Vaikka historia ei finaalisarjan lopputuloksen osalta ole vielä kirjoittanut itseään, näyttää vahvasti siltä, että Florida Panthers tulee voittamaan seurahistorian ensimmäisen mestaruutensa. Kun mitä ilmeisimmin Aleksander Barkov pääsee nostamaan ensimmäisenä Panthers-pelaajana Stanley Cup -pokaalin yläilmoihin, hän tekee sen suomalaisittain poikkeuksellisen johtajuuden mandatoimana.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun suomalainen pelaaja on Stanley Cupin ratkeamisessa merkittävässä roolissa. Jari Kurri oli 80-luvun jälkipuoliskolla Edmonton Oilersin yksi terävimmistä syömähampaista, ja Teemu Selänne hänkin pelasi vielä hyvällä tasolla Anaheim Ducksin mestaruusvuonna 2007. Oma lukunsa on toki Colorado Avalanchen Mikko Rantanen, jonka johtajuus kentällä oli väkevää keväällä 2022, jolloin hän voitti mestaruuden joukkueen varakapteenina.

Pidettyjä ja arvostettuja pelaajia jokainen. 

Aleksander Barkov on silti jotain muuta. 28-vuotias vaitelias mutta työteliäs tamperelainen on astunut saappaisiin, jonka kaltaisiin ei yksikään suomalaispelaaja ole maailman kovimmassa kiekkoliigassa mahtunut. Barkovin johtajuus on laajaa ja kokonaisvaltaista. Kentällä hän blokkaa kiekkoja ja riistää takaa karvaamalla. Alati kehittyneen luistelun ja erinomaisen pelisilmän valjastamana hän on poikkeuksetta vaarallinen myös hyökkäyspäässä.

Kiekkomaailmassa vallitsee harvinaisen yhtenäinen konsensus, että kyseessä on maailman paras kahden suunnan pelaaja.

Kaukalon ulkopuolella Barkov on pidetty persoona. Koripallovalmentaja Phil Jackson totesi 2000-luvun taitteessa silloiselle Los Angeles Lakersin kukkopojalle Kobe Bryantille: "Kuinka voit johtaa, jos kukaan ei suostu seuraamaan sinua". Barkovin kohdalla moista kysymystä ei tarvitse pohtia.

Barkov on pelaaja ja persoona, jonka takana halutaan seistä.

Toki avainasemassa on myös oikeanlainen ympäristö. Barkov on kertonut viihtyvänsä Floridassa erinomaisesti. Joukkueen päävalmentaja Paul Maurice on eittämättä äärimmäisen taitava ihmisten kohtaaja. Mauricen vuorovaikutustaidot mahdollistavat osaltaan ympäristön, jossa Barkovin kaltainen johtajuus voi kukoistaa.

Juuri nyt Barkov on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. 

Oleellisinta on silti esimerkillisyys, jota Barkov osoittaa sekä kentällä ollessaan että myös sen ulkopuolella. Hän tekee paljon ja huolellisesti. Johtaa eturintamasta käsin ja omalla esimerkillään. Ihmiset pitävät hänestä ja arvostavat sitoutumista niin joukkueeseen kuin osavaltioon.

Kaiken keskellä Barkovin johtamisessa on jotain hyvin perisuomalaista. Hän ei pidä meteliä itsestään, tekee tarvittavan ja tekee sen hyvin, mutta säilyttää silti pohjoismaalaisen pilkkeen silmäkulmassa.

"Mä oon yrittänyt saada jotain aikaiseksi", toteaa Barkov itse Viaplayn lyhydokumenttielokuvassa.

Ihan kelpo yritys.