Liekö joku kysynyt samaa kysymystä aiemminkin, mutta Jesse Virtanen poimii vastauksen kysymykseen kuin kuuluisalta apteekin hyllyltä.
- Neljä vuotta Tapparaa varmaan, Virtanen hymyilee.
Sepä se. Kolme vuotta on jääkiekossa todella lyhyt aika. Sinä aikana joukkue kuin joukkue ehtii muuttumaan erittäin paljon niin pelaajamateriaalin kuin valmennuksenkin suhteen. Lukon valmennusryhmä on tosin kolme vuoden takaiseen Tappara-sarjaan nähden lähes identtinen.
Silti, Lukon pelaajista vain Filip Riska, Teemu Nurmi ja Virtanen ovat ainoat nykyjoukkueen pelaajat, jotka ovat joutuneet toteamaan kolme viime kevättä Tapparan olleen parempi.
Kyllästyttääkö vastustaja?
- Ei voi sanoa noin. Tuttu vastustaja ja sielläkin on varmasti samoja pelaajia kuin neljä vuotta sitten, sanoo Virtanen.
Sen Virtanen sentään myöntää, että menneiden vuosien kokemukset hieman kaihertavat.
- Kyllä sen tiedostaa, että ei olla pudotuspeleissä voitettu sarjaa heitä vastaan. On kuitenkin hieno mahdollisuus näyttää, että pystymme Tapparan kaatamaan.
24-vuotias Lukon oma kasvatti on ottanut merkittäviä askeleita jokaisella kaudellaan miesten tasolla. Virtanen näkee monia syitä, mutta isoin syy on ilmeinen.
- Uskon, että ylivoima on se isoin juttu. Tämä on se kausi, kun oikeasti pääsi koko kauden vetämään ylivoimaa.
- En tietty tiedä, että kuinka paljon pisteitä tuli ylivoimalla, mutta kiekon kanssa pääsi pelaamaan ja se siirtyi sitä kautta tasakentällisin pelaamiseen.
Paranee kuin sian juoksu
Lukko tappeli runkosarjan toiseksi viimeiselle kierrokselle asti suorasta pudotuspelipaikasta. Tuolloin paikka varmistui selvällä voitolla Pelicansista samalla, kun HPK kukisti pahimman uhkaajan TPS:n Turussa. Näin raumalaiset pääsivät runkosarjan päätyttyä vetämään happea ja lepäämään viikon ajaksi.
Loppua kohti mentäessä alkoi Lukon pelaamisessa näkyä sitä tuttua jämäkkyyttä. Tasaviisikoin parhaille maalintekosektoreille oli hankala päästä ja peli tiivistyi muiltakin osin.
- Runkosarja oli loppua kohti parempi. Oli tärkeää päästä kuuden joukkoon, että saatiin suora pudotuspelipaikka.
- Uskon, että pidemmän päälle siitä hyötyy, vaikka hyöty loppupeleissä jää aika pieneksi.
Virtaselta ei saa räväyttävää lausuntoa pyydettäessä kuvailemaan kirvesrintoja vastustajana.
- Pelaavat joukkueena hyvin yhteen. Puolustaa viisikkona hyvin, kuvailee Virtanen jargonian keinoin.
- Ylivoimalla on osaamista sen verran, että sitä ei heille parane antaa.
Yllättävät erikoistilanteet
Niin. Ylivoima.
Erikoistilanteiden roolia korostetaan pudotuspeleissä aina. Tuhat kertaa puhki kuluneet ja taas uudeksi parsitut fraasit siitä, että pudotuspeleissä ei voi ilman toimivaa erikostilannepelaamista menestyä, ovat tuttuja.
Lukko oli runkosarjassa sekä yli- että alivoimalla Liigan paras ja pokkasi parhaalla tehtyjen ja päästettyjen erikoistilannemaalien erotuksella keskiviikkona järjestetyssä Liigan pudotuspelitilaisuudessa Hopealuistin-palkinnon, toisen kerran peräkkäin.
Tapparan joukkue mielletään erityisen vaaralliseksi ylivoimalla, mutta tilastot antavat osviittaa muusta. Tapparan ylivoima oli runkosarjassa seitsemänneksi parasta eli parhaimmillaankin keskitasoa muihin nähden.
Hämmästyttävin fakta on tämä: Tapparan alivoima oli runkosarjassa Liigan toiseksi huonoin.
Kuultuaan edellisen lauseen kertoman faktan, Virtasen suusta pääsee spontaani "okei" ja kasvot valtaa aidosti hieman hämmästynyt ilme. Kommentti onkin sitten jo enemmän diplomaattinen.
- Totta kai ne on tärkeässä roolissa. Jäähy sinne, jäähy tänne. Meidän täytyy varsinkin mahdollisimman paljon pysyä poissa jäähyltä, sillä tällaisissa yksittäisissä peleissä ne on isossa roolissa.
Neljänä peräkkäisenä vuotena Tappara vastassa, mutta tällä kertaa jo puolivälierissä. Realiteetti on se, että toinen lähtee sarjan päätteeksi viettämään kesälomaa samalla, kun toinen jatkaa taistelua kohti kirkkainta mahdollista mitalia.
Onko Lukko oppinut mitään Tapparasta viime vuosilta?
- En tiedä mitä on opittu, mutta aika eri joukkue on vastassa. Me lähdetään voittamaan sarja ja uskon vahvasti, että me pystytään kääntämään se meille
