Mitä sitä kiertelemään, JYPin kausi on ollut yhtä sekoilua. Seurassa on vaihdettu kaukalon ulkopuolella kaikki myyntimiehestä urheilutoimenjohtajaan ja toimitusjohtajaan. Tuulisuus ei siis ole yltänyt ainoastaan päävalmentajan pestiin.
Myönnettäköön, itsekin on tullut vaadittua moniakin vaihtoja. Osan osuessa toisia paremmin.
Päävalmentajanvaihdoksen – anteeksi päävalmentajanvaihdoksien – jälkeen kolmanneksi palkolliseksi päävalmentajaksi kaudelle 2018–2019 palkattiin Risto Dufva. Dufvan aika sai lennokkaan lähdön, kun voittoja tuli kolme kappaletta putkeen. Ei valtava voittoputki, mutta selkeä positiivinen käänne siinä kohdassa JYPin sesonkia.
Sittemmin Dufvan puutteet vanhentuneine teeseineen ovat varmasti tulleet kaikille selviksi. Oli sitten kyse Nolan Yonkmanista ylivoiman maskimiehenä tai viisi kertaa mies vastaan mies -puolustamisesta puolustusalueella, teesit eivät ole toimineet.
Mutta johonkin raja myös Dufvan vastuussa tulee vetää. Marko Virtanen sai potkut jo ennen kauden alkua, mutta oli penkin takana auktoriteetittomuudesta haukuttu Lauri Merikivi tai rehtoriksi itseään tituleerannut Dufva, pelaajiston potentiaali on jäänyt piiloon. Minardi-vuosien pitäisi JYPin kohdalla olla historiaa. Joukkue lähti kauteen yhtenä ennakkosuosikeista. Nyt se kamppailee sijoituksesta kymmenen parhaan joukossa.
Kysymykset vastuunkannosta on syytä vetää valmennuksen ohella toiseen osa-alueeseen; pelaajiin.
Useat konkaripelaajat ovat suoriutuneet alta lipan. Koska heidän tekemisensä on malli nuoremmille pelaajille, hurrikaanista on tullut vieno tuulahdus. Tavallaanhan se on ymmärrettävää, että esimerkiksi vaikeuksissa läpi kauden ollutta Juha-Pekka Hytöstä on vaikea penkittää seuraikonin asemansa vuoksi. Mutta kun tällaisten viimeisiä kilometriä köröttelevien konkarien takia JYP istuttaa esimerkiksi Robert Roobaa ja Julius Nättistä katsomossa, paljon on mennyt kaislikkoon jo joukkuetta rakennettaessa. Siitä päävastuu kuuluu nykyään jo Jukureissa vaikuttavalle Jukka Holtarille.
Taktiselta puolelta voidaan nostaa esiin nyansseja, jotka ovat olleet osa hurrikaaniryhmän epäonnistunutta kautta. Ne ovat kuitenkin vain lillukanvarsia kahden pääongelman lisäksi.
Yksi: joukkueen liike ei enää riitä. JYP on johtanut viimeisimmän puolentoista viikon aikana niin Lukkoa, Pelicansia kuin KalPaa, mutta käteen on jäänyt vain yksi sarjapiste maalieron ollessa 7−16. Jokaisessa pelissä jänne on katkennut toisessa erässä.
Jänteen katkeaminen toisessa erässä heijastuu toiseen ongelmaan, joka on latauksen puute. JYP on pystynyt ytimessä ollessaan hetkittäin jopa dominoimaan Kärppiä. Latautumattomana taas Ässätkin on alistanut JYPiä 40 minuuttia. Valikoiva lataus ja pärjääminen vain valikoiduilla osa-alueilla näkyy esimerkiksi siinä, että Tappara kaatui runkosarjan jokaisessa kohtaamisessa, mutta esimerkiksi Sportia jyväskyläläiset eivät onnistuneet kellistämään kertaakaan.
Kuten klišee kuuluu, kevään tosipelejä on tosiaan odoteltu.
Tiedätkö sen jatkuvasti ongelmiin ajautuvan ihmistyypin, joka on ensimmäisenä kieltämässä omat ongelmansa, mutta myöhemmin vika löytyykin peilistä. Kuulostaa vahvasti JYPin Liiga-joukkueelta vuonna 2019.
Ja tarkemmin pelaajistolta, kapteeni Hytösen johtamana.
