Kiekkokauden 2024–25 ensimmäisiä valmentajapotkuja ei tarvinnut odottaa edes kymmenen ottelun rajapyykille. HPK erotti valmennuksestaan toista kautta vastuussa olleen Matias Lehtosen ja Mikko Sirento-Mannisen. Tilalle pääkäskyttäjäksi astuu Mikko Manner, apuluotsiksi Olli Hällfors.
Päivän mediapelistä HPK saa nelosen. Lehtosen kohtaloa pyöriteltiin vielä maanantaina päivällä avoimena. Ratkaisu hoidettiin ulospäin tyylittömästi.
Päävalmentajavalintansa seura teki viisaammin. Manner tuo joukkueeseen oikeanlaisen elementin. Hän ei ole ollut edustamissaan seuroissa täydellinen valmentaja, mutta huipputasolle ja kilpailulle Manner on valmis.
Samaa ei kaikella kunnioituksella voinut sanoa nyt joukkueesta erotetuista valmentajista. HPK ja päävalmentaja Lehtonen makselivat liigatason vaatimia oppirahoja viime kauden, ja tällä kaudella kokonaisuus kävi vain entistä hankalammaksi.
onnistuuko se pelaajiltakaan silloin, jos valmennuksessa tärkein potentiaalia hyödyntävä palanen on itsekin tälle tasolle kokematon?
Alkukaudesta HPK:n pelissä ei ollut minkäänlaisia merkkejä siitä, että viime kauden lässähtäneestä lopusta mentäisiin eteenpäin. Että joukkue ja sen yksilöt olisivat kehittyneet. HPK on ollut heikkoa materiaaliaankin heikompi. Lopputulos on tässä.
Olennaista kokonaisuudessa ei ollut se, että Lehtonen tai Sirento-Manninen olisivat olleet valmiiksi huonoja ja täysin vääriä valintoja. Olennaista on ollut se, että HPK on seurana haukannut muitakin liian suuria palasia kerralla. Siinä vauhdissa, osittain pakon edessä, se on palkannut kokemattomia tekijöitä oikeastaan jokaiselle osa-alueelle − toimistosta ja johdosta pelaajiston joka osa-alueelle asti. Kokemattomat ovat palkanneet kokemattomia.
Ja vaikka HPK:n historia on muulloinkin sisältänyt puolityhjästä ponnistuneita menestyjiä. Silloin puitteet ovat kuitenkin olleet tukevammat. Ympäristö on mahdollistanut oppirahojen makselua.
Vaikka osa nyt kokemattomista valinnoista saattaa vielä tuottaa makeaa hedelmää, oli se Lehtoselle rajallisilla resursseilla liian nopeasti mahdoton yhtälö. Oliko lopulta mitenkään mahdollista, että kaikki potentiaaliset nuoret ja uudet kasvot voisivat onnistua juuri samana vuonna, samassa paikassa, kaikki yhtä aikaa?
Ei. Todennäköisyydet vain yksinkertaisesti ovat olleet liian paljon onnistumista vastaan.
Ja kun kyse on kilpaurheilusta, eteenpäin pitäisi päästä. Joka päivä, joka viikko, joka kuukausi.
Nyt HPK voi päästä eteenpäin. Mikko Manner on HPK:lle ja joukkueelle palanen, jonka ei tarvitse aloittaa Liiga-valmentajana ja nuoren joukkueen käskyttäjänä nollista. Aikaa menee varmasti totutteluun, muttei niinkään opetteluun. Manner voi, toivon mukaan, keskittyä ensisijaisesti jääkiekkojoukkueen menestyksen parantamiseen ja pelaajien kehittämiseen.
Urakka on valtava kokeneellekin valmentajalle. HPK:n materiaali on edelleen Liigan heikoimmasta päästä. Positiivisesti tarkasteltaessa ero viimeisistä pudotuspelipaikoista taisteleviin joukkueisiin verrattuna ei ole kuitenkaan niin suuri, että tehtävä olisi aivan mahdoton. Kunnon kähinät pystyyn, eikä tuumaakaan periksi.
Ja ihan ensimmäisenä innostaa oranssia yhteisöä vankemmin joukkueensa tueksi.
