10-vuoden juhlakauteen valmistautuva CHL möyhensi johtoporrasta, niin henkilöstövaihdosten kuin myös johtamiskaavion osalta. Jo aiemmin keväällä tiedotettiin Martin Baumannin irtisanoutuvan toimitusjohtajan tehtävästä.

Sittemmin on tiedotettu myös hallitusjäsenten määrän typistämisestä yhdeksästä neljään. Tulevaisuudessa vastuuta jaetaan uusille komiteoille, joiden vastuualueina ovat urheilullisuus, kasvu, regulaatio sekä nimitykset. Varsinkin viimeksi mainittu hämmentää epämääräisyydellään. Yhtä kaikki, hajautetun vastuun nähdään tuovan johtamiseen ketteryyttä.

CHL:n ratkaisu myötäilee tämän päivän johtamistrendejä, joissa vastuuta jalkautetaan pienempiin yksiköihin. 

Erilaiset komissiot ja työryhmät ovat kasvaneet osaksi jääkiekkokenttää. Tutkitaan ennen kuin hutkitaan. 

HIFK julkaisi toukokuussa tiedotteen, jossa kerrottiin kehittämistyöryhmän perustamisesta. Nimekkäiden ryhmäläisten (Mika Kortelainen, Jarmo Kekäläinen, Henrik Dettmann ja Mikael Granlund) keskeinen rooli on olla luomassa pitkän tähtäimen urheilustrategiaa. Liekö ajatus työryhmästä uudelta toimitusjohtajalta Alexander Sneenilta, joka on hankkinut kannuksensa liike-elämän parista.

Vastaavanlainen advisor board -toiminta on arkipäivää yritysmaailmassa. Kyse on eräänlaisesta neuvonantajan roolista, hallituksen kevyemmästä versiosta. Päätäntävaltaa rooliin ei lähtökohtaisesti sisälly.

On tietysti hyvä asia, että eri osaamista hyödynnetään. Huippu-urheilussa on totuttu vuosikymmenten saatossa autoritääriseen johtamiseen, jossa yksittäisten johtohahmojen merkitys on korostunut joskus liiankin kanssa. On riittänyt, että Kalervo Kummola jyrähtää. 

Akilleen kantapää piilee siinä, että tällaisten komissioiden ketteryys on usein silmänlumetta. Asioita pyöritellään ja ratkaisuja pohditaan, mutta päätökset tehdään silti muualla. Siis jos tehdään. 

Viime kaudella Jääkiekon pelaajayhdistys SJRY kieltäytyi paikasta Ligan sarjauudistusta pohtivan Huippukiekon neuvottelukunnan alaisessa työryhmässä. SJRY:n puheenjohtaja Teemu Ramstedt koki, että kyseinen ryhmä ei mahdollista tarpeeksi todellista mahdollisuutta vaikuttaa.

Tässä kiteytyy erilaisten työryhmien äärimmäinen irvikuva. Ne ovat helppo ratkaisu silloin, kun hihat tarvitsisi kääriä muuten korkealle ja kädet upottaa syvään multaan. Kun ulkopuolelta kantautuva paine voimistuu, on helppo kertoa juuri perustetusta työryhmästä. Moisella saa ostetuksi, jos ei muuta, niin aikaa. Näennäinen vastuu pitää myös useimmat tyytyväisenä, mutta harmi kyllä, tarvittavan muutoksen usein käsijarrulla.

Onnistuakseen tällaiset komissiomallit tarvitsevat tuekseen jämäkkää johtamista sekä avointa ja luottamukseen perustuvaa kommunikointia. Tahtoa visioida konkreettisesti ja uskallusta tehdä rohkeita päätöksiä ja selkeitä linjauksia. Siitäkin huolimatta, etteivät ne kaikkia sidosryhmiä tai jokaista komitean jäsentä miellyttäisi.

CHL:n, HIFK:n tai suomalaisen jääkiekon ongelmia ei ratkaista alati lisääntyvillä palavereilla. Kenties komissiot tarvitsevat ketteryyttä tukemaan myös rahtusen rautakanslerimaista otetta.