493 runkosarjaottelua, 79 pudotuspeliottelua, SM-kulta 2006, yksi kappale kirjoja kyseisestä mestaruudesta. Fanien suosikki kolmella vuosikymmenellä. Jyrki Louhi on kunniansa ansainnut, kun Hämeenlinnan Pallokerho jäädyttää seuraikoninsa paidan tiistain JYP-ottelussa.
Olen itse samaa ikäluokkaa Louhen kanssa, ei vielä ihan ikämiessarjalaisia, mutta riittävän lähellä jo. Olemme joskus urheilleet samoissa joukkueissa ja olen seurannut hänen uraansa läheltä jo 90-luvulta asti. Lisäksi olen kirjoittanut tuosta urasta Jatkoaikaan varmasti tuhansia merkkejä vuosien saatossa.
Tuntuu ylipäänsä jotenkin oudolta ajatukselta, että Louhi on lopettanut kiekkoilijan uransa. Eihän tästä vielä ole kuin hetki, kun nuori hyökkääjä teki debyyttinsä HPK-paidassa Hannu Kapasen valmiudessa. Se mikä ei tunnu millään tapaa oudolta, on että Louhen paita numerolla 9 nostetaan tiistaina Rinkelinmäen hallin kattoon.
Louhi ei jättänyt pisaraakaan hikeä tai verta vuodattamatta joukkueidensa eteen. Rooli kuin rooli, isot tai pienet minuutit, pientä tai isompaa vaivaa. Pelaajana hän nousi nopeasti HPK-fanien suosikiksi ja piti sen paikan uransa loppuun asti. Huippu-urheilija, joukkueurheilija, joka ei pelannut yhtäkään vaihtoa muuten kuin kaikkensa antaen.
Vaikka Louhi kehittyi uransa alkuvuosien nelosketjun rymylaiturin roolista paljon vastuullisempaan asemaan joukkueissaan, ei hän kuitenkaan koskaan ollut se eturivin superstara. Louhesta harvemmin kirjoitettiin kissankorkuisin kirjaimin isoja otsikoita.
Vastoinkäymisiäkin matkan varrelle mahtui, mutta lopulta tuloksesta ei ollut epäilystäkään. Sinetin Louhen asemalle hämeenlinnalaisen mielissä toi kevät 2006. Tuona Pallokerhon mestaruusvuonna pudotuspeleissä Louhen polvi oli pahoin sökönä jo ennen finaaliotteluita, mutta kukaan ei olisi voinut epäillä sekuntiakaan, ettäkö pelimies olisi jättänyt sekuntiakaan jääajastaan käyttämättä.
Ei tullut pronssista patsasta Poltinahon liikenneympyrään, vaan paita jäihin - sinne mestaruusviirin viereen.
– Muutamalle nuorelle pelaajalle olen sanonut, että tehkää asiat, niin että viimeisen kerran, kun lähdette hallilta, niin voitte katsoa itseänne peilistä. Miten pitkän matkan tahansa. Mitään ei jää hampaan koloon.
Noilla sanoilla Louhi itse kommentoi Jatkoajan haastattelussa viime vuoden syksynä, kun lopettamispäätöksestä oli kulunut muutama kuukausi. Louhi jos kuka on voinut koko uransa ajan joka päivä katsoa itseään peilistä ylpeänä. Ja nyt kaikki voivat katsoa mikä on mahdollista, kun asiat tekee oikein: Louhen #9 koristaa Rinkelinmäen kattoa tiistaista lähtien tästä muistutuksena.
