Haastattelun ensimmäisen osan lopussa käsiteltiin puolustajia. Nyt on hyökkääjien vuoro.
Tämän vuoden alle 18-vuotiaiden maajoukkue vilisee kiekollisestikin taitavia pelaajia. On Jesse Puljujärvi, Sebastian Aho, Aleksi Saarela ja listaa voisi jatkaa pidempäänkin. Pikkuleijonien päävalmentaja Mika Marttila on myös tyytyväinen saamaansa hyökkääjistöön.
− Onhan meillä paljon potentiaalia. Harmi on kuitenkin, että meillä ei ole ollut joukkue turnausta ajatellen kuitenkaan kertaakaan aiemmin kasassa harjoituskauden aikana kokonaisuutena.
"Turnauksessa on kuitenkin tärkeää, että kuormaa pystytään jakamaan"
Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että osa pelaajista pelaa Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa, joka luo omat haasteensa harjoitusturnauksia ajatellen.
Esimerkiksi joukkueeseen vasta toiselle leirille liittynyt pienikokoinen Petrus Palmu kuuluu osastoon, joka oli mukana ainoastaan syksyllä Ivan Hlinkan muistoturnauksessa.
Palmu pääsee kuitenkin liittymään joukkueeseen nyt, kun Pohjois-Amerikan seurajoukkue Owen Sound Attack tippui pois ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Hän saapui Suomeen juuri toisen harjoitusleirin alla.
− Petrus on peluri ja hänellä on loistava pelikäsitys. Vaikka häntä ei ole koolla pilattu, niin varresta löytyy silti paljon voimaa. Petrus pelasi hyvän kauden Pohjois-Amerikassa niin roolin kuin pisteidenkin valossa.
Liigakokemusta ja kärkiosaamista
Pikkuleijonilta löytyy myös valmiita pareja, jotka ovat toimineet harjoituskauden aikana mallikkaasti. Näistä yksi on KalPan Jonne Tammelan ja JYPin Julius Nättisen muodostama pari. Tammela onnistui lunastamaan paikkansa liigajoukkueessa keväällä, vaikka syksyllä aloitti vielä KalPan A-nuorissa.
− Tammelan käyrä on ollut koko ajan nouseva. Hän pelasi meidän mukana hyviä kansainvälisiä otteluita ja pelasi myös hyvän kevään seurajoukkueessa.
− Nättinen on ollut meidän ykköspelaajia läpi koko harjoituskauden. Hän on hyvä kahden suunnan sentteri, joka pystyy pelaamaan ylivoimaa ja alivoimaa sekä raapimaan aloituksia.
Yksi hyvä koostumus voisi olla myös Aho, Arttu Ruotsalainen ja Puljujärvi, sillä Kärpät-kolmikko on pelannut samassa joukkueessa vuosien aikana paljon. Kemiat löytynevät helposti. Satavarmana ei voi kuitenkaan pitää, että kaikki heistä ovat mukana.
"Tämän hetkinen suunnitelma on, että pelataan ylivoimaa neljällä hyökkääjällä ja yhdellä puolustajalla"
− Kärpäthän pelaa vielä pudotuspelejä, että sitä tilannetta päivitetään vielä sitten, kun asia on ihan varma.
− Aho ja Puljujärvi eivät kuitenkaan ole olleet koko kautta mukana, ainoastaan Ivan Hlinkan muistoturnauksessa ja nyt helmikuussa, kertoo Marttila maltillisesti.
Mukana on myös Saarela, joka kuuluu niihin Lukon juniorimyllyn kasvatteihin, jotka pelasivat nuorena Raumalla ensimmäiset liigaottelunsa, mutta vaihtoi osoitetta puolensataa kilometriä ylemmäs peliajan perässä.
− Saarela liittyy meille niin sanottuna uutena pelaajana, vaikka ikäluokkaan kuuluukin. Ei ollut meidän mukana tällä kaudella kuin kesälukiojakson.
− Hän on nyt viettänyt jo puolitoista kautta Liigassa. Vahva ja monipuolinen sentteri, joka pystyy myös maalintekoon, Marttila kuvailee Saarelaa.
Erikoistilannekuvioita
Turnauksissa, kuten jääkiekossa yleensäkin, ratkaistaan paljon asioita erikoistilanteissa. Ylivoiman ja alivoiman täytyy olla viimeisen päälle tikissä, kun kiekko tippuu 16. huhtikuuta jäähän Sveitsin Zugissa.
Luonnollisesti leireillä ja harjoitusturnauksissa on käyty jo asioita läpi, mutta Pikkuleijonien toinen leiri Sveitsissä painottaa vielä enemmän erikoistilannepelaamiseen ja lopullisten ylivoima- ja alivoimakoostumusten löytämiseen.
− Meillä on kuusi puolustajaa, jotka pelaavat isommassa roolissa joukkueessa, joten sieltä löytyy kyllä, mistä valita tätä osaamista. Tämänhetkinen suunnitelma on, että pelataan ylivoimaa neljällä hyökkääjällä ja yhdellä puolustajalla.
− Teemme kaksi ylivoimakoostumusta, joten näihin tulee kaksi puolustajaa. Tarkoitus on, että neljä muuta puolustajaa hoitavat sitten enemmän alivoimavastuuta. Turnauksessa on kuitenkin tärkeää, että kuormaa pystytään jakamaan, kun pelataan tiuhaan tahtiin ja peräkkäisinä päivinä, Marttila jakaa suunnitelmiaan.
Ylivoimalle ja alivoimalle Marttila hakee samankaltaisia kuvioita myös hyökkääjien osalta.
− Kyllä pyrimme jakamaan erikoistilannepelaamisessa kuormaa myös hyökkääjien kesken. Toki on muutamia herroja, jotka pelaavat sekä yli- että alivoimaa. Meiltä löytyy leftin ja rightin pelaajia laittaa kumpaankin koostumukseen, joten kätisyydetkin osuvat.
Suomelta löytyy myös kumpaankin selkeitä roolipelaajia. Marttila mainitsee kaksi peruspelaajaa, jotka vetävät surutta haalarit niskaan ja menevät tekemään töitä alivoimalle.
− Selkeästi meillä on ollut kaksi hyvää alivoimapelaajaa kauden aikana, jotka ovat Kasper Björkqvist ja Julius Mattila. He ovat pelanneet hyvää alivoimaa ja varmasti saavat turnauksessakin siinä tontilla vastuuta.
Pikkuleijonilla tasokas alkulohko
Pikkuleijonien alkulohkossa pelaavat Kanada, Tšekki, Latvia ja isäntämaa Sveitsi. Esimerkiksi viime vuoden hopeajoukkue Tšekki on varsin kova vastustaja, eikä Kanada, vaikka ei A-kokoonpanolla olekaan mukana, kalpene alkuunkaan.
"MM-avaus Tšekiä vastaan on hyvä avaus turnaukselle"
Alkulohkosta selviäminen vaatii sen, että vähintään yksi joukkue jää taakse.
Jos lohkosijoitus Suomella on neljä, niin olettavasti siinä tilanteessa vastaan tulee A-lohkon todennäköisesti nimiinsä vievä Yhdysvallat, joten kovin lohdullinen ei olisi neljäskään sija.
Ennakkoon Latvian pitäisi olla selkeä heittopussi Pikkuleijonien B-lohkossa, mutta lyhyissä turnauksissa kaikki on mahdollista. Tämän osoittivat viimeisimpänä Tanska ja Slovakia vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Kanadassa.
Päävalmentaja Marttila painottaakin, että turnauksessa täytyy elää hetkessä.
− Alkusarjassa ja turnauksissa pitää edetä ottelu kerrallaan. Hetkessä pitää elää, Marttila tietää.
Suomi kohtaa turnauksen avausottelussa Tšekin, jonka juniorituotanto on saanut viime vuosina tuulta alleen. Se konkretisoitui, kun keskieurooppalaiset marssivat aina finaaliin saakka. Vaikka rahkeet eivät riittäneetkään Yhdysvaltojen kaatamiseen turnauksen päätösottelussa, niin hopeamitali oli hieno saavutus.
− Heillä on hyvä ikäluokka nyt. Kuusi pelaajaa tämän vuoden joukkueesta pelasi jo viime vuonna Suomen kisoissa. Siellä oli Pavel Zacha, Jakub Zboril, Filip Chlapik ja kumppaneita, jotka on rankattu Euroopassa kärkipelaajiksi.
Hienon temppunsa sama kova joukkue toisti myös syksyllä Ivan Hlinkan muistoturnauksessa, kun se eteni aina finaaliin saakka Kanadaa vastaan. Jälleen kerran Tšekin oli tyytyminen hopeaan, sillä Kanadan vaahteranlehtipaidat olivat liikaa. Turnaus oli sekin kuitenkin iso hauiksennäyttö Tšekin juniorityön nykytilasta.
− Kyllähän Tšekki on viimeisten vuosien aikana nostanut profiiliaan merkittävästi. Sieltä tulee paljon taitavia ja isokokoisia pelaajia.
Suomi on pelannut harjoituskauden aikana kolme ottelua Tšekkiä vastaan. Ensimmäisen kerran joukkueet kohtasivat Ivan Hlinka muistoturnauksessa, jossa Pikkuleijonat hävisi keskieurooppalaisille niukasti 4-3.
− Se oli kyllä äärimmäisen ympäripyöreä peli. Saimme silloin otteluun vahvan alun, mutta Tšekki oli piirun verran etevämpi erikoistilanteissa, Pikkuleijonien pääkäskijä muistelee.
Toisen kerran Pikkuleijonat kohtasi Tšekin joulukuussa harjoitusturnauksessa, joka kääntyi Suomen hyväksi 2-0 hyvän puolustuspelaamisen ansioista. Helmikuussa Pikkuleijonat kohtasi vielä kertaalleen Tšekin ja tällä kertaa keskieurooppalaiset veivät runsasmaalisen ottelun nimiinsä lukemin 6-4.
− Kolme kertaa ollaan pelattu ja kolme äärimmäisen tasaista ottelua on ollut. Sellainen tulee varmasti myös MM-avauksesta. Se on hyvä startti meidän turnaukseen.
"Tavoite joka turnaukseen lähtee pelaajilta"
Kovatasoinen päätösottelu
Tšekin jälkeen Suomi kohtaa isäntämaa Sveitsin. Tilanne on sikälikin mielenkiintoinen, että kyseessä on isäntämaalle turnauksen avausottelu, joka lisää totta kai katsomoon väkeä ja ympärille mielenkiintoa.
Sveitsi ei ole nykyisin kiekkoilussa enää heittopussi, vaan maasta ponnistaa vuosi toisensa jälkeen potentiaalia aina Pohjois-Amerikkaan saakka. Tälle hetkellä esimerkiksi Denis Malgin, Jonas Siegenthaler ja Damien Riat ovat varsin potentiaalisia pelaajia.
Vastustajaa ei missään nimessä voi aliarvioida, vaikka harjoitusotteluissa Pikkuleijonat kaatoikin Sveitsin kolmesti.
− Pelasimme heitä vastaan yhden maalin ottelun, mutta kaksi muuta menivätkin sitten selvemmin meille. Ryhmät ovat kuitenkin erilaisia, eikä tämän pohjalta pidä olettaa mitään.
Suomen lohkossa on mukana myös Kanada, jonka Pikkuleijonat kohtaa lohkon päätösottelussa. Vaahteranlehtipaidat eivät alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin saavu koskaan täydellisellä kärkiryhmällään, sillä paikalliset juniorisarjat ovat vielä tähän vuodenaikaan kesken. Sen sijaan kanadalaiset pelaavat ykköskokoonpanollaan aina syksyisin Ivan Hlinkan muistoturnauksessa.
On kuitenkin selvää, että Kanadan juniorituotanto jauhaa ulos läjäpäin potentiaalisia pelaajia joka ainoa vuosi, eikä heitä ole syytä aliarvioida.
− Alle 18-vuotiaiden MM-kisat pelataan nykyään hiukan myöhemmin kuin muutama vuosi sitten. Turnauksen alla jokaisessa juniorisarjassa Pohjois-Amerikassa on pelattu vähintään ensimmäinen pudotuspelikierros, Marttila huomauttaa.
− Kyllä heille tulee kova porukka, koska sieltä on vapautunut paljon pelaajia. Jos tulee suoria ja nopeita voittoja toisella kierrokselta, niin pelaajia irtoaa heille myös lisää.
Tavoitteet asetellaan toisella leirillä
Suuria ja pieniä tavoitteita. Niitä on jokaisella joukkueella aina, kun turnaukseen lähdetään. Toinen yrittää säilyttää paikkansa korkeimmalla sarjatasolla ja toinen hamuaa kultaa.
Suomelle säilyminen ei tokikaan ole vaihtoehto. Kultamitali on vaikea tavoite, mutta niitä Suomi on onnistunut saavuttamaan kaksi kahtena peräkkäisenä vuona. Toinen tuli vuonna 1999, kun alle 18-vuotiaiden MM-kisat pelattiin ensimmäistä kertaa ja toinen heti perään vuonna 2000.
Tämän vuoden kokoonpanolla on potentiaalia palata jälleen mitalikantaan yhden välivuoden jälkeen. Vuonna 2013 Pikkuleijonat nappasi pronssimitalit Sotšissa pelatussa turnauksessa.
"Haasteet ovat kyllä tiedossa ja se, mitä siellä turnauksessa tapahtuu ja vaaditaan"
Päävalmentaja Marttila kertoo, että tässä vaiheessa ei ole asetettu vielä tarkempaa tavoitetta.
− Poikien kanssa käydään tavoitetta läpi toisella leirillä. Tavoite joka turnaukseen lähtee pelaajilta.
− Joukkueen tavoitten lisäksi pelaajat asettavat omat tavoitteet, millä he pystyvät auttamaan joukkuetta pelin suhteen, luonteen suhteen ja luistelun suhteen.
Suomi lukeutuu kuitenkin kiekkoilun kärkimaihin, joten järin vaatimattomalla tavoitteella MM-turnauksiin ei koskaan lähdetä.
− Totta kai suomalaisen joukkueen lähtiessä arvoturnaukseen ei tavoite voi olla kuin mitali. Kaikkia pelejä lähdetään tietenkin voittamaan. Marginaalierot näissä turnauksissa ovat kuitenkin äärimmäisen pienet.
− Poikien kanssa tehdään arvotaulu, jossa on ne meidän aseet. Haluamme olla työtätekevin ryhmä, säilytetään positiivisuus ja korostetaan joukkuehengen merkitystä turnauksissa. Nämä ovat niitä tärkeitä asioita.
Marttila on pyörinyt poikien maajoukkueessa jo reilun kymmenen vuoden ajan. Päävalmentajana mies on ollut vuoden 2009 ja 2013 alle 18-vuotiaiden MM-turnauksissa, joista kummastakin irtosi MM-pronssia. Lisäksi Marttila oli apuvalmentajana vuoden 2004 MM-turnauksessa, joten turnaus on Marttilalle neljäs Pikkuleijonien peräsimessä.
− Haasteet ovat kyllä tiedossa ja se, mitä siellä turnauksessa tapahtuu ja vaaditaan. Tuli pelistä sitten voitto tai tappio, niin pitää paketoida edellinen peli nopeasti ja kaivaa ne hyvät asiat, jonka jälkeen kanava pitää kääntää nopeasti seuraavaan otteluun
− Näissä turnauksissa on olennaista, että etenkin henkinen lataus saadaan maksimaaliseksi siihen seuraavaan koitokseen. Se on yksi iso voitonavain, Marttila päättää.