MM-kisoissa pelataan parhaina päivinä kolme ottelua samalla areenalla. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen ottelu joudutaan aloittamaan pian puolen päivän jälkeen. Suomikin on pelannut ennen tätä vuotta viisi kertaa vuosien 2016−21 välillä joko turnauksen toisen lauantain tai alkusarjan viimeisen tiistain päiväottelussa. Tänä vuonna Suomi pelaa Iso-Britanniaa vastaan sunnuntain ensimmäisessä pelissä.
Pelaajille aikainen alkamisaika ei välttämättä ole helppo, sillä seurojen sarjakauden aikana otteluita pelataan harvemmin puolilta päivin. Ehkä parhaat kokemukset näistä onkin NHL-pelaajilla, joilla tällaisia pelejä kertyy kauden aikana silloin tällöin, lähinnä viikonloppuisin.
Kahtena edellisenä vuonna olen ollut paikalla kahdessa sunnuntain avauspelissä: kaksi vuotta sitten Kanada kohtasi Italian, ja viime vuonna Yhdysvallat pelasi Unkaria vastaan. Molemmat ottelut voi ajatella samaan kategoriaan: yksi turnauksen vahvimmista joukkueista kohtaa yhden heikoimmista. Ne päättyivät suosikin selvään voittoon, ja Italia sekä Unkari putosivatkin sarjatasoa alemmaksi näissä turnauksissa. Täysin saman aseman voi hakea myös Suomen ja Iso-Britannian pelistä. Suomen päätavoite on maailmanmestaruus, Iso-Britannialla pysyä ylimmällä tasolla.
Nykyisellä formaatilla MM-kisoissa on väkisin otteluita, joissa on ennakkoon selvä tasoero. Varsinkin, kun kentällä ei nähdä isäntäjoukkuetta, tällainen peli sopii mainiosti aikaisempaan ajankohtaan, jonne on helpompi houkutella nuorempia katsojia ihastelemaan potentiaalisesti erittäin hyvien pelaajien taidonnäytteitä.
Joten, Leijonat, näyttäkää osaamistanne ja ottakaa päivän ottelusta selvä voitto, kuten Kanada ja Yhdysvallat ovat tehneet kahtena viime vuonna. Paikalla olevalle yleisölle jää hyvä mieli, kun saavat nähdä hyviä suorituksia suomalaispelaajilta, ja joku kenties innostuu seuraamaan sen seurauksena Konsta Heleniuksen tai jonkun muun uraa jatkossa tarkemmin.
