Oikeastaan moni kiekkoa vähemmän seurannut voi jopa ihmetellä, että eikö Jokipojat olekaan divarissa. No ei se vaan ole. Ja pelaamallahan joensuulaiset eivät koskaan valtakunnan toiseksi korkeimmalta sarjatasolta pudonneetkaan – paikka liukeni kesän 2001 konkurssin mukana.
Mutta se siitä, menneet ovat menneitä. Joensuulaisyleisö on saanut nauttia kolme kautta enemmän tai vähemmän jännittävistä Suomi-sarjan otteluista, ja tämän kevään jälkeen tälle lystille olisi korkea aika lyödä piste. Ei ehkä niinkään, ettäkö Suomi-sarjassa itsessään suurta vikaa olisi, mutta illasta toiseen toistuva kotijoukkueen ilotulituskin alkaa jossain vaiheessa jo hieman turruttaa. Edes 6-0-voitto ei välttämättä tunnu enää peruskannattajasta miltään, lähinnä vain harmittaa, että miksei kymppi edes rikkoutunut.
Kaikki kunnossa Mestistä varten
Sitä tuskin tarvitsee enää kummemmin perustella, että miksi Joensuu kuuluisi Mestikseen. Ehkä jo sekin kertoo oleellisen, että Jokipojat sijoittuisi nykyisillä Suomi-sarjan yleisömäärillään Mestiksen keskikastiin eikä juniorityössäkään olisi mitään häpeämistä. Ja tuskin kummoinen tietäjä tarvitsee olla ennustaakseen, että keskiverto Mestis-paikkakunnillakin perinteikkään joensuulaisseuran vierailu saattaisi kiinnostaa yleisöä.
Suomi-sarjaa pelataan nykymuodossaan nyt viidettä vuotta. Huimat 1,81 pistettä ottelua kohden kerännyt Jokipojat on ainakin tilastollisesti paras joukkue, joka sarjassa on koskaan on ollut. Jokaisena keväänä myös ainakin yksi joukkue on noussut ylös, joten ennusmerkit ovat joensuulaisittain hyvät.
Ainakaan Suomi-sarjan tasolla Jokipojilla ei ole pelillisiä heikkouksia. Ykköskenttä Sami Puruskainen – Mikko Kinnunen – Mikko Vanninen; Arttu Käyhkö – Miika Haapala olisi likipitäen sama kuin koko sarjan allstars-miehistö. Maalivahti Marko Mäkkelikin on torjunut laukaukset liki 95-prosenttisesti, ja Pekka Mäkitalolla on puolestaan kokemusta jopa Kärppien kaatamisesta pykälää korkeamman tason peleissä.
Myös ykköskentän takana Jokipoikien materiaali on laadukas, leveyttä ja syvyyttä riittää. Yhteishengeltään erittäin hyvä joukkue rakentaa pelinsä perusjoensuulaiseen tapaan kovaan liikkeeseen, joka ainakin Suomi-sarjassa oli parhaimmillaan näyttävää neljän kentällisen vyörytystä.
Paraatimarssia Mestikseen ei Jokipojilta kaikesta huolimatta kannata odottaa. Karsinnassa ryhmä ei pääse enää pelaamaan pepojen ja sapkojen kanssa, vaan vastassa on ihan oikeasti kovan vastuksen antavia jääkiekkojoukkueita. Jo Suomi-sarjan pudotuspelit osoittivat todeksi sen, että Jokipojatkin voi horjua. Joukkue on tottunut dominoimaan kamppailuja, mutta tiukat pelit saattavatkin olla punamustille täysin uusi paikka.
Jokipoikien kannalta Mestis-karsinnan avausottelu on äärimmäisen tärkeä. Suomi-sarjan kärjen ja Mestiksen hännän tasoero nimittäin testataan heti tiistaina Hyvinkäällä. Jos Jokipojat pystyy kaatamaan Ahmat vieraissa, niin kauden ennätysyleisö olisi taattu torstain kotiotteluun. Noin 2 000 joensuulaista pystyisivät ehkä olemaan jopa se ”kuudes kenttäpelaaja”, jonka siivittämänä karsinnan ylivoimainen ennakkosuosikki TuTokin saattaisi taipua Mehtimäen rumputulessa. Siitä olisi hyvä jatkaa kohti paikkaa kahden parhaan joukossa.
Jokipoikien seurajohto ja valmennus valottivat seuran tulevaisuudennäkymiä Jatkoajan haastattelussa 3. maaliskuuta. Linkki
