Se, että Valtteri Filppula ja Jori Lehterä edustavat juuri Philadelphia Flyersiä kuvastaa seuran päivittymätöntä jääkiekkoajattelua ja haikailua menneeseen.
Kummankin suomalaisen ura on laskusuunnassa. Paremmassa tilanteessa on Filppula, joka kuuluu ehdottomasti yhä NHL-tasollakin luottopelaajakategoriaan. Hän lukee peliä tarkasti, ennakoi briljantisti, puolustaa tunnollisesti eikä keikuta joukkueen venettä. Tähtikategoriaan Filppula ei kuitenkaan enää kuulu. Hänen tehopistemääränsä eivät ole enää entisensä ja tehotilastoon kirjataan turhan usein miinuksia. Ei ole myöskään lainkaan selvää, että keskushyökkääjä pääsee Flyersissa tällä kaudella omimmalle pelipaikalleen. Tontti saattaa löytyä vasemmalta laidalta.
Lehterän tilanne sen sijaan alkaa olla NHL-uran jatkon kannalta vakava. Kolme kautta kestäneen NHL-ajan trendi on laskeva, minkä vuoksi keskushyökkääjä käytännössä työnnettiin kesällä ulos hänet aikoinaan varanneesta St. Louis Bluesista. Positiivista on se, että sopimusta on jäljellä kaksi kautta. Se ei kuitenkaan paljon auta, jos peliaika jää pyörimään alle kymmeneen minuuttiin per ottelu. Lehterä lähtee Flyersissa todennäköisesti liikkeelle nelosketjusta.
Urat ovat laskussa ja syyt siihen yhteneväiset. Liikkuminen, nopeus, elastisuus, räjähtävyys. NHL on nykyään ennen kaikkea luisteluliiga – sisältäen suoranopeuden, pienen tilan räjähtävyyden ja jaksamisen. Luistelutaito ja -nopeus taas ovat aina olleet Filppulan sekä Lehterän suurin heikkous. Kehitys on edennyt jo niille rajoille, että aika saattaa ajaa suomalaiskaksikon ohi.
Ei ole sattumaa, että nyky-NHL:ään verkkainen parivaljakko pelaa nyt nimenomaan Philadelphiassa. Seura on ehkä hiljalleen etenemässä kohti sarjan nykyistä vauhtisuositusta, mutta toistaiseksi joukkueeseen kuuluvat suomalaisten lisäksi Wayne Simmondsin, Jakub Voracekin ja Sean Couturierin kaltaiset maantiejyrät. Myös viime kesän varaustilaisuuden kakkosvaraus – valitettavasti paljon loukkaantumisista kärsinyt – keskushyökkääjä Nolan Patrick on ennen kaikkea kookas ja ulottuva. Se tarkoittaa, että todennäköisesti pelaavan kokoonpanon kolme neljästä keskushyökkääjästä on raskastekoisia. Sellainen toimi GM Ron Hextallin pelivuosina, ei nykypäivänä.
Kaikki mainitut hyökkääjät ovat loistavia jääkiekkoilijoita. Heidän pelaajaprofiililleen on yhä käyttöä NHL:ssä. Joukkuekohtainen tilaus sille vain on pienempi kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Siksi Flyersissa heitä on liian monta samantyylistä. Ja siksi Flyers ei menesty.
