(toimittajan huomautus: Tämä kolumni sai innoituksen ESPN:n maanmainion baseball-kolumnisti Rob Neyerin tällä viikolla julkaistusta kirjoituksesta. Neyer vastasi kirjoituksellaan kritiikkiin, jota hän saa toistuvasti ”puolueellisuudestaan”. Suosittelen kaikille englannin kielen taitoisille kyseisen kolumnin lukemista.)
Kiekkokauden alku lähestyy ja kohta kiekosta kirjoitetaan jälleen tuhansia palstamillimetrejä tekstiä. Osa tekstistä on erittäin asiantuntevaa, ja mahtuu joukkoon sitten varmasti paljon hieman heikompiakin kirjoituksia. Yksi asia on silti varma, kirjoittavat toimittajat sitten mitä tahansa. Syytökset puolueellisuudesta ja objektiivisuuden hämärtävästä vihasta sinkoilevat tuttuun tapaan lukijoiden taholta.
Odotettavissa on, että Tapparan kannattajaksi tunnistettu (tai vähintäänkin kaappikirvesrintainen) toimittaja menee kirjoittamaan jutussaan, että Ilveksen uusi tsekkipelaaja ei vakuuttanut otteillaan. Tällainen lausuntohan ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että kyseinen toimittajanretku on katkeroitunut ja kateellinen Ilves-vihaaja, joka kaikissa toimissaan vain etsii tilaisuutta päästä haukkumaan vihaamaansa seuraa.
Nämä kateelliset idiootit, katkerat vatipäät, puusilmäiset ja värilasilliset kirjoitustaidottomat tunarit - eivätkö he koskaan näe sitä ainoaa oikeaa totuutta, jonka minä, todellinen fani, näen. Vai olisiko sittenkin niin, että jokainen painettu negatiivinen sana ei sittenkään johtuisi kaikenkattavasta puolueellisuudesta?
Suurin osa kiekosta kirjoittavista toimittajista on kuitenkin seurannut tätä rakasta lajiamme vuosikymmenten ajan, ihan niin kuin te fanitkin. Heillä mahdollisesti on oma suosikkijoukkueensa, jota kohtaan tunteet ovat muita lämpimämpiä. Tämä saattaa joskus jopa näkyä heidän teksteissään. Useimmat kuitenkin pystyvät toimimaan aivan objektiivisesti. Tavallisin selitys oman suosikkipelaajasi järkyttävälle solvaamiselle on se kaikkein helpoin, Vujtekille / Machuldalle / Saarelalle sattui harvinaisen huono päivä ja pisteitä ei tullut kuin filmausten kauneudesta.
Mieti kerran, mieti toisenkin ja laske vielä kymmeneen. Ehkä kaikki ei sittenkään ole sen pahansuovan puolueellisuuden syytä. Kyseessä on ammatikseen kirjoittavan henkilön rehellinen ja useimmiten asiantunteva mielipide. Meillä jokaisella on omat mielipiteemme eikä toimittajan mielipiteen ”oikeutta” korota se, että sanat on painettu lehteen tai luettavissa näytöltämme.
Erityisen vahvana ilmiönä tämä ilmiö toistuu, kun kirjoitetaan jostain kaikkia kiinnostavasta asiasta hieman rajumpaan tyyliin toimittajan pyrkiessä herättämään keskustelua. Useimmiten se keskustelu vain jää käymättä, kun päälle hyökkää lauma kostonhimoisia faneja, joiden kunniaa on loukattu.
Huvittavimpia esimerkkejä ovat ne, joissa samasta kirjoituksesta suututaan aidan molemmilla puolilla - joskus postilaatikossa kuohuvissa viesteissä toimittajaa syytetään molemmista leireistä puolueellisuudesta. Yhtä paljon viihdettä tuovat palautteet, joissa vaikkapa koko ikänsä Ässiä kannattanut toimittaja saa huutia porilaisilta, koska porilaisjoukkuetta suomiva kirjoitushan ei höyryävän fanin mielestä voi olla kuin kateellisen raumalaisidiootin aikaansaannosta.
Omastakin palautelaatikostani näitä löytyy, useimmiten kauniisti kirosanoilla höystettyinä ja joissain viesteissä ei ole säästetty vaivaa keksittäessä mahdollisimman solvaavia nimityksiä. Toki suurin osa ei jaksa tuntoja purkaessaan raapustaa kuin aina ah-niin-ihanan ”ihan paska juttu senkin Jokeri-vihaaja!!!” -viestin.
Joten toimikoon tämä kolumni nöyränä pyyntönä teille kaikille jääkiekkoa käsittelevien artikkeleiden lukijoille. Seuraavan kerran, kun teidät valtaa raamatullinen viha meitä puolueellisia toimittajia kohtaan, niin vetäkää syvään henkeä ja miettikää voisivatko negatiiviset kommentit johtua jostain muustakin pelkistä värillisistä laseista. Sama kehotus pätee myös keskustelupalstojen puolella, kaikkia viestejä ei voi, eikä kannata, jakaa alkutekijöihinsä - kirjoittajan suosikkijoukkueeseen / asuinpaikkaan.