Washington Capitalsin romuluinen hyökkääjä Tom Wilson taklasi vastustajaa, Boston Bruinsin Brandon Carloa, päähän aiheuttaen sairaalareissun ja todennäköisen aivovamman − tilanteessa ei ole mitään uutta, sillä samanlaisia sikailuja on nähty turhankin toistuvasti kanadalaisen aloitettua NHL:ssä kaudella 2013−14.
Olin jo aikeissa kirjoittaa paheksuvan kolumnin, mutta en suoraan sanottuna jaksanut tehdä noin tuhannetta moraalisaarnaa Wilsonin pelistä enkä usko tämän muuttavan pelityyliään suomenkielisen mielipidekirjoituksen vuoksi − ja vielä vähemmän Jarred Tinordin pakollisen nyrkkihippailun ansiosta.
Niinpä aloin miettiä erilaista näkökulmaa.
Koska Wilson ei ole osoittanut halua siistiä peliään, on muiden sopeuduttava ja opeteltava nykyistä paremmin varautumaan taklauksiin.
Ensimmäisellä kierroksella vuonna 2012 varattu Wilson osaa pelata jääkiekkoa ja on tällä kaudella tehoillut lähes piste per peli -tahtia. Fyysinen pelote ja taklauspelin tuottama noste ovat kuitenkin joukkueelle kenties jopa tehoja hyödyllisempiä − jäähyistä ja pelikielloista huolimatta.
En yritä puolustella Wilsonin vastenmielisiä otteita, mutta en myöskään jaksa uskoa pelityylin muutokseen − saati NHL:n kurinpidon skarppaamiseen. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin eli tässä tapauksessa vastustajien kannattaa Wilsonin ja kaltaistensa toiminnasta kaivaa esille hyöty omaan peliin.
Esimerkiksi Wilsonin taklaus St. Louis Bluesin Oskar Sundqvistiin oli kiistattoman törkeä, mutta päästäkseen NHL:ään tai pärjätäkseen NHL:ssä on osattava pelata fiksummin kuin ruotsalaishyökkääjä tässä tilanteessa, vai mitä Patrik Puistola?
Katseen laskeminen edes sekunniksi saattaa johtaa vakavaan loukkaantumiseen, ellei pelaaja ole valmistautunut.
Koska Wilson ei ole osoittanut halua siistiä peliään, on muiden sopeuduttava ja opeteltava nykyistä paremmin varautumaan taklauksiin. Ihmisen näkökenttä on toki rajallinen, eikä muutenkaan ole realistista odottaa huippu-urheilijankaan olevan joka sekunti valppaimmillaan.
Mitä vähemmän näitä huomiokyvyn herpaantumisia kuitenkin tulee sitä harvemmin vastustajalla, kuten Wilsonilla, on mahdollisuus päästä vahingoittamaan.
Jääkiekkoilijat käyttävät paljon aikaa kehon lihashuoltoon, mutta päävammojen ennaltaehkäisyn kannalta tärkeimmät niskalihakset jäävät usein tekemättä. Harjoittelemalla voidaan kehittää esimerkiksi luistelu- ja laukaisutaitoja, taklauksen vastaanottaminen olisi paitsi pelaajan terveyden myös pelin edistämisen kannalta hyvin tärkeä taito.
Puolustautuminen on paras ase väkivaltaisia hyökkäyksiä vastaan.
