Kolek haluaa yleisön nauttivan

Vladimir Kolek vaikutti pitkään Kainuussa, ensin pelaajana ja sitten penkin takana. Muuttomatka etelään oli kenties kuitenkin pitkä vain kilometreissä mitattuna. Ainakin ensimmäiset yhteisaskeleet kouvolalaiskiekkoilun kanssa ovat sujuneet miehen mukaan erittäin hyvin.

– Kaikki meni tekemämme harjoitussuunnitelman mukaisesti, mikä on positiivinen asia. Alku jäällä oli vähän vaikeampi, kun Kouvolan halli oli remontissa ja harjoittelimme ensin viikon Valkealassa ja Kuusankoskella ennen kuin pääsimme tänne. Täällä onkin erittäin mukava tehdä töitä, sillä mielestäni meillä on parhaat olosuhteet Mestiksessä, valmentaja kehuu.

Jatkoaika jututti Kolekia Jukurit-ottelun alla, reilu viikko ennen sarjakauden avausta. KooKoo oli ehtinyt tuohon mennessä pelata kahdeksan harjoitusottelua – joista se oli hävinnyt vain yhden ja saanut tililleen melko mehukkaitakin päänahkoja. Treenipelien osalta valmentajaa kiinnostaa kuitenkin tuloksia enemmän pelin taso.

– Tulokset ovat olleet hyviä, mutta kyseessä ovat vain harjoituspelit. Meillä on isoja asioita jotka toimii, mutta myös asioita jotka eivät toimi. Niiden kanssa pitää tehdä vielä töitä ja kehittyä vielä sarjankin aikana. Neverending story, niin kuin ne Englannissa sanovat...

Yksi harjoituskauden tärkeimpiä asioita oli tutustua uusiin valmennettaviin. Joukkue oli käytännössä kasassa jo keväällä ja pysyi terveenä, joten Kolek ehti kolmen ja puolen kuukauden aikana hyvin tulla tutuiksi miehistönsä kanssa. Entuudestaan tuttuja pelaajia valmentajalle olivat vain Ville Vimpari ja Teemu Kolehmainen. Olivatko he juuri sellaiset avainpelaajat, jotka hän halusi ehdottomasti tuoda mukanaan Kajaanista?

– Olisin varmasti voinut ottaa useammankin pelaajan Hokista, mutta toisaalta puhuimme Outisen Mikon kanssa, että pelaisimme mahdollisimman kouvolalaisella joukkueella.

Tämän kauden hankinnoistaan huolimatta KooKoon omavaraisuusaste on yhä sarjan korkeimpia, sillä edelleen yli puolet joukkueesta on “oman kylän poikia”.

– Uskon, että se on hyvä asia, mutta pitää tietysti katsoa aina suoritustasoakin. Jos haluamme pärjätä, pitää joukkueessa olla pelaajia muualtakin.

Taitopelin ystävä

Kouvolassa on vuosikymmenten aikana totuttu näkemään vauhdikasta taitokiekkoa. Jarruttelua, räiskimistä ja sumppupuolustusta ei ole luvassa jatkossakaan.

– En tykkää siitä, että puretaan vaan kiekkoa, puolustetaan ja sitten puretaan taas.

Vaan mikä sitten on ”Vladon” mieleen?

– Taitopeli ja liikkuva peli. Hyvä jääkiekko on hyvännäköistä kannustajille ja yleisölle, ja siitä minäkin diggaan. Haluan, että he puhuvat hallilta lähdettyään, kuinka hienoa peli oli.

Kolekin teemat huomioitiin joukkuetta kasattaessa. Sekä jatkajat että uudet hankinnat ovat pääosin pienikokoisia, luisteluvoimaisia ja suhteellisen taitavia pelaajia.

– Mielestäni onnistuimme hankkimaan teknisiä ja liikkuvia pelaajia, jotka sopivat uuteen trendiin, eli tähän tuomarilinjaan.

Niinpä niin: uusi tuomarilinja – puheenaihe, jota ei voi välttää. Arvelin Kolekin liikkuvan pelin ystävänä ilahtuvan sekä tiukentuneesta linjasta että Kouvolan jäähallin isosta kaukalokoosta. Olin sekä oikeassa että väärässä. No, ainakin se on hyvä asia, että tiukentunut vihellyslinja on ollut käytössä jo harjoituspeleissä.

– Se on iso plussa, erittäin iso plussa.

Peukku nousee pystyyn myös kahvakiekonkitkemistalkoille, mutta entisenä pakkina Kolek harmittelee puhtaista taklauksista jaettavia rangaistuksia.

– Uskon, että koukkaamisen ja estämisen kitkeminen vie jääkiekkoa eteenpäin, ja se on todella hyvä asia. Se taas on väärin kun puhdas taklaus tuomitaan päähän kohdistuneeksi, koska vastustaja ei ole pää ylhäällä eikä näe taklaajaa, ja siitä tulee kymmenen minuuttia. Mutta tietysti ne on ovat aina vaikeita tilanteita tuomareillekin. Katsotaan nyt, miten linja tulee toimimaan tällä kaudella.

Sen sijaan isonjään ystäväksi Kolek ei tunnustaudu; päinvastoin. Hän harmitteleekin nykytrendiä, kun jo kertaalleen pienennettyjä kaukaloita kasvatetaan takaisin vanhoihin mittoihinsa.

– Mielestäni pienessä kaukalossa tapahtuu paljon enemmän kuin isossa. Hyvä pelaaja pystyy hyödyntämään vahvuuksiaan pienessäkin kaukalossa. Mutta ei voi mitään, pitää vaan sopeuttaa pelityyli ja –systeemi tähän, valmentaja kommentoi Kouvolan liki maksimikokoista kenttää.

Hokki-ajan pelifilosofiastaan Kolek haluaa tuoda mukanaan ainakin pelin jaksotuksen – eipä kuudenkymmenen minuutin jatkuva paine toteudukaan kuin tiettyjen valmentajien päiväunissa.

– Rytminvaihdos pelin sisällä ei vielä toimi meillä, mutta yritämme saada sen toimimaan. Se, että karvaamme ensin kovasti, sitten puolustamme ja karvaamme taas. Pitää tietysti aina pelata tilanteen ja sen mukaan, millainen vastustaja ja peli edessä on.

Laatu korvaa leveyden

Kolek on tottunut työskentelemään nuorten pelaajien kanssa. Kouvolassa tilanne on kuitenkin sikäli harvinainen, että moni runkopelaajista on yhä juniori-ikäinen, mutta heillä on kokemusta kuitenkin jo muutamankin Mestis-kauden verran.

– Uskon, että he vetävät osaltaan koko joukkuettakin mukanaan. Aapo Lampinen, Valtteri Skyttä, Tuomas Gärdström... Mutta oikeastaan minulle on sama, onko pelaaja ollut yksi-kaksi vuotta joukkueessa, vai kymmenen niin kuin Tinke [Timo Nurmberg]. Jokainen pelaaja on tärkeä. Jokainen voi ratkaista pelin – ja haluan, että he ratkaisevat voitot nimen omaan meille.

Uusiakin nuoria ratkaisijoita porukkaan on nousemassa. Kesän harjoituspeleissä on ehtinyt esiintyä jo kentällisen verran seuran A-junioreita.

– Nyt meillä on ‘88-syntyneet Lauri Viantie ja Matti Nykänen uusina mukana. Molemmat ovat todella lupaavia, mutta heidänkin kohdallaan pitää tietysti katsoa kärsivällisesti eteenpäin.

Etenkin keskushyökkääjä Viantie on ollut todella hyvä omissa otteluissaan.

– Niin on. Mutta pitää muistaa sekin, että nyt on pelattu vasta harjoitusotteluita. Poika tarvitsee vielä aikaa. Kokemattomuus on näkynyt joskus puolustuspelin puutteina, mutta haluan nähdä nuorilta rohkeaa peliä, eikä niin että pelkäävät kiekon kanssa ja heittävät sen vain pois.

Nuoriso-osastolle lienee luvassa näyttöpaikkoja kaudenkin aikana?

– Tulee ihan varmasti, kun kauden aikana on kuitenkin loukkaantumisia tai sairastumisia. Laatuahan meillä on joukkueessa, mutta materiaali ei ole hirveän leveä.

KooKoon kokoonpano kestää muutaman loukkaantumisen, mutta aiempien kausien tapaista reserviä ei riveissä tällä kertaa ole. Kauteen valmistauduttaessa pelaajat ovat kuitenkin olleet terveinä, joten valmentaja on saanut kokeilla palapelin palasia eri koloihin. Itse kukin voikin yrittää veikkailla tulevia ketjukokoonpanoja harjoitusotteluiden perusteella, mutta Kolek ei vielä lyö korttejaan pöytään.

– En diggaa siitä, että kentällinen lyötäisiin koko kaudeksi lukkoon jo ensimmäisen pelin jälkeen. Katson ottelun aikana usein toimiiko kentällisen peli – jos ei, niin teemme muutoksia. Ja sama juttu peleistä peleihin.

“Meillä on mahdollisuudet liigaan”

Uudistuneen tuomarinlinjan lisäksi myös Mestiksen pelijärjestelmä on kokenut merkittävän remontin. SM-liigan ehtojen mukaisesti runkosarjan 45 kierrosta tahkotaan nyt läpi kuukautta aiempaa nopeammin. Liitossa jouduttiinkin kehittelemään keinotekoisia lisäpelejä keväälle. Kolek ei pidä muutosta onnistuneena.

– Tämä uusi liitosta tullut systeemi on mielestäni erittäin huono. En tosin usko, että se on meidän ongelmamme, sillä emme pelaa playdowneja. Mutta ainahan kaikki on mahdollista.

Runkosarja menettää sveitsiläistyylisen uudistuksen myötä huomattavan osan merkityksestään, kun teoriassa mahdollista on jopa se, että runkosarjan ykkönen putoaa kauden päätteeksi sarjaporrasta alemmas. Pudotuspelien ensimmäisen kierroksen häviäjät tulevatkin olemaan kovan paikan edessä.

– Joukkue voittaa runkosarjan ja häviää ensimmäiset pudotuspelit, on sitten loukkaantumisia tai vastustaja vain parempi. Se on valtava pettymys ja kova juttu psyykkisellä puolella. Miten valmentaja voi sen jälkeen motivoida pelaajat pelaamaan näitä playdowneja? Se tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa, Kolek tietää.

Mestiksen pelitahtia tiivistäessään liiga on Kolekin mielestä sahannut omaakin oksaansa.

– Joillain seuroilla on mahdollisuus täyttää kriteerit ja nousta liigaan, ja me olemme yksi niistä. Yritämme voittaa sarjan ja päästää karsimaan, mutta pääasiahan Mestiksessä on kasvattaa pelaajia liigaan. Miten voimme kasvattaa pelaajia liigaan, jos heillä ei ole aikaa harjoitella? En ymmärrä ollenkaan.

Aiemmin Mestistä on kiitelty juuri siitä, että pelejä on ollut löysempään tahtiin kuin liigassa. Nuorilla pelaajilla on ollut aikaa kehittyä rauhassa – ja valmentajillakin aikaa paneutua jokaisen pelaajan heikkouksiin ja vahvuuksiin yksilötasolla. Nyt kausi pelataan alle puolessa vuodessa läpi ja lähestytään jo Pohjois-Amerikankin sarjojen hurjaa tahtia.

– Sarja on nyt kuukautta lyhyempi, joten pelaajat vain pelaavat. Kahdessatoista päivässä kuusi peliä ja matkat päälle: ei siinä voi mitään harjoitella, ne on vain palauttavia harjoituksia.

Ja kun Mestis-pelaajan arkeen kuuluu vielä paljon muutakin. Leivän saattaa kiekkoilemalla vielä tienata, mutta voi sen päälle on raavittava jollain muulla tavalla...

– Liitossa ehkä luulivat, että kaikki sarjan pelaajat ovat ammattilaisia, mutta ainakaan meillä ei ole yhtään. Kaikki ovat töissä, opiskelevat tai ovat armeijassa. Pitää nostaa hattua pelaajien edessä, koska he yrittävät niin kovasti päivästä päivään. Se vaatii kovaa halua pelata ja sitä, että rakastaa jääkiekkoa, Kolek kiittelee.

“Jokainen seura on hyvä”

Liki kaikki asiantuntijat ja suuri osa asiaa tuntemattomistakin on leimannut jo etukäteen tulevan Mestis-kauden kaikkien aikojen epätasaisimmaksi – onhan mukana peräti kolme nousijaa. Kolek on sarjan tasosta toista mieltä. KooKoo on kohdannut tulokkaista jo HeKin ja KOO-VEEn, joten hän tietää mistä puhuu.

– Paperilla voi olla neljä kovaa, keskikasti ja heittopussit – mutta minä en näe asiaa sillä lailla. Jokainen seura on hyvä. Ne ovat hyviä, koska pääsivät pelaamaan Mestistä, eikö vain?

Kovien joukkoon ennakkokaavailuissa sijoitettu KooKoo voitti molemmat nousijat, mutta joutui kummallakin kertaa yllättävänkin tiukoille.

– Harjoitusottelut osoittivat, että voimme voittaa kenet tahansa, mutta myös hävitä kelle tahansa, jos asenne ja valmistautuminen ei ole kohdallaan. Vastustajaa, niin joukkuetta kuin pelaajaakin, pitää kunnioittaa, eikä ketään saa aliarvioida. Mutta pitää kuitenkin muistaa myös oma arvo ja se, mitä itse osaa.

KooKoon joukkue asettaa oman sijoitustavoitteensa vasta muutama päivä ennen kauden alkua, eikä Kolek halua puhua tavoitteista joukkueensa suulla. Valmentaja on kuitenkin luottavainen tulevan kauden suhteen.

– Uskon että meillä on hyvä joukkue. Joukkueessa on hyvä henki; he yrittävät kovasti ja haluavat voittaa. Sijoitus tulee sitten pelityylin, esitysten ja onnistumisen mukaan.