Kerrotaan ensin kiistattomat faktat. Paria tilannetta lukuunottamatta Ässien uusittu puolustus kesti KalPalle tyypillisen kulmarallin ja pyörittelyn yllättävän hyvin.
Pitkien vaihtojenkin jälkeen jostain usein ilmaantui luistin tai maila viidennen ja ratkaisevan poikkisyötön väliin.
Jyri Marttisen poissaolon huomasi eniten siinä vaiheessa, kun pakin olisi täytynyt nostaa hyökkäys jalalla vähintään keskialueelle asti tai mielellään jopa vastustajan siniviivalle.
Marttinen ei ole koko Liigan varmin kiekollinen puolustaja, mutta tässä ässänipussa hän on nykyvireessään suvereeni kiekon ylöstuoja.
Toinen, lähes yhtä tärkeä näkökulma liittyy konkarin alkukauden pakkipariin Troy Vanceen.
22-vuotias yhdysvaltalainen on edelleen kaikkea, mitä haastattelussani kirjoitin. Ensimmäinen peli ilman tuttua kaveria vierellä näytti silti, kuinka suuri osuus tästä kaikesta on ollut kokeneella Marttisella.
Vance oli aavistuksen verran hukassa koko pelin ajan. Nähtiin heikkoja rännipurkuja tilanteessa, jossa ei olisi välttämättä edes tarvinnut hätäillä.
Huipentumana vaikeuksille kävi niin, että Vance ja Mikko Viitanen käytännössä estivät Andreas Bernardia pelastamasta joukkueensa KalPan tasoitusmaalilta.
Eivät tahallaan tietenkään, mutta outo tilanne uusilla koostumuksilla aiheutti pesäpallotermein hermopalloja linjaan.
Ässät kertoi Marttisen huilaavan vähintään vuoden 2015 loppuun asti, ja Porissa on syytä toivoa kyllä mahdollisimman pikaista paluuta.
Mikko Vainonen osoittautui alkukauden pelaamattomuudestaan huolimatta kelpo hankinnaksi, mutta matkaa uudeksi jyrimarttiseksi on aika paljon. Tietyllä tavalla otteissa ja olemuksessa on silti jotain samaa.
Kokemusta ja rutiinia puuttuu vielä suurin piirtein pelaajasukupolven verran.
