Harvassa ovat ne joukkueet, jotka joutuvat käyttämään yhden kauden aikana peräti yhdeksää eri maalivahtia. KooKoolle tilanne oli kuitenkin totisinta totta, kun kaikki kolme torjujaa loukkaantuivat, ja myös korvaajat joutuivat sairastuvalle syyskaudella.
Kouvolalaisjoukkue lähti syksyllä uuteen kauteen duolla Juha Järvenpää-Samu Perhonen. Kolmantena maalivahtina oli seuran oma kasvatti Tomi Rautio. Huono tuuri alkoi kuitenkin jo elokuussa, kun Järvenpää loukkaantui harjoitusottelussa Ässiä vastaan.
− Harjoituspelissä tolpalta toiselle ja siinä tapahtuu loukkaantuminen. Tilanteessa menee sekunti, mutta kahdeksan kuukautta sivussa. Se on aika raadollista.
Porilainen joutui leikkaukseen, ja toipumisennuste oli vähintään kuusi kuukautta. Tapahtumat järkyttivät sekä maalivahtia että joukkueen maalivahtivalmentajaa Kari Lehtosta, sillä veskarilla oli takana hyvä kesä.
− Oli kova isku meille molemmille ja oikeastaan kaikille, kun tuli tieto, että kausi on paketissa. Harjoituspelissä tolpalta toiselle ja siinä tapahtuu loukkaantuminen. Tilanteessa menee sekunti, mutta kahdeksan kuukautta sivussa. Se on aika raadollista, Lehtonen harmittelee huonontunutta toipumisennustetta.
Järvenpäälle tarvittiin pikaisesti korvaaja, mutta Suomen markkinoilla maalivahteja ei ollut juuri lainkaan vapaana. KooKoo käänsi katseensa ulkomaille, ja haaviin tarttui saksalainen Niklas Treutle.
AHL:ssäkin pelannut 25-vuotias ei vakuuttanut seuraa, joten koeaikaa ei jatkettu. Kouvolalaiset joutuivat siis jälleen ostoksille, mutta tällä kertaa ratkaisu oli pitkäaikaisempi, kun KooKoo naarasi Jokereista tutun Leland Irvingin.
− Niklaksen potentiaali ei riittänyt, emmekä jatkaneet sopimusta. Sitten löysimme Irvingin, joka on ollut mies paikallaan, Lehtonen kehuu kanadalaisvahtia.
Irving oli "Lekelle" mieluisa ratkaisu, sillä 28-vuotias maalivahti oli pelannut Liigaa aikaisemminkin. Työskentely oli jo tuolloin vakuuttavaa.
− Meillä oli vaihtoehtoja, mutta Leland kiinnitti huomioni, koska tunsin hänet jokeriajoilta. Olin silloin itse Hämeenlinnassa, ja hän pelasi silloin hyvän kauden Suomessa.
− Hän tiesi, millaista peliä täällä pelataan ja millaiset matkat ovat - mikä humpan juoni on täällä.
Tolppien väliin lyhyellä varoitusajalla
Marraskuussa KooKoon kopissa heilui jälleen viikate. HIFK-ottelun pelipäivän aamuna selvisi, että sekä Perhonen että Irving ovat sivussa. Ainoa ehjä maalivahti oli 20-vuotias Tomi Rautio, joten vuotava laiva kaipasi jälleen paikkausta.
Aikaa kiekon putoamiseen Helsingissä oli vain tunteja.
− Jos on kiputiloja, ei kannata ottaa riskiä ja lähteä liian aikaisin pelaamaan.
− En tiennyt yhtään, kuka tänne tulee tai kuka edes saadaan maalille. Sillä hälytysajalla ulkomaita ei voinut ajatellakaan. Loukkaantumisten pituuksista ei ollut hirveästi tietoa, valmentaja muistelee järkytystään.
Maalille saatiin kuitenkin nuori JYP-vahti Markus Ruusu. 19-vuotias kassari saapui omalla kyydillä Jyväskylästä ja torjui nollapelin, joten kouvolalaisjoukkue onnistui jälleen väistämään yhden miinan.
− Onneksi Ruusu pääsi paikalle. Sen jälkeen aloimme funtsia, että mitä nyt tehdään, "Leke" huokaa.
Eritteet kuitenkin osuivat tuulettiimeen jälleen tammikuussa. Olemassa olevasta duosta ensimmäisenä loukkaantui Irving, jonka korvaajaksi hankittiin Niko Hovinen.
Vain kuusi päivää myöhemmin Perhonen joutui jättämään ottelun kesken Kuopiossa. Sairastuvalla oli samanaikaisesti neljä maalivahtia ja seitsemän kenttäpelaajaa. Edessä oli kolmen ottelun viikko.
Hovinen oli tilanteessa ainoa varteenotettava torjuja: luukkua avasivat vuoroin oma juniori Valtteri Laurinantti ja Peliitoista lainalla ollut Lassi Yrjölä.
− En tiennyt, että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Oli sekava fiilis, Lehtonen muistelee.
Myös Hovisen aika Kouvolassa jäi lyhyeksi, sillä peluri sai itselleen loppukauden pituisen pestin Sveitsistä. KooKoo oli siis jälleen pulassa.
Joukkueen onneksi Perhonen palasi helmikuun alussa luukulle, kun joukkue kohtasi TPS:n. Lisäapuja toi jo toista kertaa KooKoo-paitaan lainattu Ruusu.
Kahta päivää myöhemmin Perhonen kantoi jo torjuntavastuun, ja luukkua availi vammastaan toipunut Irving.
− Lelandilla toipumisarvio oli pari viikkoa, kolme taisi mennä. Lääkäritkään eivät voi aina tietää. Jos on kiputiloja, ei kannata ottaa riskiä ja lähteä liian aikaisin pelaamaan, Lehtonen alleviivaa.
"Neste on valmis"
Kuluva kausi on ollut myös maalivahtivalmentajalle raskas. Ennen kautta sävelet olivat selvät, mutta loukkaantumisten takia suunnitelmat ovat menneet uusiksi lukemattoman monta kertaa.
Mukana on ollut myös paljon huonoa onnea.
− Kaikenmoista kommellusta on ollut: vastustajan pelaaja on kelannut yli, oma pakki on kaatunut päälle, eri paikat ovat naksahdelleet, joskus on oltu kipeänä... Kun nämä sattuvat pienelle osastolle samaan aikaan, neste on valmis.
Tilanne on Ässiä ja HPK:takin valmentaneelle Lehtoselle täysin poikkeuksellinen. Lähes 30 vuotta pitkän uran aikana ei ole koskaan tapahtunut mitään vastaavaa.
− Maalivahtien vaihtuminen on asettanut omalle tontilleni melko paljon haasteita: pelitavan läpi käymistä ja uusia persoonia. Urheilujohtajan puolelle tämä on tuonut varmasti harmaita hiuksia, kun loukkaantumiset ovat tuleet niin äkillisesti.
Lähes lennosta mukaan hyppääville maalivahdeille Lehtonen ei pysty paljonkaan neuvoja antamaan. Valmentaminen on prosessi, eikä ihmeitä saada aikaan hetkessä.
− Jos maalivahti tulee yhteen peliin, siinä ei pysty paljon koutsaamaan. Olemme käyneet pari asiaa vastustajasta ja siitä, miten pyrkiä pelaamaan.
− Pidempiaikaisten kanssa pystyy valmentamaan enemmän. Esimerksi Hovisen kanssa kävimme jotain läpi, mutta hänkin oli vain pari viikkoa. Siinä yrittää selittää pelitapaamme, puolustusalueen pelaamista ja jotain ylivoimahyökkäyksiä, mutta ei tuossa ajassa kerkeä paljon koutsata.
KooKoon kausi päättyi runkosarjaan, mutta joukkueen onneksi maalivahtitilanne rauhoittui jo helmikuussa Perhosen ja Irvingin toivuttua vammoistaan.
Pahimman loukkaantumissuman aikaan KooKoo joutui myös miettimään, mistä harjoituksiin saataisiin maalivahtiduo. Lehtonen kiittelee apuna olleiden nuorten taitotasoa.
− Miehet ovat täyttäneet paikkansa ja hypänneet nopeasti mukaan, mitä ovat meillä harjoituksissa olleet. Potentiaalia tulevaisuuteen on, kun jaksaa harjoitella ja tehdä pitkäjaksoista työtä.
−Olemme hoitaneet tilanteen käytettävissä olevilla resursseilla pirun hyvin.
Elokuussa loukkaantunut Järvenpää on Lehtoselle tuttu kasvo, sillä kaksikko teki töitä useamman vuoden ajan Ässissä. Kokeneelle valmentajalle on olut ilo, että maalivahdin kuntoutus on edennyt onnistuneesti.
− "Järkkä" on painanut todella hyvällä sykkeellä eteenpäin. Hän pystyisi periaatteessa ehkä pelaamaankin, mutta tässä vaiheessa ei kannata ottaa mitään riskiä. Keskitymme ensi kauteen ja hyvään kesään.
Maalivahtien lisäksi kauden aikana loukkaantuneena oli pahimmillaan lähes kymmenen kenttäpelaajaa. Rajalliset resurssit ja kapeahko rotaatio eivät tehneet KooKoon tilanteesta helppoa, mutta Lehtosen mukaan vastoinkäymiset kuuluvat jääkiekkoon.
− Tämä on harmittanut, pallo sattui kierähtämään meille. Tilanne on varmasti vaikuttanut jollakin tapaa myös joukkueen pelaamiseen. Ei ihminen sille minkään mahda, että loukkaantumisia sattuu. Silloin täytyy vain toipua. Se aika pitää hoitaa jollain konstilla, hän tuumii.
KooKoo onnistui nappaamaan viimeisillä kierroksilla vielä muutamia kolmen pisteen voittoja, mutta matka pudotuspeleihin kävi lopulta liian pitkäksi , ja kausi päättyi runkosarjaan. Kokenut valmentaja kuitenkin kiittelee sitä, miten joukkue selvisi odottamattomista vaikeuksista.
− Olemme hoitaneet tilanteen käytettävissä olevilla resursseilla pirun hyvin. Iso hatunnosto urheilujohtajan suuntaan, Lehtonen muistuttaa.