KooKoo nousi toissa kaudella kertaheitolla varteenotettavaksi pudotuspelijoukkueeksi. Viime kaudella kirkkain loiste oli poissa, mutta vaikeuksien keskellä joukkue näytti rutiinitasonkin riittävän jo kärkikymmenikköön − ja yhden vaivaisen pisteen päähän kuudennesta sijasta.
Nyt KooKoolla on paikka vakiinnuttaa asemansa keskikastissa ennen seuraavaa askelta. Runsaat muutokset vaihtopenkin molemmin puolin nostavat kuitenkin joukkueen ympärille kysymysmerkkejä.
Erityisen suuren tutkan alle joutuu uusi valmennusjohto, jolla on täytettävänään Jussi Ahokkaan saappaat. Ahokas oli luonut maineensa nuorten maajoukkueissa, joiden peräsimessä luotsi juhli maailmanmestaruutta sekä 18- että 20-vuotiaiden kisoissa. Aikuisten tasolla Ahokasta pidettiin katsomattomana korttina, mutta maine vain kasvoi. Debyyttikaudellaan Ahokas palkittiin Liigan parhaan valmentajan pystillä, ja repaleinen viime kausikin oli oiva taidonnäyte myös päävalmentajalta.
Saappaita pukee seuraavaksi ylleen toinen uuden sukupolven valmentajalupaus. Ahokkaasta poiketen 38-vuotias Olli Salo on hakenut kannuksiaan myös aikuisten sarjoista. Liiga-debyytti tapahtui alkuvuodesta 2016, kun Salo nostettiin Pasi Arvosen tilalle HPK:n pääkäskijäksi, mutta pesti kesti vain muutaman kuukauden. Sittemmin Salo on toiminut useamman kauden Ilveksen apuvalmentajana sekä viime kaudella Saksan pääsarjan Löwen Frankfurtin pääkäskijänä.
Vaikka ilmassa on kysymysmerkkejä, valmennuksen vaihtuminen tapahtui niin sujuvasti kuin mahdollista. Ensinnäkin, Ahokas oli valmennusjohdon ainoa lähtijä, kun Mikko Heiskanen, Jukka Aho ja Kari Lehtonen jatkavat mustaoranssien apukäskijöinä. Toisekseen, Ahokkaalla ja Salolla on yhteistä historiaa, sillä Salo toimi Ahokkaan apuvalmentajana alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa kausina 2017−19. Kuten sanottua, paljoa jouhevammin ei voisi päävalmentajan vaihdosta tehdä − ainakaan paperilla.
Vaikka palapelissä on vaihtunut kulmapaloista lähtien lähes puolet, kasaaja pysyy edelleen samana
Kysymysmerkkejä kohdistuu myös joukkueen hyökkäykseen. Viime kaudella kuusi keskimäärin eniten pelannutta hyökkääjää vaihtoivat maisemaa. Heistä Ahti Oksanen, Vilmos Galló ja Kyle Platzer muodostivat joukkueen sisäisen pistepörssin kärkikolmikon ja suuremmalla pelimäärällä Christian Thomas ja Trevor Mingoia olisivat täydentäneet kärkiviisikon ennen Samuli Ratista. Ilman Mingoian loukkaantumista lähtenyt kuusikko olisi ollut myös hyökkääjistä eniten ylivoima-aikaa saanut sekstetti.
Korvaavat pelaajat ovat jo Suomen kentiltä tuttuja pelaajia, joilla on allaan syystä tai toisesta vaisumpi kausi. Esimerkiksi Ville Meskasen Amerikan valloitus ei onnistunut toivotusti, ja kausi Ilveksessä oli laskujohteinen. Kim Strömberg ei pystynyt jatkamaan toissa kauden virettään SHL:ssä ja Teemu Rautiainen haki paikkaansa Sveitsissä NLA:n ja NLB:n välillä. Taidot ovat kuitenkin kaikkien tiedossa ja suuren vaihtuvuuden myötä latu on niin sanotusti vapaana. Ei ole suuri yllätys, että jo harjoituskaudella kolmikon harteille on aseteltu ratkaisuketjun viittaa.
Vaikka palapelissä on vaihtunut kulmapaloista lähtien lähes puolet, kasaaja pysyy edelleen samana. Jarno Kultanen on tehnyt loistavaa työtä kouvolalaisten peräsimessä ja hän onkin tämän kauden KooKoossa poikkeus, sillä hänen ympärilleen ei juuri kysymysmerkkejä liity. Organisaatio selvisi myös taloudellisesti vaikeasta viime kaudesta lähes kuivin jaloin, joten Kouvolassa ei tarvitse kiristää vyötä aivan viimeiseen reikään asti, joten jonkun asteiseen reagointiin Kultanen pystyy tarpeen vaatiessa myös kauden aikana.
Jos joukkueen ympärillä on kiistatta kysymysmerkkejä, voi yhtä lailla nähdä mahdollisuuksia. Kahdella viime kaudella kouvolalaiset ovat tarttuneet mahdollisuuksiinsa ja samaa on odotettavissa myös alkavalla kaudella.
