Winnipeg Jetsin ja Florida Panthersin NHL-pelaajat olivat viime viikolla tuttu näky Helsingin yöelämässä. Etenkin kaupungin pintaliidon pääpaikkoihin lukeutuva yökerho Skohan ja keskustan suosituin karaokebaari Erottaja Bar olivat toistuvassa käytössä.
Panthers saapui Suomeen toissa sunnuntaina aamulla, Jets iltapäivällä. Panthers lähti viime lauantaina aamulla, Jets samana iltapäivänä. Vajaan viikon aikana tietysti myös harjoiteltiin ja pelattiin, mutta pelaajilla oli runsaasti luppoaikaa Helsingissä.
Seiska-lehti kertoo Jetsin Mathieu Perreaultin viettäneen alkuviikolla iltoja yökerhoissa varsin kostealta vaikuttaneissa tunnelmissa. Jetsin Perreault ei ollut haastateltavissa perjantain ottelun jälkeen. Seuran viestintäosasto kertoi, etteivät he kommentoi Seiskan uutista, koska heille ei ole näytetty videokuvaa tapahtumista.
Ottelun jälkeen perjantai-ilta jatkui saman lehden mukaan monen Jets-pelaajan osalta Erottaja Barin valomerkkiin saakka, ja samaan aikaan Panthersista oli irtautunut partio Skohaniin.
Keskeistä ei kuitenkaan ole se, mitä on tehty. Keskeistä on se, mitä teot kertovat tekijöistään. NHL-jääkiekkoilijoiden yöjuoksut pelireissulla kertovat sekä lajikulttuurista että pelaajien ymmärryksestä suhteestaan maksaviin asiakkaisiin.
***
Olennaisinta ei ole se, että kuuluisa henkilö esiintyy päihtyneenä julkisella paikalla. Olennaisinta ei ole edes se, että hän on huippu-urheilija, jonka tärkeintä työkalua – hänen kehoaan – päihteet vahingoittavat.
Olennaisinta on se, että jääkiekko on urheilulaji, jossa vallitsee kulttuuri, jossa osa lajin valioyksilöistä katsoo toteuttamiskelpoiseksi ideaksi koluta yöelämää pitkällä urheilureissullaan. Ja kaikkein olennaisinta on se, että Helsingin NHL-ottelujen halvimmat pääsyliput maksoivat yksittäiselle kuluttajalle 89 euroa.
89 euroa – tai enemmän – siitä, että pääsee katsomaan mahdollisesti krapulaisia jääkiekkoilijoita. 89 euroa – tai enemmän –, vaikka miljoonia vuodessa tienaavat klopit eivät kunnioita ammattiaan ja yleisöään sen vertaa, että eläisivät aidon huippu-urheilijan arkea.
***
Jääkiekkokulttuurin suhde päihteisiin tunnetaan Suomessa varsin kattavasti. Aiempina vuosikymmeninä Liigassa viikonloput ja NHL:ssä vieraspelireissut olivat osalla pelaajista hyvinkin kosteita. Siitä on sentään menty eteenpäin.
Päihteiden käyttäminen on vähentynyt valtavasti. Edelleen saatetaan ottaa ottelun jälkeen olut tai kaksi, mutta se ei olekaan vaarallista. Liigassa osa kokeneista pelaajista joutuu jopa harmittelemaan, kun perinteisten saunailtojen järjestäminen on hankalaa, sillä nuoret tulevat ja lähtevät autoilla ja pelaavat saunomista ennemmin konsolipelejä.
Toki päihteiden käyttäminen on myös muuttanut ilmenemismuotoaan.
Nyt ei joka tapauksessa ole kyse suomalaisen kansallisen tason jääkiekkoilijoiden voitto-oluista tai muutamasta saunaillasta kaudessa. Kyse on lajissaan maailman parhaimmistoon kuuluvien NHL-urheilijoiden kosteasta rupeamasta ennen urheilusuoritustaan. Siis nimenomaan ennen suoritustaan.
Ei yleisurheilussa ole sellaista. Tai maastohiihdossa, tenniksessä, voimistelussa, painissa, kamppailulajeissa, pikaluistelussa. Siis lajeissa, joiden parhaimmisto elää aitoa huippu-urheilijan arkea.
Toki muissakin urheilulajeissa on kommelluksensa. Maailman nopein ihminen Usain Bolt piti jo aktiiviuransa aikana juhlista – päihtymys taisi kuitenkin olla yleensä maltillista. Muutama amerikkalaisen jalkapallon maailman ykkösliigan NFL:n pelaaja puolestaan jäi viime kuussa Lontoossa kiinni yökerhossa maksamattomasta laskusta. He olivat NHL Global Seriesin kaltaisella pelireissulla. Jalkapallossa Ranskan maailmanmestarimaalivahdin Hugo Llorisin rattijuopumus taitaa olla viimeisin laajalti huomioitu maailmanvalion humalatyperyys.
Ja sekin on huomioitava, etteivät kaikki Jetsin ja Panthersin pelaajat juosseet saluunoissa. Esimerkkeinä Patrik Laine ja Aleksander Barkov. Eikä yksilölajeihin käy sikäli vertaaminen, että niissä maailmanhuippu tarkoittaa maksimissaan planeetan 100 parasta yksilöä lajissaan. Jetsin ja Panthersin pelaajista harva lukeutuu planeetan 100 parhaan jääkiekkoilijan joukkoon.
Mutta he ovat kuitenkin NHL-pelaajia, ja jääkiekossa maailman ylivoimaisesti tasokkain sekä professionaalein liiga näyttää eteen. On valaisevaa, että heti kun päästiin pidemmin reissun päälle, touhu on kuin pohjoisamerikkalaisilla MM-kisoissa.
Jääkiekon miesten maailmanmestaruuskisoissa pohjoisamerikkalaisten yöjuoksut ovat muuten niin tavanomaisia, että viime keväänä Tanskan kisoissa ne hädin tuskin ylittivät uutiskynnyksen.
***
Yksi suomalainen entinen NHL-pelaaja kertoo, että olisi yllättynyt, jos viikko Helsingissä olisi sujunut moitteettomasti.
– Varmaksi en tiedä, mutta eiväthän nuo uutiset yllätä tai synny tyhjästä. Eiköhän useampi pelaaja ehtinyt käymään klubilla. Ja varmaankin seuraava päivä käynnistyi sitten tipalla.
Tippa tarkoittaa suonensisäistä nesteytystä. Alkoholi kuivattaa kehoa, ja se nestehukka aiheuttaa krapulan. Neste imeytyy suonensisäisesti huomattavasti nopeammin kuin vatsalaukun kautta.
Panthersista esimerkiksi Mike Hoffman kertoili viime alkuviikolla kaupungilla ryypänneensä Skohanissa pari päivää.
– Kun olemme pitkillä reissuilla ja on taukoa otteluista, ne ovat aina hyviä mahdollisuuksia joukkuehengen rakentamiselle, Hoffmann kommentoi perjantaina ottelun jälkeen.
Hän jatkoi kysymyksellä:
– Olitko siellä klubilla?
Mitä Helsinki on tarjonnut teille vapaa-ajanviettoonne?
– Jätkät ovat käyneet illallisilla, ja kaikki on kävelyetäisyydellä, koska asumme kaupungin ytimessä. Olimme koko joukkue sunnuntaina hengennostatusillallisella. Se oli pitkä ilta.
Oliko hauskaa?
– Heh, oli.
Entä miten huippu-urheilijan ammatti sopii tähän hengenluontiin?
– No, joukkuehenki ja hengenluominen ovat tärkeä osa tätä hommaa.
***
Helsingissä pelatut NHL-ottelut olivat pelillisesti keskinkertaisia runkosarjakohtaamisia. Tempo oli verrattain verkkainen, lujia taklauksia nähtiin vähän ja moni tähti alisuoritti. Osasyitä olivat taatusti Hartwall Arenan jään heikko kunto sekä lähes viikon pelaamattomuus ennen torstain mittelöä.
Ilman Laineen maalijyvän liki satumaisen yhtäkkistä löytymistä myös ottelujen viihdearvo olisi jäänyt alhaiseksi. Vaikka tapahtuman uniikkius antoikin siihen tietysti potran lisänsä.
On perusteltua aavistella, että osalla pelaajista vauhdikas alkuviikko näkyi verkkaisuutena kaukalossa. Se on järkyttävä viesti maailman parhaan jääkiekkosarjan pelaajien käsityksestä vastuustaan, joka heillä on maksavalle yleisölleen.
Tämä ei tarkoita, etteivätkö NHL-pelaajat tekisi varsinaisen leipätyönsä ohessa paljon hyvää. Moni tekee. Hyväntekeväisyyttä, huomioi kannattajat, antaa lahjoituksia, on tavattavissa ja niin edelleen. Eikä heidän tarvitsekaan olla enkeleitä. Jokainen voi elää haluamallaan tavalla, niin nuhteettomasti kuin haluaa. Miljoonapalkkaisen työnsä hoitaminen riittää.
Kun kuluttaja maksaa 89 tai 99 tai 199 euroa muutaman tunnin ottelusta, vähin, mitä pääesiintyjien tulee tehdä, on varmistaa, että he ovat fyysisesti mahdollisimman valmiita antamaan tapahtumalle kaikkensa.
Ei luulisi olevan huippu-urheilijalta liikaa pyydetty.
***
Helsingin poliisin päivystävän tutkinnanjohtajan mukaan poliisi ei epäile jääkiekkoammattilaisia viime viikolta huumausainerikoksista.
Ei ole tiedossa, tehtiinkö pelaajille Suomessa dopingtestejä. NHL ei ole sitoutunut Maailman antidopingtoimiston WADA:n sääntöihin, joten ainakaan kansallinen antidopingorganisaatio Suomen urheilun eettinen keskus ei saanut testata heitä.
Päätoimittajan Pärnänen-palstaa julkaistaan viikoittain. Tekstit eivät ole pääkirjoituksia, mutta ne ovat päätoimittajan näkemyksiä.
