Marraskuussa 19 vuotta täyttävä Koivisto on Ylitornion lahja raumalaiselle ja suomalaiselle jääkiekolle. Etelä-Portimon Kiekko 72:n kasvatti nousi Kalottiliigassa pelaavan Et-Po:n miesten joukkueeseen jo 13-vuotiaana syksyllä 1996. Pelejä tässä Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin yhteisessä sarjassa kertyi noin parikymmentä ja Koivisto pääsi tuulettamaan muutaman kerran maaliakin.
Uran alkuvaiheet
Mitkä ovat ensimmäiset jääkiekkoon liittyvät muistosi? Ja miten innostuit pelaamaan jääkiekkoa?
TK: Ensimmäiset muistot liittyvät Ylitornion ajoille, kun juniorina kävi luistelemassa paikallisen koulun kentällä. Pari kaveriani lähti pelaamaan seuraan ja he pyysivät, että jos minäkin lähtisin mukaan. Innostuin asiasta ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Velikin kyllä pelasi, mutta ei hänellä oikeastaan ollut vaikutusta pelaamisen aloittamiseen.
Oliko sinulla ketään esikuvia aivan urasi alkuvaiheessa? Entä nykyään, tarkkailetko joitakin pelaajia harjoituksissa?
TK: Jos katsotaan NHL:ää, niin Teemu Selänne - on ollut jo aika kauan aikaa. Oikeastaan seuraan harjoituksissa aika paljon kaikkia pelaajia, siis miten he tekevät asiat.
Nousit jo kolmetoistavuotiaana pelaamaan miesten sarjaan. Eikö paikkakunnalla ollut A-juniori- tai B-juniorijoukkuetta, vai mikä oli syynä?
TK: Ylitorniolla ei ollut siihen aikaan A-junnujoukkuetta, mutta B-juniorijoukkue muistaakseni oli. Miesten joukkueessa ei kuitenkaan ollut hirveästi pelaajia ja he pyysivät minua mukaan, joten päädyin sinne. Ja olihan pelit miehissä paljon kovempia kuin B-junnupelit.
Minkä kokoinen silloin olit?
TK: Olin aika isokokoinen ikäisekseni. Olin ehkä jotakin 175 cm, mutta kevyempi kuin nykyisin.
Minkä kokoinen olet nykyisin? Ilmoitetut mittasi ovat 184 cm / 84 kg?
TK: En minä niin pitkä ole. 182 -183 cm ja painoa 89 kg. Kesän aikana on tullut painoa lisää punttiharjoittelulla.
Toni oli osallistunut jo kesällä 1996 Lukon järjestämään kiekkokouluun, jossa oli kiinnittänyt osaamisellaan Lukon juniorivalmentajien huomion. Vuotta myöhemmin, kesällä 1997 Koivisto vastasi myöntävästi Lukon C-nuorten valmentajan Matti Järvenpään houkutuksiin ja muutti Raumalle. Oulun Kärpät oli samaan aikaan myös kosiskellut Tonia riveihinsä, mutta Koivisto valitsi Lukon, koska koki tärkeäksi päästä kehittymään liigapaikkakunnalle.
Lukkoon siirtyessä olit kolmetoista vuotias. On iso muutos lähteä tuon ikäisenä pois kotoa. Miten uskalsit tehdä noin muutoksen elämässäsi? Miten vanhemmat suhtautuivat? Asuitko sukulaisten luona vai missä?
TK: Kyllä muutos oli iso. Tuli vain sellainen olo, että jos haluaa menestyä, niin joutuu lähtemään ja parempi lähteä aikaisemmin kuin myöhemmin. Vanhemmat kannustivat ja tukivat ihan hyvin. Kehoittivat ainakin katsomaan tilanteen - ja ainahan voi tulla takaisin. Muutin kahden samanikäisen kaverin kanssa yhteiseen asuntoon reiluksi vuodeksi.
Miten noin nuoret [13-14 vuotiaat] tulivat toimeen arkipäivän toimissa? Syöminen, pyykinpesu, jne. ?
TK: Yhden huittislaisen pojan äiti kävi paikalla aika useasti. Hän pesi pyykkiä ja tuollasta. Ruoka me saatiin aika hyvin hallilta ja mitä sitten itse kokkailtiin illalla.
Miten Rauman Lukko osallistui ”valvontaan”? Kävi joku sieltä katsomassa teitä välillä?
TK: Joo, C-junnujen joukkueenjohtaja Kari Ketola katseli hiukan päältä.
Tapahtuiko harjoitusolosuhteissa iso muutos, kun muutit Raumalla? Pohjoisessahan pelataan luonnonjäillä?
TK: Harjoittelu parani selvästi. Raumalla oli kaksi jäähallia ja Ylitorniolla ei ollut lähellä kuin yksi halli Ruotsin puolella ja siinäkin harjoitteli monta joukkuetta. Nythän Ylitorniollekin on tullut halli ja nyt siellä on paremmat mahdollisuudet pelaamiseen ja harjoitteluun. Ei siellä kai enää [luonnonjäillä] pelata. Silloin mekin pelattiin varmaan D-junnuihin asti luonnonjäillä, eli pelattiin ulkojäillä aika paljon.
Mitä seuraa pidät kasvattajaseuranasi? Ylitorniolaista Etelä-Portimon Kiekko 72?
TK: Vaikea kysymys. Aloitin jääkiekon pelaamisen Ylitorniolla, mutta olen kehittynyt eniten Raumalla pelatessani. Vaikea sanoa. Tavallaan Etelä-Portimon Kiekko 72 on kasvattajaseurani, koska pelasin siellä ensimmäiset kuusi-seitsemän vuotta. Toisaalta kehityin Raumalla nykytasolleni ... hankala sanoa.
Kuuluitko Pohjola-leirillä oman alueesi joukkueeseen? Jos kuuluit, niin millaisia muistoja sinulla on leiriltä?
TK: Joo, kuuluin Lapin joukkueeseen. Mieleen jäi että siellä oli kovia joukkueita. Taidettiin voittaa yksi erä. Lappihan ei ole kovin hyvin pärjännyt Pohjola-leirillä.
Millainen on mielestäsi hyvä juniorivalmentaja?
TK: Sellainen joka neuvoo paljon eikä räyhää turhaan. Neuvoo ja antaa positiivista palautetta.
Onko tullut menestystä juniorisarjoissa?
TK: Lukon A-junnuissa voitettiin A-nuorten SM-pronssia. Se on oikeastaan ainoa menestys, mikä on tullut Lukossa. Maajoukkueessa viime vuonna nuorten hopea ja aikoinaan 18-vuotiaiden maailmanmestaruus.
Viime mainittu taitaa olla urasi kohokohta tähän mennessä?
TK: Kyllä se varmaan on 18-vuotiaiden maailmanmestaruus. Tosi hieno voitto.
Juniorimaajoukkueesta
Koivisto on siis kuulunut ikäluokkansa maajoukkueisiin niin alle 18-vuotiaissa kuin alle kaksikymppisissäkin. Kesän lopussa hän oli 20-vuotiaiden maajoukkueen mukana USA:n kiertueella kuuluen siellä joukkueen parhaimmistoon. Onnistumisia tuli myös 5-maan turnauksessa Tsekeissä, vaikkei joukkueen kapteeni pystynytkään pelaamaan turnausvoiton ratkaiseessa Tsekki-ottelussa.
Maajoukkueen joukkueenjohtaja Timo Bäckman nosti sinun nimesi esiin USA:n matkan jälkeen. Kesän aikana on ilmeisesti tapahtunut selvää kehitystä ja Lake Placidissä peli natsasi hyvin kohdalleen?
TK: No kyllähän kesän aikana on tapahtunut kehitystä, sillä viime kauden lopulla armeija haittasi pelaamista. Kotiutus oli heinäkuussa ja on tärkeää että sai suoritettua asevelvollisuuden pois alta. Nyt on peli kulkenut hyvin maajoukkueessa, olen saanut itsestäni paljon irti ja itseluottamus on ollut selvästi parempi.
Kesän aikan saadulla voimalla on jotakin merkitystä? Onko tullut nopeutta lisää?
TK: Kyllähän sillä on merkitystä että on saanut voimaa lisää - varsinkin kulmakahinoissa ja maalinedustalla.
Olet päässyt poikien ja nuorten maajoukkueen mukana matkustelemaan Suomen ulkopuolella. Onko jokin maa jäänyt mieleen?
TK: No, Kanada on jäänyt mieleen. Aina kun oli peli, niin halli oli melkein täynnä ja oli hieno kokemus pelata Kanadassa. Olimme pelaamassa 18-vuotiaiden kultaryhmällä Viking Cupissa Edmontonin lähellä Camrosessa. [Viking Cup on merkittävä Kanadassa pelattava junioriturnaus. Se pelataan joka toinen vuosi yleensä joulun jälkeen eli samoihin aikoihin kuin nuorten MM-kisatkin. Turnaukseen osallistuu läntisen Kanadan alueellisten juniorisarjojen yhteisjoukkueita sekä nykyisin myös eurooppalaisia maajoukkueita. Vuonna 2000 osallistujajoukkueet olivat Alberta, Manitoba, Saskatchewan, British Columbia, Augustana Vikings (paikkallinen collegejoukkue), Suomi, Ruotsi, Tsekki, Slovakia ja USA. Suomi voitti yhden ja hävisi kolme ottelua eikä päässyt pudotuspeleihin. //HK]
Miten Suomen nuorten maajoukkueen pelityyli eroaa muiden joukkueiden pelityylistä esim. Ruotsista tai Tsekeistä?
TK: Meillä on aika puolustava pelityyli. Peli lähtee puolustuksen kautta. Me ollaan aika valmiita panostamaan ja painottamaan puolustusta ... näin on ainakin ollut viime vuosina.
Onko jokin vastustajajoukkue sinulle erityisen mieluinen a) seuratasolla, b) maajoukkuetasolla?
TK: Maajoukkuetasolla Ruotsi ja seuratasolla Kärpät, varsinkin kun pääsee Oulussa pelaamaan. Vanhoja kavereita ja vanhemmat tulevat katsomaan ja vanhemmat tulevat juttelemaan pelin jälkeen ...
Olet toiminut maajoukkueessa kapteenina. Oletko mielestäsi kopissa hiljainen vai äänekäs? Miten maajoukkueen pukukopin tunnelma eroaa seurajoukkueen tunnelmasta?
TK: Kapteenin kuuluu näyttää esimerkkiä ja kannustaa jätkiä, vaikka välttämättä menekkään niin hyvin. Varsinkin pelaamalla jäällä esimerkillisesti. Pukukopissa olen kuitenkin suhteellisen hiljainen pelaaja, ei tuolla nuorten maajoukueessa oikein ketään metelöi paljoa. Kaikki kannustaa toisiaan tasavertaisesti. Maajoukkueessa ei ole tarkemmin määrätty missäpäin istuu, kunhan vaan menee johonkin. Lukossa istun pukukopissa Jaakko Hagelbergin ja Herman Vidmannin välissä. Grönmanin Tuomas heittää jokea koko ajan, mutta hän ei ole pelannut paljoa. Harjoituksissa hän ei ole kovinkaan kauan hiljaa vaan pitää jotakin meteliä.
Lukosta, valmentajasta ja NHL:stä
Vasili Tihonov nosti Toni Koiviston liigaan syksyllä 1999, ja vähäisestä peliajasta huolimatta maalitilikin aukesi jo samana syksynä. Viime kauden alussa Koivisto joutui katselemaan vaihtopenkin päästä kaukalon tapahtumia, mutta joulutauon jälkeen alkoi tapahtua. Kun kokeneempia hyökkääjiä oli paljon sairaslistalla, Koivisto oli se, joka heitettiin tuuramaan, ja hän pelasi järjestään paremmin kuin nämä paikan vakituiset haltijat. Toni on onnistunut pysymään koko kesän ja harjoituspelikauden terveenä, eikä hän ole uransa aikana kärsinytkään vakavista loukkaantumisista. Hän on pelannut sekä Uusikartanon johtamassa ykkösketjussa että Sami Torkin johtamassa kakkosketjussa. Tällä hetkellä kokopäivätoimisesti kiekkoiluun keskittävä Koivisto ei ole vielä kauden alussa [haastattelu tehty 19.9.2001] näyttänyt parasta osaamistaan, mutta lukkolaisilla on kovat odotukset hänen suhteensa.
Millaisena pelaajana pidät itseäsi? Oletko enemmän Pasi Saarelan vai Kimmo Rintasen-tyyliä?
TK: Pidän itseäni luistelevana ja kiekollisena pelaajana. Ehkä jostakin siltä Saarelan ja Rintasen väliltä.
Sinuunhan asetetaan jo tällä kaudella maalinteko-odotuksia. Olet siitä harvinainen pelaaja, että olet tehnyt junioriaikanasi usealla kaudella enemmän maaleja kuin syöttöjä. Oletko asettanut tällä kaudella minkäänlaista maalitavoitetta? Lauotko yleensä paljon?
TK: Ei ole mitään tarkkaa tavoitetta maalimäärissä, mutta joka pelissä lähden tekemään maaleja ja pyrin maalintekoon. Tällä kaudella se ei ole vielä onnistunut (haastattelua tehdässä pelattu kolme peliä). Oikeastaan en lauo hirveästi, pitäisi laukoa paljon enemmän.
Mitenkäs taklauspeli?
TK: Siitä valmentajat ovat sanoneet, että pitäisi taklata enemmän, selvästi enemmän.
Miten tulee omasta mieleen toimeen valmentajien kanssa? Onko mielestään helppo valmennettava vai pitääkö oppi ammentaa kantapään kautta.
TK: Luultavasti olen aika helppo valmennettava. Sitä on vaikea sanoa ... riippuu vähän valmentajastakin.
Teille tuli uusi valmentaja Tihonovin tilalle. Miltä uusi valmentaja tuntuu? Tunsitko häntä ennestään?
TK: En tuntenut ennestään, en. Lehkonen on ehkä nuorten pelaajien kannalta parempi valmentaja kuin Tihonovia, näin ainakin itse tykkään.
Florida varasi sinut viime kesänä seitsemännellä kierroksella numerolla 200. Ovatko Panthersit pitäneet yhteyttä?
TK: Eivät ole mitään sen kummempaa yhteyttä ottaneet. Minun piti mennä käymään siellä syksyllä, mutta asia vähän venyi eikä siitä sitten tullutkaan mitään.
Sinulla on sopimusta Lukossa vielä vuoden verran. Jos vuoden kuluttua Panthers ehdottaisi sinulle esim. kolmen vuoden farmisopimusta, niin mitä tekisit? Olisitko valmis lähtemään farmiin kolmeksi vuodeksi?
TK: No, ei välttämättä ... en tiedä. Kun sellainen tilanne tulee, niin sitä täytyy miettiä sitten kannattaako lähteä vai pelata liigassa.
Miten hyvin sinulla on englanninkieli hallinnassa?
TK: Ymmärrän kyllä aika hyvin. Tihonovin aikana kaikki harjoitukset vedettiin englanniksi, mutta kyllähän siinä aina parannettavaa on. Aika paljonkin.
Kuka on pelaaja-agenttisi?
TK: Krister Kaukinen
Onko muita harrastuksia jääkiekon lisäksi?
TK: Eipä oikeastaan ole muita harrastuksia. Nuorempana harrastin hiihtoa ja yleisurheilua, mutta nykyisin se on jäänyt.
Entä metsästys ja kalastus á la Niinimaa?
TK: Kyllä, joo. Tykkään oikein paljon metsästää varsinkin ja kalastaa. Siihen vaan jää niin vähän aikaa kun pelaa liigassa. On niin vähän vapaita viikonloppuja, ettei siinä oikein ehdi käymään.
Mitkä ovat suunnitelmasi kiekkouran jälkeen?
TK: Ei ole mitään kummempia suunnitelmia. Ehkä palaan takaisin Ylitorniolle kiekkouran jälkeen, mutta eihän sitä ikinä tiedä.
Kiitokset haastattelusta!
