Iso-Britannian maajoukkue teki maanantaina jotain, mitä sen ei pitänyt: säilyi korkeimmalla sarjatasolla. Tässä ei ole kuitenkaan mitään uutta. Sen ei myöskään pitänyt nousta toiseksi korkeimmalle 1A-tasolle, ottaa siellä yhtään voittoa, eikä etenkään nousta mukaan pääkarkeloihin. Korkeimmalla sarjatasolla sen mukanaolon piti olla ynnämuut-kategorian kuriositeetti, joukkue, jota vastaan muiden tähdet käyvät tekemässä hienoimpien maalien top 5-videoihin päätyviä osumia.
MM-kisojen formaattiin kuuluu nimenomaan se, että sarjataulukossa sattuu ja tapahtuu, ja tällä kertaa kultaisen lipun ensi vuoden kisoihin ansaitsi suorituksillaan Iso-Britannia. Lähes täysin oman maan sarjan pelaajista koostuva joukkue voi pystyä yksittäisessä ottelussa yllätykseen, mutta toisaalta Iso-Britannian kohdalla täytyy jo pystyä antamaan tunnustusta joukkueellekin.
Vaikka taitotaso on näiden kisojen peleissä ajoittain näyttänyt hieman koomiselta, eivätkä esimerkiksi USA:n pelaajat olleet maiden välisessä ottelussa taatusti terävimmällä jalalla, ei se vähennä lainkaan sen merkitystä, millaisella rohkealla ja uhrautuvaisella asenteella britit ovat pelanneet.
Ranska on ollut monta vuotta A-sarjatasopaikan arvoinen joukkue, eikä siitä ole kuin kaksi vuotta, kun joukkue piti Suomea pilkkanaan. Vanhat, hyvät muistot eivät kuitenkaan MM-karnevaaleissa lämmitä, sillä tänä vuonna les Bleusin suorituksella ei ansaittu yhtään mitään. Kaikki paineet olivat maanantain ottelussa Ranskan niskassa, mutta siitä huolimatta 3-0-johtoaseman menettäminen ja tappio eivät kertakaikkiaan ole selitettävissä mitenkään.
Jääkiekon ystävät puhuvat usein etenkin juuri MM-kisojen yhteydessä lajin kansainvälisestä näkyvyydestä. Euroopan suurmaissa, kuten Saksassa, Iso-Britanniassa ja myös Ranskassa, on kova potentiaali lajin kasvulle paitsi talousalueen suuruuden, myös nuorten, mahdollisten harrastajien suuren määrän vuoksi. Niin sympaattista kuin vaikka Slovenian jääkiekkomenestys onkin, ei ole kovin todennäköistä, että maasta kovin usein anzekopitareja nousisi, kun harrastajamäärät ovat minimissään.
Britanniassa väkeä riittää. EIHL-pääsarjan taso ei ehkä ole Euroopankaan mittapuulla huippua, mutta lajilla on kuitenkin vetoa saarella. Kuluneella kaudella sarjan runkosarjassa rikottiin miljoonan katsojan rajapyykki, ja 11 joukkueen sarjan katsojakeskiarvo oli maaliskuun lopussa 2836 katsojaa per peli. Nottingham Panthers ylsi taannoin CHL:n pudotuspeleihin, mikä toi väriä koko sarjaan.
Seuratasolla EIHL:ssä jäällä seikkailee toki paljon ulkomaalaispelaajia, mutta katsojien viihtyvyyteen se tuskin vaikuttaa. Britannian maajoukkueessa taas on nimenomaan pyritty pärjäämään omilla voimilla eikä kahden passin miesten avulla, mitä on aina arvostettava.
Kaikki sympatiat Ranskalle, sen kannattajille ja sen puolesta vetoa lyöneille, mutta tässä ottelussa pitikin käydä näin. Iso-Britannia on ansainnut kaikki viime vuosien sensaationsa. Uusimman ihmeen ansiosta jääkiekko toivottavasti vakiinnuttaa omaa asemaansa pienempänä, mutta arvostettuna ja koko ajan laajemmin harrastettuna sekä sponsoroituna lajina maassa laajemminkin.
Tarina oli täydellinen, kun ottelun alussa aivan käsittämättömään jättösyöttöön läpiajossa päätynyt Ben Davies viimeisteli jatkoerässä brittien hienon voittomaalin. Tätä joukkuetta voi kutsua pubiliigalaisiksi, mutta he ansaitsevat tässä vaiheessa jääkiekkomaailman arvostuksen.
