Mielipide

HIFK on siirtynyt luomujääkiekosta pelikirjajääkiekkoon

LIIGA / Kolumni
Puheet luomujääkiekkoa pelaavasta HIFK:sta voidaan viimeistään nyt unohtaa. HIFK on haastanut Tapparan pelaamalla tiukasti pelikirjajääkiekkoa.

HIFK:sta on sanottu pitkin kautta, että joukkue pelaa viihdyttävää ja rohkeaa hyökkäysvoittoista jääkiekkoa. Termiä luomujääkiekko on joukkueen kohdalla käytetty usein, sillä runkosarjassa HIFK:n pelistä puuttui selvät rakenteet, ja peli jäi usein pelaajien yksilötaidon varaan.

Pudotuspeleissä on kuitenkin Antti Törmäsen pelikirja noussut suureen rooliin.

Ne, jotka odottivat räiskyvää hyökkäysvoittoista jääkiekkoa HIFK:lta, ovat saaneet pettyä. HIFK on ottanut otteen finaalisarjasta tiukalla puolustuspelillä.

HIFK on pelannut vetäytyvää ja tiivistä keskialueen trapia. Viisikko on jatkuvasti tiiviinä pelin alla. Kiekonriiston jälkeen on hyökätty nopeasti pystyyn.

HIFK on organisoinut puolustusalueen puolustuspelaamisen äärimmäisen tiiviiksi. Joukkue on tuplannut kulmatilanteen hyvin. Kamppailupelaaminen kulmissa on sen lisäksi ollut vahvaa. Siksi Tapparan pitkien hyökkäyksien rakentelu on usein tyssännyt alkuunsa.

HIFK:lla pelin virtaus on finaalisarjan alussa perustunut siihen, että ensin puolustetaan tiiviinä viisikkona ja sen jälkeen hyökätään.

Oli kai naiivia kuvitella, että HIFK tykittäisi runkosarjan hullunrohkeaa hyökkäyspeliään Liigan finaaleissa. Se olisi ollut pelillinen itsemurha, kun vastassa on Tappara. HIFK:n onneksi taktisuus on nuossut Törmäsen joukkueessa suureen rooliin, minkä myötä Tapparan tiivis viisikkopeli on haastettu toden teolla.

Kävi jopa niin, että Jussi Tapolan valmennustiimi joutui reagoimaan HIFK:n onnistuneeseen taktiikkaan avauspelin jälkeen ja hienosäätämään Tapparan pelaamista.

HIFK:n viisikkopeliä ei voi kuvailla tiiviiksi, sillä aika ajoin etäisyydet hyökätessä venyvät. Viisikkopeliä HIFK silti pelaa - omalla tyylillään. Hienointa HIFK:n hyökkäyspelissä on variaatioiden monipuolisuus ja pelaajien luovuuden sekä yksilötaidon maksimaalinen hyödyntäminen.

Hyökkäyspelissä on kuitenkin paljon suomalaisen peli-identiteetin merkkejä: lyhytsyöttöpelaamista, rintamahyökkäyksiä ja kiekolla rytmittämistä.

Jokaisella pelaajalla on selvät sävelet, mitä jäällä tehdään. Yhteisiä säveliä joukkueella ei vielä ollut runkosarjassa eikä kunnolla edes pudotuspelien alussa. Viisikkopelissä on tapahtunut lyhyessä ajassa isoja parannuksia.

Jääkiekon kannalta on hienoa, että HIFK on haastanut Tapparaa pelaamalla tiukasti Törmäsen pelikirjan mukaan. Se todistaa jälleen sen, että jääkiekko on pelikirjapeli.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös