Kiekkoilijan juhlasta arkeen on lyhyt matka

LIIGA / Haastattelu
Huhtikuinen juhlanäyttämö on vaihtunut nopeasti arkiseksi työmaaksi.
Kuva © Julia Heino julia.heino@jatkoaika.com
Ässät on palannut mestaruutensa jälkeen arkeen rytinällä. Vieraspeleistä ei ole irronnut vielä pistettäkään, kotikaukalosta Pata on sentään raapinut kasaan kahdeksan pistettä yhdeksästä mahdollisesta.

Jääkiekkoilijat joutuvat rytmittämään tavoitteitaan eri tavalla kuin monessa muussa ammatissa on tapana. Isonmäen huhtikuisista kultajuhlista on aikaa viitisen kuukautta, seuraava päämäärä häämöttää seitsemän kuukauden päässä. Silti jo tässä vaiheessa pitää tehdä parhaansa pitkässä runkosarjassa, aivan kuin mitään kummallista ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

- Onhan tässä aika mielenkiintoinen rytmitys. Juhlat oli kuitenkin nopeasti juhlittu, sitten oli kolmen viikon tauko, kunnes taas palattiin hommiin.

- Olen ollut mukana nyt kaksissa finaaleissa peräkkäin ja voin kyllä ehdottomasti sanoa, että on mukavampaa, kun pelit venyvät pitkälle. Toinen vaihtoehto olisi se, että jee, pudottiinpa ajoissa, päästään nopeammin treenaamaan ja voidaan menestyä sitten ehkä ensi kaudella, viime keväänä kultaa juhlinut Jyri Marttinen naurahti.

Viime kaudella eleettömän varmasti esiintynyt Marttinen on ollut uuden sesongin alussa normaalia alttiimpi virheille. Kokenut puolustaja on esimerkiksi ehtinyt aiheuttaa vastustajalle kaksi verkon perukoille päätynyttä rangaistuslaukausta. Jälkimmäinen näistä nähtiin juuri Tappara-kamppailussa, kun Jukka Peltola onnistui yrityksessään.

- Onhan tämä vielä vähän hakemista. Puolustussuuntaan olen pelannut enimmäkseen ihan ok-tasolla, mutta välillä on sitten tullut näitä ihan typeriä, kuten tässäkin pelissä. Vanhemmalla iällä tuollaiset on kuitenkin helpompi unohtaa ja jatkaa vain eteenpäin.

- Aivan varmasti pystyn tästä parantamaan, siitä ei ole epäilystäkään. Parempi pelata tällaisia pelejä nyt eikä keväällä, Marttinen tuumi.

Ässien joukkuepelikin on alkukauden ajan ollut tasoltaan vaihtelevaa. Välillä syötöt napsahtelevat lapaan jo sujuvasti, mutta toisinaan näyttää vielä siltä, että jäälle on heitetty nippu toisilleen tuntemattomia ukkoja.

- No, KalPa-peli oli meiltä huono, SaiPaa vastaan olimme jo parempia. Sekaan on mahtunut jotain ihmeellisiä pomppumaalejakin.

Pelin avaaminen ja hyökkäyksiin lähteminen on ollut yksi porilaisten suurimmista kompastuskivistä niillä hetkillä, kun peli ei ole ottanut kulkeakseen.

- Pelitapamme on lopulta aika yksinkertainen. Peli on peliä, ja siinä on tietyt lainalaisuudet, joita pitää noudattaa.

- Oman siniviivan päällä kikkailu ei kuulu pelitapaamme, Marttinen naulasi.

» Lähetä palautetta toimitukselle