45 New Jersey Devils |
| Saavutukset | |
| Olympiamitalit: | 1 hopea, 1 pronssi |
| MM-mitalit: | 1 kulta, 1 hopea |
| Nuorten MM: | 1 kulta, 1 pronssi |
| SM-liiga-mestaruudet: | 3 |
- Emme olleet hopeakausilla vielä valmiita. Onneksi kulta sieltä tuli, rakensimme kuitenkin joukkuetta pidempään. Samaan tapaan kuin nytkin rakennetaan joukkuetta hitaasti. Hopean jälkeen on huomattu, että tarvitaan tietynlaisia pelaajia tietyille pelipaikoille keväällä pärjäämiseksi. Nythän Tapparaankin on tullut tosi isoja karjuja kevään pelejä ajatellen.
- Olen ottanut tappiot aina aika raskaasti. Hopeat olivat siinä mielessä kova paikka, painottaa Ojanen.
Palkinto – mestaruus!
Niin, se mestaruus. Kultakevät 2003.
Tappara oli kiistatta yksi Suomi-kiekon suurista, mutta se oli ennen mestaruuskevättä tahkonnut 15 vuotta ilman kultaa. Aikansa mahtiseurat TPS ja Jokerit olivat vahvempia finaaleissa aiempina keväinä.
Runkosarjan viides sija ei paljoa luvannut, mutta Mika Lehdon ja Esa Pirneksen huippuesitykset pudotuspeleissä olivat liikaa jopa Kärpille, jonka kanssa Tappara taisteli liigakarsinnoissa 11 vuotta aiemmin.
- Mestaruus oli koko Tappara-väelle hieno juttu. Saimme ison palkinnon neljän vuoden työstä, 80-luvusta oli kuitenkin jo pitkä aika.
- Meilläkin Hakametsässä kaukalo pieneni monta metriä ja Rautakorven pelityyli sopi sen ajan kiekkoon. Pelimme ei ollut niin kiekollista ja lähdimme simppelisti omista, analysoi Ojanen menestystekijöitä.
Pohjalta pronssiin
Ojasen uran viimeiseksi liigamitaliksi jäi kauden 2007-08 pronssimitali. Mestaruuden jälkeen Tappara vajosi pohjalle ja huonot valmentajavalinnat ryydittivät tamperelaisseuraa.
- Meiltä lähti varmaan viisi pakkia mestarijoukkueesta. Tilalle vaan ei enää tullut tarpeeksi hyviä pelaajia. Luulimme, että asiat menevät itsestään ja joukkuetta ei rakennettu maltilla, sanoo Ojanen.
Pronssikausi oli Ojasen uran viimeinen ajanjakso, jolloin Tappara pelasi todellisuudessa kullasta ja tämä näkyi myös maestron pelistä.
Vuosina 2006-08 Ojanen kokosi lähes 40-vuotiaana kahden kauden saldokseen järkyttävät 96 tehopistettä. Pisteistä 52 syntyi juuri pronssikaudella, 53 pisteen Timo Koskela Ojasen vierellä.
Ojanen-Koskela -duo sijoittui SM-liigan pistepörssissä sijoille 9 ja 10. Ojanen päätti tehokautensa voittomaalilla pronssiottelussa Jokereita vastaan.
- Rauli Urama antoi minun reenata itsekseen koko kesän, sain siitä uutta potkua. Aivan turha oli siinä iässä harjoitella nuorten jätkien kanssa kahta kertaa päivässä, kun siitä ei kuitenkaan palaudu.
- Pelityylimme oli todella kiekollista ja se oli taas uutta siihen aikaan nähden. Saimme "Tillun" kanssa vapaat kädet hyökkäyspäässä ja löysimme yhteyden heti. Ylivoimalla etenkin, kun Teemu Aalto – André Benoit –pari vielä tykitti viivasta. Pronssi oli meille kuin mestaruus, hekumoi Ojanen.
"Pisteen syntyminen oli suuri helpotus"
"Luistelin Haka 3:ssa yksikseni tasaisin väliajoin kuntouttaessani itseäni. Se oli todella raskasta aikaa."
Ojanen päätti uransa kaudella 2009-2010, kautta aikain parhaana pistemiehenä suomalaisilla liigajäillä. Ennätys ei kuitenkaan syntynyt helposti.
- Kaksi viimeistä vuotta olivat minulle todella raskaita. Olin loukkaantuneena ja en päässyt haluamalleni tasolle. Luistelin Haka 3:ssa yksikseni tasaisin väliajoin kuntouttaessani itseäni. Se oli todella raskasta aikaa.
- Siihen päälle vielä media tenttasi jatkuvasti piste-ennätystä, se ei ollut kovin mukavaa. Tapparalaiset varsinkin halusivat oman seuran miehelle piste-ennätyksen. Itse enemmän halusin vielä osoittaa, että pystyn pelaamaan liigatasolla ja auttamaan Tapparaa. Kuntoutuksen motivaatiossa näillä oli yhteisvaikutus, purkaa Ojanen jatkopäätöstään.
Ojanen viimeisteli kauan odotetun 793. tehopisteensä 28.marraskuuta kotipelissä Lukkoa vastaan. Ojanen siirsi keskialueella pienellä kosketuksella kiekon Tappara-laituri Kim Strömbergille, jonka terävä rannelaukaus sai Hakametsän osoittamaan seisaaltaan suosiota legendalle.
- Pisteen syntyminen oli suuri helpotus. Mukavaa päästä siitä eroon ja päätinkin kauden viimeisen pelin jälkeen, että tämä on tässä. Nyt saa riittää.
"Suuri kunnia päästä Hakametsän kattoon"
Ojasen 993 miesten Tappara-ottelua kestänyt pelaajaura tuli viralliseen päätökseensä, kun Tappara jäädytti Ojasen numerolla kahdeksan varustetun paidan 18.syyskuuta 2010 kirvesrintojen kauden avausottelussa KalPaa vastaan. Tappara- ja KalPa-fanit taputtivat seisaaltaan Ojaselle, joka silminnähden liikuttui tapahtumasta.
- Tappara muisti minua piste-ennätyksen jälkeen ja vielä paidanjäädytystilaisuudessa todella unohtumattomasti. Siinä tuli ihan tippa linssiin. Hienoja hetkiä, iso kiitos Tapparalle. Suuri kunnia päästä idolieni ja hyvien ystävieni viereen Hakametsän kattoon, tunnelmoi Ojanen.
Peliuran jälkeen Ojanen on siirtynyt oman myyntifirmansa pariin.
- Olen tykännyt käydä kovasti katsomassa pelejä. Hyvä jääkiekko viehättää aina. Kaukaloon en silti haikaile, tuli pelattua ihan tarpeeksi. Open Ice Winter Classic –ulkojääpelissä kieltämättä olisin halunnut pelata, hauska tapahtuma.
Nyky-Tapparan menestysmahdollisuuksien suhteen Ojanen on vaatimaton, mutta voittojen takaa ex-hyökkääjä löytää tutun miehen kädenjäljen.
- Jukasta aistii ja huokuu, ettei hänen joukkueessaan suvaita lusmuilua. Vaatimustaso on Jukan tavaramerkki. Vaikka onhan hänkin rauhoittunut, kuulemma, nauraa Ojanen.