Otsikosta voi herätä se kysymys, että mitä yhteistä muka on Patrik Laineella ja Turun Palloseuralla. Mitä yhteistä on tamperelaisella ja turkulaisella, jotka muutenkin kilvoittelevat ja kiusoittelevat aina toisilleen?
Yhteinen tekijä on, kuten osa saattaa jo arvata, mielenterveyteen liittyvistä asioista puhuminen ja niihin kantaa ottaminen.
Laine on esimerkiksi avannut sitä, kuinka hänen isänsä kuolema johti masennukseen, pelkkään kotona istumiseen ja pelihalun menettämiseen. Laineelle myönnettiin myös tammikuun Urheilugaalassa ensimmäistä kertaa jaettu Rohkeus-palkinto. Palkinnon perusteluissa korostettiin, kuinka avoimuuden arvoa lisää se, että Laine edustaa maskuliinista jääkiekkokulttuuria, jossa vastaavanlainen avoimuus koetaan edelleen monin tavoin haastavana.
TPS puolestaan kantaa oman kortensa kekoon ystävänpäivänä, kun kotiottelussa Ässiä vastaan teemana ovat mielenterveys ja hyvinvoinnin merkitys. Mikä olisikaan tärkeälle ottelulle parempi päivä kuin ystävänpäivä? Läheiseltä voi toki aina kysyä, miten menee, mutta sen voisi tehdä vähintään ystävyyttä korostavana päivänä.
Ottelun teema ei ole pelkkää sananhelinää, vaan TPS pelaa ottelussa erikoispaidoilla, jotka huutokaupataan ottelun jälkeen, ja tuotto ohjataan mielenterveystyön tukemiseen. Ottelun teeman ohella nostetaan esille tärkeä viesti: "Älä jää yksin". Tavoitteena on lisätä tietoisuutta avun saamisesta, ja siksi mukana ottelussa ovat myös MIELI ry sekä MIELI Kriisikeskus Turku.
TPS on mainostanut otteluaan näkyvästi sosiaalisessa mediassa, ja Instagramissa näkyvässä videossa äänen saa muun muassa Oliver Lauridsen. Tanskalaispuolustaja tunnetaan kovaotteisena ja fyysisenä puolustajana kaukalossa, mutta videolla hän puhuu pehmeästi avun hakemisesta.
Lauridsenin voidaan kuvitella olevan jääkiekon tyypillinen prorotyyppi maskuliinisesta voimapelaajasta, jota ihannoidaan. Aiemmin maskuliinisuus ja herkkyys saati jääkiekko ja herkkyys eivät ole kuuluneet yhteen lauseeseen. Eikä oikeastaan edes lähellekään toisiaan.
Miksi niiden sitten tulisi kuulua yhteen? Miksi mielenterveydestä tulisi puhua myös urheilun piirissä enemmän?
Mielenterveydellä tarkoitetaan psyykkistä terveyttä eli kykyä hyödyntää omia henkisiä voimavarojaan sekä emotionaalista terveyttä. On ihmeellistä, miten mielenterveyteen liittyvät asiat ovat olleet esillä vasta vähän aikaa, sillä jääkiekkoilijalle kyky hyödyntää omia henkisiä voimavarojaan on tärkeä asia. Ei pelaamisesta tai harjoittelusta tule mitään, jos ei ole voimavaroja nähdä itseään arvokkaana, taitavana tai porukkaan kuuluvana.
Mielenterveysongelmiin on pitkään liittynyt häpeäleima, jonka purkamisessa muun muassa Laine on tehnyt tärkeää ja ansiokasta työtä. Kun mieli on musta, kaukalossa ei kulje, ja kun kaukalossa ei kulje, ihmiset kyselevät koko ajan, missä mättää. Ja näin ikuinen oravanpyörä on syntynyt.
Yhä useampi on Laineen ohella kertonut muun muassa avun hakemisen vaikeudesta tai unilääkeriippuvuudestaan, jolla on saatettu peitellä muita ongelmia, jotka ovat usein liittyneet mielenterveyteen. Äärimmäinen mielenterveysongelmien ilmenemismuoto on itsemurha, eikä sekään valitettavasti ole harvinainen asia, sillä YK:n mukaan joka 40. sekunti joku päätyy tappamaan itsensä ja Suomessa noin 700 ihmistä kuolee vuosittain itsemurhan kautta.
Tapauksia löytyy myös jääkiekon parista, joten on turha luulla, että jääkiekko olisi jollakin tapaa inhimillisen maailman yläpuolella, päinvastoin. Tiedossa olevien kiekkoilijoiden itsemurhien tai itsemurha-ajatusten takana on ollut muun muassa päihteiden ongelmallista käyttöä, CTE:tä eli etenevää aivoja rappeuttavaa sairautta tai aiemmin todettuja psykiatrisia diagnooseja.
Vuonna 2011 peräti kolme kanadalaispelaajaa löydettiin kuolleena neljän kuukauden sisällä. Derek Boogaard menehtyi alkoholin ja kipulääkkeiden yliannostukseen ja Rick Rypienin sekä Wade Belakin tapaukset paljastuivat itsemurhiksi. Ainakin Rypienin tiedettiin kärsineen aiemmin masennuksesta. Lisäksi useampi vastaavaan ratkaisuun päätynyt on kärsinyt CTE:stä, joka on aiheutunut toistuvista iskuista päähän. Aivovammoja ei voi suoraan yhdistää itsemurhiin, mutta se on huomioon otettava seikka.
Kiekkoilijat eivät siis ole näiden katalien ongelmien yläpuolella. Kukaan ei ole. On siis tärkeää, että jos tilanne sitä vaatii, niin kiekkoilijoiden kuin aivan kenen tahansa tulisi saada apua. Ja nimenomaan nopeasti. On tärkeää, että meillä on tällä aikakaudella olemassa kiekkoilijoita, jotka pystyvät omilla kasvoillaan kertomaan siitä, että he ovat vastaanottaneet apua ja ymmärtäneet sen tarpeen. Huolimatta siitä, onko ympäristö maskuliininen vai ei.
Ja kun kertojana on yksi maamme valovoimaisimmista NHL-pelaajista, se lisää sanoman voimakkuutta entisestään. Häntä seuraavat niin nuoret kuin vanhemmatkin, jotka toivottavasti saavat rohkaisua hakea apua, jos sitä tarvitsevat. Jos NHL-pelaaja voi tehdä niin, kaikki voivat.