Vaikka maanantaiaamun uutinen sai kulmakarvat hetkellisesti kohoamaan, ei Lauri Marjamäen potkuja Kärpistä voi pitää yllättävinä.

Ammattilaisurheiluun sisältyy tulosvastuu, joka Kärppien osalta ei toteutunut Marjamäen viimeisimmän valmennusjakson aikana. Odotuksia selvästi vaisumpien tulosten osalta kritiikkiä on kummunnut myös Kärppien pelitavasta.

Tässä kyseisessä prosessissa asianomaisten kärsivällisyys riitti tähän pisteeseen saakka. Ja kuten niin usein vastaavissa tilanteissa, myös nyt päävalmentaja sai lähteä.

Kärpät tiedotti jatkavansa toistaiseksi Ville Mäntymaan alaisuudessa, mutta kuten urheilujohtaja Mikko Myllykoski painotti: "päivä ja peli kerrallaan". Pestiin olisi teoriassa tarjolla vapailta markkinoilta sellaisia yksittäisiä nimiä kuin Kari Jalonen, Karri Kivi, Pekka Virta ja Jarno Pikkarainen.

Myllykosken viesti Kalevassa antaa ymmärtää, että Mäntymaa saa vähintään mahdollisuuden näyttää pätevyytensä tulosten valossa. Eli luottoa on peli kerrallaan.

Kun yksi kortti petti, vedetään pakasta toinen ja toivotaan onnistumisia. Mikäli Mäntymaa ei saa laivaa nopeasti käännettyä, napataanko pinosta pian jo seuraava kortti ja samalla toivotaan sormet ristissä parasta?

Kärppien kohdalla olisi nyt suotavaa, että päävalmentajan roolitukseen löytyisi mitä pikimmiten vahvempi visio kuin päivä kerrallaan eteneminen.

Nyt pääluotsin paikalla oleva Mäntymaa tuskin tekee rajua muutosta. Oleellinen kysymys lienee, tarvitsisiko Kärpät nyt sellaista? Uutta sheriffiä, joka toisi mukanaan selkeät uudet suuntaviivat.

Vai luotetaanko siihen, että pienet nyanssit synnyttävät tarvittavan muutosvoiman vielä tämän kauden aikana? 

Yhtä kaikki, Oulussa kaivataan nyt sellaista johtajuutta, joka saisi puoli Suomea taakseen.