Sport oli viime kaudella Liigan huonoin seura. Se sijoittui sarjataulukossa viimeiseksi ja keräsi kotiotteluihinsa kaikkein vähiten katsojia. Sport on ylipäätäänkin yksi Liigan huonoimmista seuroista – mittelee roolista lähinnä Jukurien kanssa. Sen liiketoiminta pyörii tappiolla, sen liikevaihto ei kasva, sen urheilutoiminta ei ole kehittynyt edellisten kuuden vuoden aikana lainkaan ja se tuo korkeintaan hyvin vähän lisäarvoa Liigaan.

Paitsi. Eilen Sport tarjosi lisäarvoa. Se julkisti tehneensä sopimuksen Jonne Virtasen kanssa.

Ai mitä erityistä lisäarvoa Virtanen, perushyvä puolustava keskushyökkääjä, tarjoaa? Hän saattaa olla ensi kaudella Liigan tunnetuin pelaaja. Se on sangen iso lisäarvo jääkiekkoviihteen kaltaisessa huomiotaloudessa. Tietenkään hän ei ole sitä pelillisen antinsa takia, vaan oikeastaan kaiken muun takia. Tappelijahistoriansa, someaktiivisuutensa, sanavalmiutensa, rosoisen charminsa ja syksyllä TPS:n kanssa käymänsä työoikeudellisen kujanjuoksun sekä oikeusprosessin vuoksi.

Virtanen on melkeinpä parasta, mitä syvään yhdentekevyyteen ajautuneelle tuoreehkolle Liiga-seuralle oli realismin raameissa pelaajamarkkinoilta saatavilla.

Mutta Sport ei hyödyntänyt sitä mitenkään.

***

Sportin verkkosivuston uutisen otsikko on "Sportiin viisi uutta pelaajaa!". Huutomerkki perässä tuomassa erotiikkaa arkeen. Ei hehkutusta Instagramissa, ei Twitterissä. TikTok-tiliä Sportilla ei ole.

Uutisen ingressissä kerrotaan, että "joukkueen vahvuuteen liittyvät puolustajat Aleksi Mäkelä ja Olli Vanttaja sekä hyökkääjät Jonne Virtanen, Niclas Lucenius ja Patrik Karlkvist". Virtanen – ja kulttitaituri Lucenius, joka niinikään on erityiskiinnostava värväys – mainittuna listan keskellä.

Pikantti kuriositeetti Sportin tiedottamisessa on se, että urheilutoimenjohtaja Markus Jämsä puhuu tekstissä nimillä kahdesta pelaajasta, hän tekee sen yhdellä sitaatilla ja pelaajat ovat tuntemattomat Vanttaja sekä Mäkelä.

Ei sponsoriyhteistyötä, ei ympäröivän yhteisön vahvistamista, ei sisältömarkkinointia, ei ennakkohehkutusta, ei julkistamistilaisuutta verkon videopalveluissa, ei videosisältöä, ei edes Virtasen sitaattia tekstimuodossa. Vain yksi läpiharmaa tiedote. Ei mitään, millä Sport olisi luonut lisäarvoa liiketoimintaansa.

Tämä on nyt sitä paljon puhuttua puuhastelua.

***

Sport olisi voinut julkistaa Virtasen suoralla kytköksellä johonkin sponsoriin. Pari päivää ennakoivaa somehehkutusta yrityksen näkyvyydellä ja yhtenäinen videojulkistusta kaikissa mediakanavissa. Esimerkiksi. Toki tuollainen ei onnistu, jos Virtasta ei onnistuta myymään Sport-kasvoiksi millekään yritykselle. Kuitenkin vähintään itsenäinen näyttävä julkistaminen olisi onnistunut.

Aivan minimi, mitä Sportin olisi kannattanut tehdä, olisi ollut kaksi erillistä tiedotetta Virtasesta ja Luceniuksesta ja julkistus eri päiville. Tällöin edes huomio olisi ollut moninkertaista. Ja olisi voinut vaikkapa nostaa esiin Luceniuksen nyt ennakoinniksi osoittautunutta kolme vuotta vanhaa twiittiä.

Ennenaikaisia tietovuotojakaan ei tarvinnut pelätä. Ne olivat tapahtuneet jo.

Näyttävät pelaajajulkistukset, saati sponsorimyynti, eivät tietenkään ole aivan simppeleitä toteutettavia. Harva asia työelämässä on. Mutta tällainen on kyllä osaavalle ammattilaisurheiluorganisaatiolle aivan perusasioita. Markkinointi- ja viestintäkonsultit ovat paasanneet tällaisesta kymmenen vuotta.

Sitä paitsi Sport on palkannut tänä vuonna toimistolleen lisävoimaa nimenomaan uusasiakashankintaan ja sisällöntuotantoon.

Vaasalaisten tiedotteessa mainitaan, että Virtanen halusi Liigaan nimenomaan Sportin riveissä. Se sentään pitää paikkansa. Ässät tarjosi Virtaselle parempaa palkkaa, mutta arvostus Sportin päävalmentajaa Risto Dufvaa kohtaan painoi punnuksen Pohjanmaalle. Oikeastaan kyse on kiitollisuudesta. Dufva kouli rasavillistä nuorukaisesta Liiga-urheilijan JYPissä vuosina 2009–2011. Sekin on toki kiinnostavaa, että Virtanen olisi mahtunut Poriin kehitysjohtaja Tommi Kerttulan paljon painottamiin Ässien uusiin arvoihin.

***

Eilinen epäonnistuminen oli isossa kuvassa vain yksi pelaajajulkistus, mutta Sportin esitys oli mitäänsanomattomuudessaan poikkeuksellisen surkeaa puuhastelua.

Eikä kyse ole siitä, että Virtasen ja Luceniuksen järisyttävä esiin marssittaminen olisi räjäyttänyt Sportin tulobudjetin. Ei tietenkään. Kyse on siitä, tehdäänkö jotain vai ollaanko tekemättä mitään. Ja varmasti vaasalaisilla oli joku syy toimia noin. Pelaajat ovat lomalla, Virtanen osaa olla hankala, Luceniusta ei kiinnosta, Jämsä ei ymmärrä markkinointia ja koronakin hankaloittaa. Aina löytyy syy olla tekemättä mitään.

Liiga-kokonaisuuden kannalta huomionarvoista on, että juuri sarjan huonoin seura on se, jonka puheenjohtaja on Liigan puheenjohtaja Heikki Hiltunen. Hiltunen myös omisti ainakin vielä puolitoista vuotta sitten Sportista 11,7 prosenttia ollen toiseksi suurin yksittäinen osaomistaja. Mutta Liiga-seuroja asetelma ei ilmeisesti haittaa, sillä ne ovat pitäneet Hiltusen sarjan johdossa vuoden 2016 syksystä saakka.

Päätoimittajan Pärnänen-palstaa julkaistaan ajoittain. Tekstit eivät ole pääkirjoituksia, mutta ne ovat päätoimittajan näkemyksiä.