Leijonakuningas tarttuu saapasmaan ohjaksiin.
Ensisilmäyksellä kulmakarvoja nostattanut peliliike tuntuu hetken mutustelun jälkeen varsin luontevalta askeleelta. Liekö se silti samalla lopullinen sinetti sille, että Jalosen unelma NHL-joukkueen valmentamisesta voidaan haudata. Tämä siitäkin huolimatta, että sopimus sisältää odotetusti NHL-pykälän, mikäli pesti irtoaisi.
Jalonen on voittanut urallaan likimain kaiken mahdollisen ja iskostanut paikkansa suomalaisen jääkiekon yhtenä kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimpana henkilönä. Mitä ilmeisimmin palo valmentamiseen ei ole silti sammunut.
Jos taskussa on Suomen mestaruus, maailmanmestaruuksia sekä olympiakulta, sopivan haasteen löytäminen voi olla hankalaa. Varsinkin kun rapakon takana olevat ovet eivät ole avautuneet. Mistä löytää tarpeeksi kunnianhimoinen pesti, joka synnyttää tarvittavan kiiman?
Miksi siis jääkiekon lilliputtimaa Italia? Eikö Jalosella olisi ollut vientiä tai mielenkiintoa perinteikkäämpien kiekkomaiden ja kovempien sarjojen keskuudessa?
Italia on varma osallistuja sen isännöimissä vuoden 2026 talviolympialaisissa, jotka järjestetään Milanossa ja Cortinassa. Tässä on likimain täydellinen pätkäprojekti Jaloselle. Uudenlainen ympäristö ja erilainen lähtökohta.
Italian olympiakulta siintää mahdollisuudessa mennä jatkoon alkusarjasta. Jalosen palkkaaminen antaa moiseen eväät, vaikka haaste lienee massiivinen. Sitäkin tärkeämpää lienee kauaskantoisempi perintö, joka Jalosen kokemuksen myötä on mahdollista kylvää.
Epäilemättä, kuten Jalonen itsekin myöntää, myös eteläeurooppalainen ilmasto ja Italian kulttuuri ovat vaikuttaneet ratkaisun takana. Tässä vaiheessa uraa on jo varaa nauttia ja valita ympäristönsä.
Vielä ei ole tiedossa, minkälainen valmennusryhmä Jalosen taakse rakentuu, mutta mukaan lähtee vähintään yksi Jalosen luottosoturi Suomesta. Muu valmennusryhmä koostunee paikallisesta osaamisesta. Jalosen suurin vahvuus on ollut nimenomaan eri ryhmien johtaminen, sekä kokonaisen jääkiekkojoukkueen että sen sisälle muodostuvien pienempien ryhmittymien. Siinä mielessä pesti Italiassa ei eroa merkittävästi aiemmista.
Samalla tuntuu siltä, että Jalonen itsekin tietää NHL-junan puksuttaneen ohi. Liian vähän on ollut omissa käsissä sen osalta. Elämä sekä valmentaminen jatkuvat siitä huolimatta. Italian mahdollinen menestyminen olympialaisissa tuskin nostaa enää riihimäkeläisen osakkeita sen suuntaisesti, että iso unelma toteutuisi.
Kaiken mennessä nappiin Jalosella on kuitenkin Italiassa mahdollisuus saavutuksiin, joita myöhemmissä historian kirjoissa pidetään kenties hänen uransa aliarvostetuimpina meriitteinä.
