Tappara lähti perjantaiseen finaaliuusintaan surullisella ylivoimasaldolla. 63 ylivoimakertaa, maaliero plussalla vain neljällä osumalla. Kuusi maalia vastustajan maaliin, kaksi omiin. Surkea 9,52% ylivoima.
Tulosta alkaa tulla ennen pitkää.
2-0-voitto Kärpistä ei tuonut kummoista tilastollista helpotusta Jussi Tapolan miehistölle. Kuudesta ylivoimasta yksi osuma, joka sekin meni sisään Kärppien maalivahdin ja puolustajan kautta.
Rakenteellisesti Tapparan ylivoima ei kuitenkaan ole enää sitä pari viikkoa sitten nähtyä sekamelskaa.
Pari viikkoa sitten Tapola vaihteli mielipuolisesti ylivoimaviisikkoja. Välillä kentällä nähtiin viisi hyökkääjää, joista neljä oikealta ampuvia. Välillä neljä hyökkääjää ja yksi puolustaja ja seuraavaksi jotain aivan muuta. Jatkuvuus loisti poissaolollaan.
Nykyisellään Tapola on sementoinut tilanteen huomattavasti stabiilimmaksi. Puolustajat hoitavat viivapelotteen työt, Jan-Mikael Järvisen kaltaiset taiturit rakentavat ja Olli Palolan tyyliset tykit luovat uhkan poikkisyötölle.
Ja ennen kaikkea kuntoon päässyt Masi Marjamäki on maalineduspelote, joka Tapparalta puuttui. Tomas Plihalin ja Ville Niemisen lähdettyä Tappara ei ole pystynyt luomaan minkäänlaista maskia ylivoimalla lähteviin laukauksiinsa.
Mikäli Tapola pitää viisikot edes lähestulkoon nykyisellään, tulosta alkaa tulla ennen pitkää. Tapparalla on riittävästi taitoa, kätisyyksiä ja kokemusta pelata hyvää ylivoimaa liigatasolla.
Tappara ei ole matkalla yhdeksi Liigan pelätyimmistä ylivoimatulittajista. Ei ole kyse mistään Lukon tasoisesta tilanteesta, jossa ylivoima tarkoittaa maalia automaattisesti.
Mutta Tappara on tällä hetkellä kohentamassa alkukaudesta täysin anteeksiantamattomasti suoriutunutta ylivoimapeliään. Ja se tulee tekemään Tapparan pelaamisesta huomattavasti helpompaa jatkossa.
Pienelläkin parannuksella on Liigan sääntömuutosten ja isomman hyökkäysalueen muokkaaman pelin tiimellyksessä iso merkitys. Ja sen parannuksen tekeminen on Tapparalle vain ajankysymys nykyspekseillä.
