Viime vuonna Kärppiin palanneen Jussi Jokisen pelaaminen ei näyttänyt kevään loppupuolella kummoiselta. Vammat vaivasivat ja liike näytti kankealta. Pelaaja oli siellä, mutta pelaaminen jäi vajaaksi puolitehoisena.
Tämän kauden alussa Jokinen (36 vuotta) lyötiin toisen veteraanin, Kärppiin täksi kaudeksi palanneen Janne Pesosen (37 vuotta) kanssa samaan ketjuun. Pesonen sentterinä, joka ei ole aina ollut hänen pelipaikkansa. Mitä tästä voisi seurata?
Ainakin omissa papereissani se oli yksi lisäkysymysmerkki kokonaisuutena kivikovan Kärppien arviointiin, etenkin maalivahtipelin lisäksi. Kärkikaliiberin joukkue, mutta tänä vuonna vähemmän ennakkoon varmojen palikoiden varassa kuin viimeksi.
Kauden vanhettua muutaman pelin voidaan Jokisen ja Pesosen osalta säätää huolestumisnarua hieman löysemmälle. Kaksikon peli näyttää toistaiseksi hyvältä.
Hyvän pelin salaisuus löytyy peliälystä ja pelinopeudesta, mistäs muusta. Kun vauhti ei aina riitä, pitää sitä paikata edistämällä peliä fiksuilla kiekollisilla teoilla ja oikea-aikaisella sijoittumisella. Ja se on parhaimmillaan taidetta.
Nopeus on pelinopeutta, pelinopeus voittavia valintoja.
Pesosen luistin liikkuu siis vielä nopeasti. Tämän pelaajat ovat kertoneet olevan isona syynä pelipaikkojen vaihdolle − Pesonen painaa pidemmät ja nopeammat pätkät keskellä, vaikka toki Kärppien pelitavalle ominaisesti paikat myös vaihtuvat pelin tiimellyksessä.
Kun kiekko tulee Jokiselle, jatkaa se matkaa usein heti eikä kohta. Entinen NHL-tähti näkee kentän erinomaisesti, mikä auttaa ratkaisuihin etenkin keskialueella ja hyökkäysalueella. Nopeus on pelinopeutta, pelinopeus voittavia valintoja.
Toki jalkanopeuden puute myös paistaa välillä. Kärppien pelitavalle ominaisessa viisikon venyttämisessä näyttää siltä, kuin Jokinen ajoittain saisi nopeustarkoituksella etumatkaa hyökkäyssiniselle ehtimiseksi. Muut hakevat syvältä, Jokinen lähtee omalta siniseltä.
Oikeasti kyse on todennäköisesti joka kerta ollut taktisesta sattumasta, pyrkimyksestä kärkkyä "haukena" syöttöä keskialueella, mutta tämä johdattaa meidät myös mahdolliseen ongelmaan.
Viisikon venyttäminen ja pitkät päätyjahdit molemmissa päissä eivät ole kyseisen ketjun ja viisikon kannalta optimaalisia. Mitä silloin, kun kiekko pitäisi kipittää kiinni, kun katkoon ei päästä kuten keskialueen suorissa etenemisissä? Ja luoko viisikon venyttäminen liikaa etua pitkiä syöttöjä katkovalle joukkueelle?
HPK:ta vastaan kyseisellä ketjulla oli ainakin hieman hankalampaa. Muissa peleissä homma on toiminut paremmin. Tämä saattoi jälkeenpäin ajateltuna johtua eniten siitä, että Kärppien runkosarjan pelitapa on Kerholle niin tuttu, että juuri tällaisiin heikkouksiin pyritään ja kyetään iskemään.
Ai niin, Pesonen ja Jokinen ovat palanneet myös erikoistilanteissa mainiosti. Ottakaapa oppia, kaikin puolin.
