Ässien Jaroslav Otevrel halvaantui törmättyään JYP-hyökkääjä Vitali Karamnoviin. Tšekkihyökkääjä osallistuu kunniavieraana Ässien kotiotteluun TPS:ää vastaan 9. helmikuuta. Nykyään Ilvestä valmentava Karri Kivi pelasi Ässissä, kun Otevrel loukkaantui.
− Eihän se ikinä unohdu. Se on ainoa peli, josta muistan päivämääränkin − 11. helmikuuta 1996. Olihan se karmein hetki, jonka olen kokenut, Kivi muistelee vakavana.
Tilanteen vakavuus selvisi ässäpelaajille saman tien.
− Olin jäällä, kun se törmäys tapahtui, Muistan, kun lääkärimme Antti Hakkiluoto tuli jäälle ja kysyi Jaroslavilta, että toimivatko kädet tai jalat − "ei" oli vastaus molempiin. Lääkäri katsoi minuun, ja se katse ei unohdu koskaan. En muista, mitä hän sanoi, mutta sillä hetkellä jo tiesi, että ei helvetto.
"ainoastaan peleissä ja harjoituksissa oli kohtuullista olla. Kaikki muu aika oli ihan helvettiä, kun Otevrelin tilannetta mietti koko ajan."
Traagisen tapauksen jälkeenkin oli pelattava.
− Muistaakseni johdimme JYPiä vastaan 7−1, ja peliä oli kymmenisen minuuttia jäljellä. Peli kurvailtiin sitten loppuun, ei tuollaisen jälkeen pysty jääkiekkoon keskittymään. Ehkä kaikki meidän pelaajat eivät tiedostaneet tilanteen vakavuutta, mutta itse tiesin ja muistan, että kukaan ei koskenut keneenkään. Peli pelattiin vain loppuun.
Ässät voitti kyseisen ottelun 7−2, mutta tulos oli sillä hetkellä merkityksetöntä. Törmäyksen seurauksena Otevrel oli neliraajahalvaantunut.
− Pelin jälkeen oli kaikilla tiedossa, mikä tilanne oli. Seuraavana päivänä taisi olla kriisitapaaminen kopissa, tuli ulkopuolinen ihminen. En muista siitä kaudesta paljoakaan. Pääsimme pudotuspeleihin ja hävisimme jollekin, olisiko ollut TPS:lle?
Epäröinnistään huolimatta Kivi muisti oikein. Ässät kohtasi kevään 1996 puolivälierissä TPS:n, joka jyräsi porilaiset suoraan kolmessa pelissä. Kiven ajatukset olivat kuitenkin muualla kuin pelissä.
− Pelaajat ottivat tilanteen eri lailla. Osalla oli vaikeaa käydä sairaalassa katsomassa Jaroslavia. Itse kävin tosi paljon. Sen muistan siitä loppukaudesta, että ainoastaan peleissä ja harjoituksissa oli kohtuullista olla. Kaikki muu aika oli ihan helvettiä, kun Otevrelin tilannetta mietti koko ajan.
− Siihen aikaan myös kentälliset olivat samoja kauden alusta loppuun eikä ollut kiertäviä pakkipareja. Eli olin ollut Otevrelin kanssa koko kauden harjoituksissa ja peleissä samassa viisikossa.
Kivi ei siedä filmaamista eikä ylilyöntejä
Kiven mukaan Otevrelin vakavan loukkaantumisen näkeminen ei aiheuttanut pelkoa omalle kohdalle, mutta asenteisiin tapahtuneella oli kuitenkin vaikutusta.
− En voi sietää, että pelaajat jäävät jäähän makaamaan. Itselle siihen on aivan nollatoleranssi jo ennen Otevrelin tilannetta, mutta varsinkin sen jälkeen.
Kivi noudattaa linjaansa myös valmentajana.
− Käyn valmentajana välillä tosi kuumana tästä ja teen joukkueelle viikon sisällä selväksi, etten voi sietää filmaamista enkä halua yhtään kalastusjäähyä. Jäästä on noustava heti ylös, niin tiedän, ettei ole käynyt pahasti eikä tarvitse arpoa.
− Nythän meillä Ilveksessä kävi ihan äskettäin, että Joona Ikonen loukkaantui. Hän on taistelijaluonne viimeisen päälle, ja tiesin heti, että oli käynyt pahasti, kun hän jäi jäähän. Kausi olikin siinä sitten paketissa.
Kivi ei halua nähdä myöskään vaarallisia ylilyöntejä.
− Toivon, että pelaajat ymmärtäisivät, että lajin tarkoitus ei ole ottaa puolen kentän vauhtia ja taklata vastustajaa niin, ettei tämä näe tilannetta.
"Velmu jätkä ja hyvä huumorintaju"
Kohtalokkaasta pelistä on aikaa lähes päivälleen 22 vuotta. Tietoisesti Kivi ei tilanteeseen palaa, mutta asiat eivät myöskään mielestä katoa.
− Ei sitä tilannetta kukaan halua vatvoa, siitä on yli 20 vuotta aikaa. Nyt kun tästä haastattelusta sovittiin, niin alkoivat asiat taas pyöriä mielessä ja piti pari tuntia kävellä ja miettiä, mitä kaikkea siihen liittyikään. Oli tosi hyvä, että oli aikaa miettiä ennakkoon.
"Otevrel oli hemmetin mukava jätkä ja huippupelaaja."
− Meillä oli silloin erilaisia tempauksia, joilla keräsimme rahaa Jaroslaville. Veli-Pekka Ketola oli siinä isossa roolissa. Uralla kun on tullut tšekkipelaajia vastaan, niin ollaan juteltu, mitä Otevrelille kuuluu. Se oli ihan huikea juttu, kun Jaroslav sai lapsen. Tereza taitaa olla 16-vuotias.
Otevreliin liittyy luonnollisesti paljon muistoja myös loukkaantumisen ulkopuolelta.
− Hän oli hemmetin mukava jätkä ja huikea ystävä. Otevrel oli myös huippupelaaja. Hän pelasi Ässissä jo edellisellä kaudella, kun voitimme pronssia. Yleensä puolustajalla on etu yksi yhtä vastaan -tilanteessa, mutta Otevrel oli ihan ylivoimainen luistimilla eikä häntä saanut kiinni.
− Muistan, että Ketola hankki pukukoppiin kirkasvalolamput tuomaan pimeään syksyyn vähän piristystä. Aloimme ihmetellä, kun Jaroslavin kohdalla oli valo pimeänä, vaikka oli uudet ja kalliit lamput. Jaroslav virnuili, että oli ottanut sulakkeen pois, koska valo tuli silmiin liian kirkkaasti. Hän oli velmu jätkä ja hänellä oli hyvä huumorintaju.
