Kun liput Winnipeg Jetsin ja Florida Panthersin Helsingin-peliin tulivat myyntiin, harkitsin hetken, lähtisinkö. Hyvin lyhyen hetken. Sitten päätin, että en.

Seuraan jääkiekkoa niin paljon, että päätös herätti jopa hämmennystä. NHL-kiekkoa Helsingissä! Patrik Laine ja Aleksander Barkov! Kuka ei haluaisi halliin katsomaan?

Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi ehkä kannattanut mennä. Patrik Laine sai viimein maalihanansa kunnolla auki todellisen kotiyleisön edessä ja paukutti juhlan kunniaksi hattutempun. Voin kuvitella, että paikan päällä on ollut tunnelmaa.

En silti kadu, että jätin menemättä.

+++

Viime vuonna NHL Global Seriesiä pelattiin Tukholmassa, jossa vastakkain asettuivat Colorado Avalanche ja Ottawa Senators. Lähdin kaverini kanssa viikonloppureissulle, josta muodostui yksi tähänastisen elämäni parhaista.

Koko kaupunki oli herännyt uudenlaiseen eloon – ikään kuin pala Pohjois-Amerikkaa olisi tuotu Ruotsiin. Kadulla vilisi sekä Avalanchen että Senatorsin pelipaitoja. Hallin ulkopuolella myytiin fanikauppatavaroita, kuulutukset soivat kahdella eri kielellä ja jonot venyivät yli sadan metrin mittaisiksi.

Ihmiset olivat jännittyneitä. Innoissaan.

Itse matsi oli näytösluonteinen taitokiekkopeli, jossa laidat eivät pahemmin ryskyneet. Senators korjasi lopulta pisteet mukaansa.

Vaikka lätkämatsi oli houkutellut meidät Ruotsiin, ehdimme muutakin. Nousimme Globenin huipulle katsomaan Tukholman valoja, istuimme Gamla Stanin kahviloissa ja ostimme joululahjasuklaata Mall of Scandinaviasta.

Lyömätön ottelutapahtuma. Lyömätön viikonloppureissu. Lyömätön muisto.

+++

Edes kultainen muisto edellisestä NHL Global Series -ottelusta ei saanut minua houkuteltua Jetsin ja Panthersin kohtaamiseen Helsinkiin.

Olen elämässäni nähnyt paikan päällä kourallisen NHL-pelejä – sattumalta myös Panthersin viime kauden joukkueen. Olen nähnyt Patrik Laineen pelaavan. NHL Global Series, niin hieno kuin se olikin ja niin mielelläni kuin siellä kävinkin, on sekin jo nähty.

Chicago Blackhawks olisi saanut minut liikkeelle. Sidney Crosbyn Pittsburgh Penguinsin näkemisestä olisin ollut valmis maksamaan itseni kipeäksi. Jopa Sebastian Ahon Carolina Hurricanes olisi sytyttänyt.

Jetsistä tai Panthersista en sen sijaan välitä. Ja jos Helsinkiin mielin, saan enemmän eksotiikkaa irti Jokereiden pelistä: NHL-pelejä on vyölläni viisi, KHL-pelejä vasta yksi.

En kadu pelin jättämistä väliin, koska se olisi ollut minulle vain yksi hieno mutta kallis ottelutapahtuma lisää. Olisin todennäköisesti koko ottelun ajan verrannut sitä muihin näkemiini NHL-peleihin ja lähtenyt paikalta hyväntuulisena. Se olisi ollut "ihan kivaa".

Toivon, että paikalla olleilla oli enemmän kuin ihan kivaa.

Patrik Laineen hattutemppu NHL-ottelussa Helsingin Hartwall Arenalla oli varmasti ikimuistoinen tapahtuma. Toivon, että paikalla olleet tunsivat olevansa todistamassa jotain ainutlaatuista ja voivat vuoden päästä kertoa omista lyömättömistä NHL-ottelumuistoistaan. Toivon, että monessa sydämessä syttyi kipinä, josta kasvaa vielä elinikäinen rakkaus jääkiekkoon.

Minähän en sellaista kipinää enää tarvitse – rakkaus löytyy jo.

Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.