Ilves on pyrkinyt hivuttautumaan 2010-luvun konttaamisensa jälkeen määrätietoisella työllä kohti Liigan kärkeä. Koronan keskeyttämällä kaudella 2019−2020 joukkue oli jo neljäs, ja seuraavalle kaudelle myönteisen kehityksen odotettiin jatkuvan.
Toisin kuitenkin kävi. Keväällä 2021 joukkue jäi Liigassa kahdeksanneksi.
Kauden kohokohta: NHL-lainoilla sarjakärkeen
Perinteisesti vaikea syksy oli päättyneellä kaudella Ilveksen ylivoimainen kohokohta. Joukkue voitti ensimmäisestä 19 liigaottelusta kokonaiset 14. Sitä myöten Ilves oli rinta rinnan Lukon kanssa sarjakärjessä, kun Liiga jäi marraskuun lopussa koronatauolle.
Ilveksen syksyn suurmenestykseen olikin selkeä syy: joukkue lähti kauteen peräti seitsemällä NHL-lainapelaajalla, joista varsinkin maalivahti Lukáš Dostálin panos oli elintärkeä. Lainapelaajista vain Matias Maccelli jäi koko kaudeksi.
Hauskaa oli, eikös vaan − mutta joulukuun lopussa Liigan jatkuessa kyyti oli kylmää, kun joukkueen sisäinen hitsaaminen lähti alkutekijöistä.
Kunniamaininta: Ilves oli keskinäisissä otteluissa Tapparaa vastaan parempi voitoin 4−1.
Vuoden synkin hetki: Yksi piste erotti neljännestä sijasta
Ilves olisi tarvinnut yhden vaivaisen sarjapisteen lisää, jotta se olisi ollut runkosarjassa kahdeksannen sijan asemesta neljäs. Niin tiukaksi jäivät Liiga-joukkueiden lopullisten pistekeskiarvojen erot.
Jälkiviisaana voidaan todeta, että helpoiten tuo puuttuva sarjapiste olisi tullut toiseksi viimeisellä kierroksella, jos Ilves olisi jaksanut vielä vajaat kolme minuuttia tasatilanteessa Lukkoa vastaan.
Sen sijaan syntipukin rooli jäi Jarkko Parikalle, joka kajosi jäässä makaavaan irtomailaan Ilveksen puolustusalueella ajassa 57.13. Siitä tempusta tuomaristolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tuomita Lukolle rangaistuslaukaus. Runkosarjan parhaana pelaajana palkittu Robin Press upotti vapaasauman vuorenvarmuudella Ilves-verkkoon.
Tuskin Ilveksellä pudotuspeleissä olisi mestaruuteen asti riittäneet paukut, mutta pudotuspelikevään lähtökohdat olisivat olleet aivan toiset kuin nyt.
Kunniamaininta: Perättäiset tappiot kahdelle eri sarjajumbolle (Jukurit ja SaiPa) marraskuussa heti sen jälkeen, kun Lukáš Dostál oli poistunut Ilveksen riveistä.
Vuoden päästä kukaan ei muista: Sulaminen sarjajumboa vastaan
Tammikuun puolivälissä Ilves kohtasi sarjajumbo HPK:n kotikentällään. Ilves haki NHL-katraan poistuttua uutta tulemistaan ja tarvitsi sarjapisteitä pysyäkseen kiinni edes suorassa pudotuspelipaikassa.
Ottelu aaltoili puolelle ja toiselle, kunnes päätöserässä Ilves näytti repivän ratkaisevan eron. Vajaat viisi minuuttia ennen loppua Antti Saarela viimeisteli läpiajosta jo 5−3, mutta maali hylättiin maalivahdin häirintänä. Saarela puhui itsensä suihkuun, muukin joukkue menetti hermokontrollinsa ja loput voittekin arvata.
HPK tuli loppujen lopuksi konkaripakki Arto Laatikaisen siniviivapiiskalla tasoihin kymmenen sekuntia ennen loppua ja Jere Innala viimeisteli jatkoajalla HPK:lle voittomaalin.
Parranpärinää riitti pitkään ottelun jälkeenkin.
Kunniamaininta: Ilves meni pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon, vaikka hävisi jälkimmäisen KooKoo-ottelun.
Silloin nauratti: Elorinteen flipperimaali Hämeenlinnassa
Helmikuun lopussa Ilves etsi avaimia nollapeliputkessa viilettäneen HPK-vahti Eetu Laurikaisen ohittamiseen. Lopulta Ilveksen maalihanat ottelussa avasi puolustaja Aleksi Elorinne, joka laukoi eriskummallisesti HPK-puolustajan kypärän kautta lukemat 1−1:een.
Jatkoajalla Ilves iskikin voittomaalin vain viisi sekuntia ennen täyttä aikaa Matias Maccellin lavasta.
Kunniamaininta: Teemu Lepauksen vastaavanlainen pomppumaali HPK-kotiottelussa tammikuun puolivälissä.
Ilveksen pyrkyaikeet Liigan kärkikahinoihin ottivat kaudella 2020−2021 jälleen takapakkia.
Ilvekselle jäävätkin hirmuiset näyttöpaineet ensi kaudelle, jonka aikana se siirtyy Tampereen uudelle suurareenalle. Silloin mitalipelit on ainoa looginen tavoite.
