Historian paras suomalainen jääkiekkoilija Teemu Selänne on jo vuosien ajan aiheuttanut hämmennystä ja kohua lausunnoillaan somessa. Iltapäivälehdillä on klikinkalasteluotsikot valmiina, kun Selänne töräyttää jotain harkitsematonta.
Viime viikkoina Selänne on noussut puheenaiheeksi kritisoituaan ensin suomalaista verosysteemiä ja sitten valtion tavoitetta vähentää lihantuotannon julkista tukea. Hieman noita aiemmin Suomessa käytiin julkista debattia hänen vaimonsa talon sähkölaskusta.
Yhteiskunnallisessa kritiikissähän ei ole pitaa pahaa. Selänteellä on siihen kaikki kansalaisoikeudet. Hänen kommentointinsa vain tapaa olla perehtymätöntä, yksiulotteista ja kömpelöä – mikä sitten herättää vastakritiikkiä, joka yhtälailla kuuluu kansalaisoikeuksien piiriin. Selänne tempautuu someriitelyyn hämmentävän herkästi.
Selänteen onnahteleva julkinen viestintä on kiusaannuttavaa hänen jääkiekkolegendastatuksensakin näkökulmasta, mutta hän on myös henkilö, jonka oli periaatteessa tällä hetkellä määrä edetä kohti suuren Liiga-seuran johtajaroolia. Tai ehkä se tavoite elää taustalla edelleen. Selänne johti tai johtaa yhtä Jokerit-hanketta, joka tavoitteli tai tavoittelee paikkaa Liigassa.
Tätäkö se sitten olisi? Jokerit-johtaja Teemu Selänne ja somepresenssi.
Selänteen someulostulot saavat väkisinkin ajattelemaan, että millainen Jokerien keulakuva hän olisikaan, jos Nauravan Narrin tarina olisi pidempi.
Kukaan ei voi väittää, etteikö Selänteen vahvasti arvolatautunut nykyinen julkisuus olisi vaikuttanut hänen imagoonsa. Selänne kantaa konservatiivisia lausuntojaan mukanaan kuin pappi Raamattua. Hän on politisoinut itsensä.
Toki Selänne ei valitse sitä, että toimittajat nostavat hänen somepäivityksensä otsikoihin. Mutta hän on yksi Suomen tunnetuimmista ihmisistä – asema, josta hän myös on hyötynyt ja hyötyy valtavasti. On hänen vastuunsa tuntea julkisuusarvonsa.
On toinen asia, onko hyvää tai perusteltua toimintaa, kun tiedotusvälineet uutisoivat Selänteen päivityksistä. Mutta yllätyksenä se ei Selänteelle tule. Hänen on tunnistettava ilmeinen riski päätyä otsikoihin.
Koko sen ajanjakson, jonka Selänteen johtama Naurava Narri oy viime vuonna aktiivisesti havitteli Jokerien edustusjoukkuetoimintaa, hän vaikutti täysin perinteiseltä suomalaiselta urheiluseuran pomolta: hallitsematonta viestintää milloin mistäkin tenniskentän reunalta, tyhjää vakuuttelua ja kunnianhimoisia visioita. Ylipäätään paljon puheita ja vähän konkretiaa.
Kun Jokerit-unelma lopulta kaatui yhteisymmärryksen puutteeseen brändiä hallinnoivan Helsingin Jokerit ry:n kanssa, petti Selänteen naamari ja vanha kunnon Twitter-aktiivi teki paluun. Selänne on projektin päätyttyä kommentoinut pistelevään sävyyn Jokerien pyristelyä saada sarjapaikka Mestikseen. Hän totesi tylysti Jokerien olevan kansallinen urheiluhäpeä ja toiminnan ylipäätään olevan sekoilua.
Sekoilua on Harkimoiden Jokerien toiminta kyllä, mutta mitä muuta Selänteen oma toiminta on? Jos hän haluaa joskus olla uskottava moderni seurapomo, tulisi hänen muuttaa käyttäytymistään.
Kärkkäästi kantaaottava, asiat jatkuvasti väärinymmärtävä ja lapsenomaisesti mielensä pahoittava ja uhoava julkisuushahmo on kaikkea sitä, mitä yksikään seura ei halua ottaa kannettavakseen. Riskit brändiä naarmuttaville kohuille ovat liian suuret.
Jokerien keulakuvana Selänne olisi ollut jatkuvan seurannan alla ja saanut varmasti paljon painetta yleisöltä. Miten olisi käynyt, jos yleisön kritiikki olisi mennyt ihon alle? Onko edes mahdollisuutta, että ei olisi mennyt?
Kukaan ei voi ennakoida, millainen seurapomo Selänne olisi. Ehkä hän olisi määrätietoinen ja harkitseva. Todennäköisyydet vain eivät tunnu olevan sen puolella.
Selänteen ikonisuudessa ja persoonassa on yhä Suomessa valtava tenho ja vetovoima. Fokusoitunut ja oppimishaluinen Selänne olisi Suomi-kiekolle ja Jokereille suunnaton lisäarvo. Some-Selänne olisi enemmänkin riski.
