Kun Liiga ei ole onnistunut niin sanotun nollatoleranssin lanseeraamisessa otteluihinsa, nähdään aloitusympyröissä usein ronskiakin mailankäyttöä. Poikittaisen viuhuminen kamppailutilanteessa ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, ja jokainen tuomari joutuu määrittelemään rajan, johon asti ne jopa sallitaan.
Kärpät-Ässät-pelin nahistelusta tekee hämmästyttävän se, että Aku Kestilän mailaniskusta Matti Kuparisen niskan tai kaulan alueelle ei tullut edes kahden minuutin jäähyä, isommista rangaistuksista puhumattakaan.
Kuparinen kuuluu kategoriaan pelaajia, jotka osaavat itsekin pelata sääntöjen rajamailla, mutta Kestilän temppua on vaikea perustella järkeväksi, vaikka yrittäisi.
Mikäli viheltämättömyydellä kuitattiin joku aiempi tilanne, kuitti kirjoitettiin vaarallisen isoilla kirjaimilla.
Kestilän temppua on vaikea perustella järkeväksi, vaikka yrittäisi.
Jos kyseinen tilanne vain hiljaisuudessa hyväksytään inhimillisenä virheenä, on sekin väärä tie. Virheitä toki sattuu kaikille, ja ymmärrettävästi rikkeet nähdään paremmin kiekollisissa tilanteissa. Tässä tapauksessa kiekko ehti jo lipua Kärppien hyökkäyssuuntaan.
Jälkisanktiolla vain tarjoutuisi mahdollisuus linjata, että vastaavaa ei kannata yrittää uudestaan. Jos linjaukseen on halua.
Tuomaritoiminnan painopisteen piti olla päähän kohdistuneissa osumissa, mutta erittäin valitettavia taklauksia on ollut vähintään yhtä paljon kuin aiemmin.
Jokaisen kiekkoa seuraavan ja sen parissa työskentelevän täytyisi tajuta riskit, jotka liittyvät pääosumiin.
Milloin siitä tuli niin vaikeasti hahmotettavaa, että Kestilän mailankäytön kaltainen toiminta ei kuulu jääkiekkoon?
On rikkeitä, joista tietää heti, mitä niillä tavoiteltiin. Jotkut jäähyt ovat niin sanotusti pakollisia, kun jääkiekossa rangaistuslaukauskin tuomitaan lähinnä rikkeestä läpiajossa, ei kaikista maalintekotilanteista.
Suurin osa näistä on silti täysin harmittomia vastustajan terveyden kannalta, toisin kuin Kestilän suorituksessa. Hankala on nähdä mitään hyötyä, minkä Kestilä sai tai koki saaneensa kyseisestä poikittaisesta mailasta.
Vastustajaa kunnioittamatonta oli myös jatkaa poikittaisten sarjaa sen jälkeen, kun jo ensimmäinen osui kaulaan. Huonosti on perusteltavissa sekään, ettei kärppähyökkääjä nähnyt tai tiennyt, mitä teki.
Lapsikin ymmärtää, että terävä mailanisku niskan tai kaulan seutuville on vaarallinen muutenkin kuin hetkellisenä kipuna. Tätä ymmärrystä vaaditaan myös aikuiselta jääkiekkoilijalta. Samoin Liigalta.
Kestilän kohtalo on linjanveto siinäkin tapauksessa, jos kyseisestä teosta ei seuraa mitään. Silloin kyseessä on surullisin linjaus moneen vuoteen.
