Kärppien puolustus on tällä kaudella sekä paperilla että kentällä kova. Shaun Heshka, Miika Koivisto ja Jani Hakanpää ovat yhdessä loukkaantuneena olevan Lasse Kukkosen kanssa sementoineet paikkansa vakiokokoonpanossa. Loukkaantumisten vuoksi näyttöpaikan sai lauantaina ensimmäisen pelinsä Liigassa pelannut Joona Huttula. Kutsu Kärppien edustusjoukkueeseen oli nopea ja yllättävä.
– Olin eilen illalla kaverin luona kylässä, kun kahdeksan aikaan illalla puhelin soi. Mikko [Manner] soitti, että lauantaina olisi Liigassa peli. Soitto tuli kyllä vähän puskista minulle. Heti iski iso jännitys päälle. Oli kyllä uskomatonta päästä pelaamaan ensimmäistä kertaa Liigassa, Huttula kertoi Jatkoajalle debyyttinsä jälkeen.
Askel A-junioreista miesten peleihin on suuri. Huttulakin sai kokea sen.
– Olihan siellä kaukalossa vahvoja miehiä, taisinkin pari kertaa käydä persuuksillani, kun tulin tönityksi. Kovempaahan miehet pelaavat, mutta täytyy vaan tottua ja käydä salillakin enempi.
Junioreista miesten sarjaan siirryttäessä omat puutteet pelaajana voivat näkyä selkeämmin. Sujuvasanainen Huttula tietää, mitä asioita on erityisesti kehitettävä.
– Heikkoutena on voiman puute. Toinen kehityksen kohde on se, että puolustuspäässä tulee välillä merkkausvirheitä, ja sitä kautta saattaa vastustajalle tulla maalipaikkoja. Noita asioita harjoitellaan, varsinkin kamppailupelaamista A-junioreissa on paljon harjoiteltu.
Pääsy liigapeleihin on kuitenkin merkki siitä, että paljon on tehty oikeitakin asioita.
– Olen suhteellisen monipuolinen ja vahva luistelija, vaikka tänään en päässyt luisteluvoimaani hirveän paljon näyttämään, kun jännitti niin paljon. Enkä uskaltanut liikaa yrittää mitään erikoisempia, ihan vaan peruspelaamista oli nyt. Ehkä tulevaisuudessa pääsen näyttämään enemmän sitä luistelupuoltakin.
Kaksi vuotta Pohjois-Amerikassa
Huttula on kuitenkin ehtinyt jo nuoresta iästään huolimatta nähdä maailmaa. Kaksi vuotta sitten hän päätti lähteä Pohjois-Amerikkaan pelaamaan paikallista junioriliigaa. Ensimmäisellä kaudella puolustaja tehtaili runkosarjan 40 ottelussa tehot 6+9.
– Kun lopetin Kärppien B-junioreissa, niin menin kesätreenirinkiin A-junioreihin. Katsoin aika pian siinä vaiheessa, että en ehkä saa niin paljoa peliaikaa, nokkimisjärjestys oli minun kohdalla semmoinen, että peliaikaa ei olisi varmaan paljoa tullut. Päätin silloin keväällä 2015, että lähden jenkkeihin kokeilemaan ja samalla itsenäistymään. Sitä kautta kehityin henkisellä puolella, kun ei ollut tukiverkkoa lähellä. Asuin siellä kyllä yhdessä perheessä, että en ihan yksinäni kuitenkaan joutunut olemaan. Oli mukava reissu ja teki hyvää henkisesti hyvää päästä pois tutuista ympyröistä.
Hieman yli 11 000 asukkaan Tyngsborough USA:n Massachusettsissa ei kerro monille mitään. Junioriliigakaan ei ole useimmille Suomessa lainkaan tuttu.
– Sarjana se oli A-junioreiden SM-sarjan ja A-junioreiden Mestiksen väliltä. Siellä oli hyviä porukoita, mutta sitten ne huonot joukkueet olivat todella huonoja. Oikeastaan ei ollut mitään järkeä niitä huonoja joukkueita vastaan pelatessa. Odotin hieman kovempaa sarjaa, mutta en kuitenkaan kadu mitään siltä reissulta.
Pohjoisamerikkalainen ja suomalainen valmennus ovat tunnetusti erilaisia. Huttulakin sai kokea tuon kulttuurieron.
– Siellä korostettiin kovuutta, laitapelaamista pidettiin erityisen tärkeänä, ja sitä, että pleksien kautta vaan kiekko ulos omalta alueelta. Se oli eräänlaista selviytymiskiekkoilua. Tilastoja ei paljoa katseltu, vaan siellä taisteltiin ja mentiin vauhdikkaasti.
Huttulan ura on vielä nuori. Tavoitteet jääkiekkolijana ovat realistiset, mutta unelmiakin on.
– Tavoitteena on, että pelaisin vielä aloittavassa kokoonpanossa. Pääsisin jääkiekkoilijana ammattilaiseksi. Tietenkin takaraivossa unelmana on päästä Pohjois-Amerikkaan vielä joskus pelaamaan, mutta eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Huttula päätti.
