on paikoittain kovasti vaikeuksia pysyä journalismin ytimessä. Tuore Mikko Rantasen ja Ismo Lehkosen sanailun ympärille nivoutunut jutturypäs ja kohu ilmentävät, kuinka heikoilla jäillä journalismi paikoin hoipertelee viihteellistymisen painaessa naamaan. Kun Lehkonen puhuu, toimittajat saattavat lumoutua suorasanaisuudesta niin, ettei julkaisu ole journalistisesti kestävällä pohjalla edes useamman jatkojutun jälkeen.
Lehkonen on kohotettu jumalasemaan, jossa pitkän linjan kiekkomies on ollut äänessä käytännössä jokaisessa suurista kiekkomedioista. Yle Urheilu, Ilta-Sanomat, Iltalehti, TV5/Discovery+ ja Viaplay käyttävät tai ovat käyttäneet häntä asiantuntijana ja kommentaattorina. Podcasteista hän on vakioesiintyjä kolmessa. Onpa Lehkonen kommentoinut aiemmin myös MTV Urheilulle, Urheilulehdelle, Cmorelle ja sen edeltäjille Liigaa, ja vastaillut myös Jatkoajan sisällöissä kysymyksiin.
ei ole Lehkosen suosio tai perustaso. Hän on lajin kokenut kommentaattori. Ongelma on se, kun toimitukset unohtavat sisällöstään journalismin − jopa verorahoilla operoidessaan. Unohdetaan kriittisyys, moniäänisyys, jääviydet, unohdetaan totuus. Tehdään räväkkää änäriviihdettä. Ja sitten julkaistaan journalistisena sisältönä jopa otsikkotasolla asioita, joiden paikkaansapitävyyttä ei kukaan tarkista.
heitti tyylilleen uskollisena ronskeja vihjailuja Rantasen kesästä. Itse aihe oli kiinnostava − keskeisen mestarisuosikin otteiden käsittely. Kommentit kesästä uutisoitiin Ylellä ilman minkäänlaista kyseenalaistusta, ja nostettiin jutun otsikkotasolle asti, ja niitä käsitteli henkilö, jolla on perheside joukkueeseen. Kun Rantanen sitten vastasi vihjailuihin ottelun jälkeisessä haastattelussa, mureni journalistisen käsittelyn ohut kuori, eikä palasia ole edes yritetty kerätä.
pyöriteltiin Rantasen reaktioita sellaisenaan. Suomessa alettiin uutisoida Pohjois-Amerikan uutisointia ihmetellen. Suomessa kyseltiin Lehkoselta tarkennuksia. Lehkonen peruutteli, Yle ei. Se julkaisi uuden suodattamattoman selittelyjutun, jossa Lehkonen kertoi, ettei aiemman jutun väite huonosta kesästä ollutkaan totta. Paljasti puhuneensa höpöjä. Oikaisuvastuu sälytettiin asiantuntijan selitysten varaan. Urheilumedian keskiöön nousivat miesten tunteet, ei se mitä itse urheilussa tapahtuu. Onkohan siellä ihan oikeasti suututtu? Rantasen, Lehkosen ja Lehkosen pojan Artturin tunteet. Keskityttiin tunteisiin ja viihteeseen.
on kaiken kukkuraksi toimituksen itsensä luoma. Niin, Yle Urheilu siis käyttää journalistisissa sisällöissään isää kommentoimassa poikaansa ja hänen joukkuettaan, tv:ssä, podcasteissa ja kirjoitetuissa artikkeleissa.
on pesiytynyt urheilujournalismiin laajemminkin. Kyse ei ole pelkästään jääviydestä, vaan myös siitä, kun itse sisällöissä journalistin ohjeita kierretään käyttämällä asiantuntijaa − tarkistamatta ja kyseenalaistamatta. Yle Urheilussa kannattaisi Lehkosta ja muita asiantuntijoita käyttäessä kerrata useampaan otteeseen ainakin journalistin ohjeiden kohtia numerot 1, 2, 4, 11, 12 ja 15. Ollaanko toimituksessa sitä mieltä, että journalistin vastuu voidaan unohtaa, kun mikrofoni työnnetään asiantuntijalle? Jos journalisti itse ei ole kommentoidun aiheen suhteen jäävi, pykälää on noudatettu?
, toimituksen itsekritiikin sijaan, viikottain Lehkonen-juttuja välittävä toimittaja kirjoitti kolumnin, jossa kohun syyksi löydettiin lukijoiden huono medialukutaito, ja kysyttiin vieläkin sitä, mikä jo alkuperäisessä artikkelissa esitettiin kerrottavan. Otsikosta lähtien. Yleisradion Urheilu ja tapahtumat -yksikön vastaava toimittaja Panu Pokkinen ei ilmestynyt pesemään journalistista likasankoa. Voisiko olla, että viikko on mennyt kissanristiäisissä.
"Kiekkokanavalla" on jääkiekkokulttuuria, kiekon yhteiskunnallisia vaikutuksia, viihdettä ja sen suuria sekä pieniä kokonaisuuksia kriittisesti tarkasteleva juttusarja.
Juttua muokattu 17.12. klo 19.15: Lisätty Lehkosta käyttäneiden medialistaan Urheilulehti ja korjattu aikamuotoa häntä kommentaattorina käyttäneistä.
