Tie Nashville Predatorsin organisaation historian ensimmäisiin pudotuspeleihin ei ollut helppo. Nuori joukkue pelasi läpi kauden vaihtelevasti, mutta kuitenkin ylätempoisesti. Tappioputkia on joukkueelle tullut, mutta niitä on seurannut muutama voittoputki.
Nashvillen Tomas Vokoun on all-star tason maalivahti. Kuitenkin miestä on peluutettu vuorotta runkosarjassa. Vokoun pelasi nimittäin 73 ottelua, joissa hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 2.53 ja torjuntaprosentti 90.9. Vokoun on liigan neljänneksi eniten voittoja torjunut maalivahti.
Ongelma lienee kakkosvahdin taso. Chris Mason ei ole pelannut juurikaan jaon joutunut pahasti Vokounin varjoon. Masonin tilastot ovat 2.28 ja ja 92.6. Pudotuspeleissä on selvää, että ykkösvahti pelaa, mutta entä jos Vokoun loukkaantuu? Se olisi Nashvillessa surumielisen värssyn säveltämisen paikka. Predsien maalivahtiosasto on siis tasokas, mutta haavoittuva.
Euroopasta tullut puolustaja Marek Zidlicky tiedettiin taitavaksi, mutta hänen kautensa ylitti kaikki odotukset. Tshekki oli lopulta koko NHL:n viidenneksi tehokkain puolustaja tehoin 14+38. Tosin teholukema
lipsahti 16 astetta pakkaselle.
Kimmo Timonen oli Nashvillen toiseksi ja NHL:n 11. tehokkain puolustaja pistein 12+32. Suomalainen saa myös Preds-pelaajista eniten jääaikaa.
Rookie-puolustaja Dan Hamhuis pelasi mukavasti ja oli NHL:n
tulokaspuolustajien neljänneksi tehokkain pistein 7+19. Hamhuis sai koko liigan tulokkaista toiseksi eniten peliaikaa - keskimäärin 22:07 per peli. On mielenkiintoista nähdä saako nuori Hamhuis
yhtä paljon vastuuta pudotuspeleissä, joissa kokemuksen siis sanotaan olevan valttia.
Joukkueen paras puolustaja +/- -lukeman valossa oli 27-vuotias Mark Eaton, joka on nuoressa Nashvillen rosterissa todellinen konkari.
Hyökkäyspäässä Nashvillen tehokkain pelaaja oli pottunenäinen laituri Scott Walker, joka tehtaili 25+42 pistettä 75 pelissä. Mies on myös yksi ehdokas Bill Masterton Trophyn voittajaksi. Bill Masterton Trophy myönnetään peräänantamattomuudesta ja omistautumisesta jääkiekolle.
Eskimokiekkoilija Jordin TooToo on liigan eniten taklaava pelaaja ja johtaa Nashvillen jäähypörssiä. Hän lienee Predatorsin tunnetuin pelaaja maalikkojen silmissä. TooToon sytyttää esimerkillään joukkueen taisteluun
tai ottaa typeriä jäähyjä.
Chicagosta helmikuussa hankittu Steve Sullivan on ollut Preds-paidassa lievästi sanoen erinomainen ja saman vireen voi toivoa jatkuvan pudotuspeleissä. Sullivan ehti pelata Nashvillessä 24 ottelua ja tehtaili
niissä 30 pistettä.
Nashvillen kapteenin Greg Johnsonin merkitystä pukukopissa ja jään puolella aloitusympyrässä ei pidä aliarvioida.
Parannettavaa Predators-laumasta on ehkä eniten kokeneella Sergei Zholtokilla, jonka toivoisi syttyvän pudotuspeleihin. Keskushyökkääjä Denis Arkhipovilta odotetaan nyt viimeistään tason nostoa. Venäläisen kausi jäi kauaksi toissa kauden Vokaaliketjun (Vowel-line) aikaisista esityksistä. Nashvillessakin ollaan tajuamassa, että Arkhipovin yksi hyvä kausi taisi olla pelkkää sattumaa.
Predatorsilta puuttuu ainakin niskavaivainen Rem Murray.
Nashvillen ylivoima on toiminut varsin mukavasti ollen liigan 11.paras 16.9 prosentilla. Eritoten Marek Zidlickyn roolia ei voi väheksyä tällä osa-alueella. Zidlicky on tehnyt liigan pakeista kolmanneksi eniten maaleja ylivoimalla.
Jos ylivoima Predatorsilla on mallillaan, niin samaa ei voi sanoa alivoimasta. On varsin yllättävää, että joukkue täynnä duunareita kuten Nashville on jäähyntappamisessa koko liigan kuudenneksi huonoin.
Kokemus on se elementti, joka puhuu Red Wingsin puolesta. Vaikka ajatuksen tasolla tuntuisi, että Predators olisi autokaupungin legendaariselle joukkueelle vain suupala, niin faktat puhuvat Nashvillen puolesta: Predsit
nappasivat runkosarjassa Red Wingseilta seitsemän mahdollisesta 12 pisteestä. Barry Trotz on myös yksi liigan parhaimmista valmentajista ja saa varmasti kaiken irti viisaasti viisaasti rakennetusta Preds-ryhmästä. Mutta eri asia on, riittääkö se.
