Odotukset olivat varsin maltilliset, kun 19−20-kaudella toiseksi viimeiseksi sijoittunut Pelicans lähti uuteen kauteen talousvaikeuksien keskeltä. Uusitun valmennuksen ja avainpelaajien kovan kantokyvyn ansiosta joukkue ylsi aina suoraan pudotuspelipaikkaan asti, eikä jumbosijalle, kuten yleisesti ennakoitiin.
Kauden kohokohta: Paluu uskottavaksi joukkueeksi farssikauden jälkeen
Uudeksi päävalmentajaksi nousseen Tommi Niemelän lähtökohdat pestiinsä olivat vaikeat. Alla oli farssinomainen kausi lomautuksineen. Uuden kauden joukkue saatiin ensi kertaa yhdessä jäälle vasta syyskuun alussa, joten takamatkalta lähdettiin muihin verrattuna. Juuri mitään ei joukkueelta odotettu.
Alku olikin tahmea, kun ensimmäisestä seitsemästä pelistä kasaan tuli vain kaksi voittoa. Syksyn edetessä joukkue alkoi hitsautua yhteen ja pelata voittavaa jääkiekkoa. Lainamiehiä tuli ja meni, mutta Pelicans pärjäsi ilmankin.
Vaikeitakin hetkiä riitti, mutta joukkue osoitti luonnetta ja raapi itsensä kuudennelle sijalle ja suoralle puolivälieräpaikalle. Viimeinen sinetti tuli Mikkelistä viimeisellä runkosarjakierroksella, kun joukkue nousi tappioasemasta tasoihin ja kapteeni Hannes Björnisen osumalla voittolaukauskilpailussa voittoon asti ja varmisti kutospaikkansa.
Kunniamaininta: Lahtelaiset kyykyttivät runkosarjan voittanutta Rauman Lukkoa kolme kertaa neljässä keskinäisessä ottelussa. Voitaneen siis sanoa, että raumalaiset olisivat olleet pussinokille pelkkä suupala välierissä?
Vuoden synkin hetki: Ratkaisevan ottelun toisen erän koomailu
Viides ja ratkaiseva puolivälierä Turun Palloseuraa vastaan näytti ensimmäisen erän jälkeen erittäin lupaavalta lahtelaisten kannalta. Taululla oli 0−1-johto ja peli oli varsin hyvin joukkueen näpeissä. Toisessa erässä TPS-pelurit alkoivat hieman kuumeta ja Pelicansille tarjoutui useampi ylivoimamahdollisuus, mutta niitä ei kyetty käyttämään.
Synkin hetki koittikin sitten toisen erän lopulla. Pelattiin viimeisiä sekunteja pois kellosta, kun Pelicans-pakki Veeti Vainio heitti kiekon päätyyn ennen keskiviivaa aiheuttaen pitkän kiekon Pelicansille. Seuranneessa oman pään aloituksessa viisikon pakka meni täysin sekaisin, kun puolustajat lähtivät höntyilemään siniviivaa kohti, ja Eemil Viro sai lapioida tasoitusmaalin yksin maalin edestä. Pukukoppimaali mainittiin moneen kertaan.
Tuossa vaiheessa oli selvää, että TPS ottelun ja sarjan tulee viemään. Päätöserä kamppailtiin varsin tasaisesti, mutta turkulaiset painoivat voittomaalin viimeisellä vitosella ja lahtelaisten muhiva yllätys kuopattiin, jälleen kerran.
Kunniamaininta: Ryan Laschin lähdettyä tammikuun lopulla joukkueella koitti vaikea jakso, kun seuraavasta kymmenestä ottelusta lahtelaiset voittivat vain kolme.
Vuoden päästä kukaan ei muista: Episodi Pasi Nurminen
Seura oli kesällä ja syksyllä laajalti otsikoissa talousvaikeuksien ja lomautusten myötä. Jos negatiivista julkisuutta ei niiden myötä ollut riittävästi, niin viimeistään pääomistaja Pasi Nurmisen toiminta toi sitä aivan riittävästi.
Ensin miehen vastuu seuran sisällä kasvoi entisestään, kun tämä otti hoitaakseen seuran toimitusjohtajan tehtävän Tomi-Pekka Kolun astuttua paikalta sivuun. Sama mies otti myös seuran hallituksen puheenjohtajan tehtävät hoitaakseen.
Nurmisen ajanjakso Pelicansin johdossa jäi vain pari viikon mittaiseksi, kun 8.9.2020 tulivat julki pahoinpitely- ja rattijuopumussyytteet Lahden yöstä, jotka myöhemmin johtivat myös tuomioon. Tapahtumien tultua julki Nurminen hyllytettiin seuran toiminnasta toistaiseksi.
Sittemmin kohu on laantunut, kun Pasi Nurminen on pysynyt poissa julkisuudesta ja elänyt hiljaiseloa. Seuran taustalla hän vaikuttaa edelleen, mutta ymmärrettävän näkymättömässä roolissa. Hyvä niin.
Kunniamaininta: Muun muassa Jonatan Tanuksen ja Frank Gymerin uroteot. Viime vuoden joukkueen floppipelaajat eivät jättäneet paljoa jälkipolville kerrottavaa tänäkään vuonna.
Silloin nauratti: Ryan Laschin ylivoimaisuus
Kauden kynnyksellä lahtelaiset saivat unelmavahvistuksen, kun hopeakevään 2012 joukkueen avainpelaaja Ryan Lasch saapui joukkueeseen ottelukohtaisella sopimuksellaan. "Lasch is back!" hehkutti Etelä-Suomen Sanomien etusivu koko sivun mainoksella sopimuksen tullessa julki.
Ensimmäisissä peleissä jenkkilaiturilla oli ruostetta otteissaan, kun syötöt napsuivat jalkoihin ja peli oli tahmeaa. Hiljalleen pelirytmin löytyessä taituri dominoikin sitten mielin määrin.
Useamman pisteen illat olivat arkipäivää Laschille. Hyvä liike, juonikkaat syötöt ja tarvittaessa laukaisutaito olivat myrkkyä vastustajille. Ilman Laschia Pelicansin ylivoima ei olisi ollut lähellekään sitä tasoa, mitä se oli alkukaudesta. Ei ole myöskään sattumaa, että mies johti koko sarjan pistepörssiä vielä pitkään lähtönsä jälkeen. Tehot 10+27=36 yhteensä 26 otteluun oli varsin kohtalainen suoritus.
Kunniamaininta: Pelicansin pelaajien nimet osoittautuivat kauden aikana varsin haastaviksi tapauksiksi lausua C Moren selostajille. Rudolf Serveeni ja Filip Lapik olivat vielä odotetun hankalia, mutta todelliset koetinkivet olivat Niclas Almaari sekä kippari Hannes Bjööninen.
Kiitos ja hyvästi, Pelicans 2020−21!
