Olisi toivottavaa, että urheilulajin maailmanmestaruuskisoissa kaikki sujuisi reiluuden nimissä ja yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Ruotsin ja Tšekin välisen välieräkamppailun osalta näin ei kuitenkaan päässyt käymään.

Joukkueet tarjosivat omalta osaltaan hurjaa tempoa, kohtalokkaita virheitä ja viihdyttäviä kiekollisia ratkaisuja. Valitettavasti keskimmäisen kohdalla samaa voi sanoa myös oikeudenjakajien nelikosta. Päätuomarit latvialainen Andris Ansons ja Suomen Kristian Vikman sekä linjoilla päivystäneet yhdysvaltalaisveljet Nick ja Kevin Briganti toivat 60-minuuttiin jos jonkinmoista yllätystä ja näkemystä.

Heti alkuun on annettava osittainen synninpäästö Vikmanille, joka tuskin voi mitään virkaintoisen kollegana Ansonsin suu-käsikoordinaatiolle tai hengitystiehyeiden toiminnalle. Jokainen on vastuussa omasta pillistään.

Ottelussa jäi viheltämättä kaksi selvää viiden minuutin rangaistusta päähän kohdistuneista osumista. Ansons myös syötti yhden Tšekin osuman. Pienempiä, kahden minuutin arvoisia vihellyksiä ja viheltämättä jättämisiä nähtiin erityisesti Ansonsilta niin ikään kosolti.

On käsittämätöntä, jos neljästä tuomarista yksikään ei näe, kuinka kentällä murjotaan vastustajan kupolia varsin surutta.

Mummoni laskee epäselvien tilanteiden määrää edelleen.

Totuus tietysti lienee, että NHL-tähtiä vilisevä huippuottelu jännitti myös oikeudenjakajia, mikä aiheutti heille haasteita havainnoinnissa ja päätöksenteossa. Tähän lisätään vielä täpötäysi Prahan O2-areena, joka vihelsi täyttä kurkkua selän takana. Tästä huolimatta jalkeilla olleelle nelikoille voi pahoilla mielin sanoa sattuneen huono päivä töissä.

Onni on, että lopulta itse ottelusta tuli vauhdikas ja joukkueiden välillä rehti mittelö, jossa parempi − tai ainakin tehokkaampi joukkue voitti.