Liekö maassa ainuttakaan lätkäniiloa, joka ei olisi syksyn aikana dumannut mielessään Tobias Salmelaisen. Media toisensa jälkeen kyseenalaisti IFK:n nykyisen urheilutoimenjohtajan ammattitaidon. Ei ole oikea mies moiseen hommaan, supistiin. Stadin Kingit kun kyntivät renkipoikien tavoin. Onneksi sentään narreiksi eivät ryhtyneet.
Maestro Ville Peltonen olisi kenties tuntenut monon hanurissaan, ellei olisi 7.5.1995 räpännyt kolme häkkiä ja saanut siten oman nimikkodrinkin, jolla lamaan kyllästynyt kansa ryyppäsi itsensä uuteen nousuun.
Jossain vaiheessa uumoiltiin, riittääkö sekään.
Paineen keskellä Salmelaisen pokka pysyi. Syistä, jotka jäänevät IFK:n koppiin, Salmelainen antoi Peltoselle työrauhan, vaikka lätkää seuraava Stadi uhkui, puhkui ja puhisi.
Viime aikoina Nordiksella ei ole enää nuoltu tassussa olevia haavereita. Kissapedot ärjyvät orastavasti. Salmelainen voi riisua hupun ja aurinkolasit kadulla kävellessään ja Peltonen saa käyttää taas lehdistötilaisuuksissa sanaa "prosessi".
Sanovat, että jokaiselle valmentajalle näytetään jossain vaiheessa uraa ovea. Koutsi on ensimmäinen, joka vaihdetaan, ellei tulosta synny. Jos orkesteri soittaa epävireisesti, tarvitaan uusi kapellimestari.
Salmelainen ajatteli toisin. Todennäköisesti syitä on monia, mutta sisälläni asuva lätkäromantikko uskoo, että taustalla on ollut luja ja kärsivällinen usko meneillä olevaan prosessiin. Moista vaaditaan yhtä lailla Mount Everestin huipulle kiivetessä kuin myös omia kakaroita kasvattaessa. Toisiaan tulos antaa odotuttaa itseään (varsinkin niiden kakaroiden kanssa).
Jos ennusmerkit pitävät kutinsa ja IFK kampeaa itsensä kohti kärkeä, Salmelaisen pokka saattaa pelastaa tulevaisuudessa valmentajien työpaikkoja. Hjalliksen hutiloidut päätökset jääköön historiaan, vaikka Risto Jalo jotain moiseen viittaava ehti jo vilauttaa.
Kenties parasta kriisinhallintaa ei olekaan se, että pistetään valkku vaihtoon ja hävitetään sen myötä suuri määrä tietoa ja ymmärrystä joukkueesta sekä käynnissä olevasta matkasta?
Jopa tulosurheilussa kyse on prosessista, joka ei koskaan ole täysin ennustettava tai identtinen. Urheilutoimenjohtajan rooli on ratkaiseva siinä, mitkä prosessit saavat työrauhan ja mitkä taas uudet suuntaviivat.
Voi vain kuvitella, minkälaisia vasaroita ja meisseleitä Peltonen on työkalupakkiinsa tästä(kin) kurimuksesta saanut. Ne ovat edelleen IFK:n käytössä.
