Ottawa - nyt jos...
Ottawa Senators lähtee pudotuspelitaistoonsa New York Islandersia vastaa luottavaisin mielin.
President's Trophy kaapissaan runkosarjan voittajana ja joukkueen yhden kauden piste-ennätys (113)
antavat joukkueelle erittäin hyvä lähtöasemat playoffsin ensimmäiselle kierrokselle. Myös tilastot
puhuvat puolestaan: viimeisessa 30:ssä runkosarjaottelussa Islanderseja vastaan Ottawa on saalistanut
21 voitoa, 2 tasapeliä ja vain 7 tappiota.
Ottawa on kuitenkin ikuinen kysymysmerkki playoffseissa. Joukkue on ennenkin pelannut hyviä kausia
runkosarjassa vain rämpiäkseen itsensä ulos pudotuspeleistä viimeistään toisella kierroksella. Tältä
kaudelta on syytä odottaa parempaa: hienon runkosarjan jälkeen joukkueessa vallitsevat itseluottamus,
luottamus joukkueeseen ja luottamus menestykseen. Runkosarjan aikana joukkue on oppinut voittamaan -
nyt joukkueen pitäisi osata kääntää vaikeat ottelut voitoiksi myös playoffseissa.
Tykitä Hossa, tykitä!
Ottawan hyökkäys on huippukunnossa ja joukkue tekikin runkosarjassa kolmanneksi eniten maaleja heti
Detroitin ja Vancouverin jälkeen. Marian Hossa on noussut odotetusti joukkueen ykköspyssyksi tehden 45 maalia
ja keräten 35 syöttöpistettä. Hossan kantapäitä koputteli pistepörssissä Daniel Alfredsson - joka on joukkueelleen
muutakin kuin pistenikkari - jääden vain yhden pisteen päähän Hossasta keräten tehot 27+52. Myös Todd White,
Radek Bonk ja Martin Havlat suoriutuivat tehtävistään loistavasti runkosarjan aikana. Samojen pelaajien tulisi kantaa
vastuuta hyökkäyspään tehoista myös playoffseissa. Nuoret taitoniekat eivät yleensä ole aivan terävimmillään kovissa
playoffs-otteluissa, joten kapteeni Alfredssonilta, Bonkilta ja Bryan Smolinskilta on lupa odottaa suorituksia, jotka
sytyttävät myös juniorit mukaan peliin.
Juuri ennen siirtorajan umpeutumista joukkueeseen Los Angeles Kingsistä hankittu Bryan Smolinski vahvistaa Sensin
ennestään melko kovaa sentterikaartia tehden siitä yhden NHL:n parhaista ja syvimmistä. Radek Bonk, Todd White,
Bryan Smolinski, Mike Fisher ja Jason Spezza saavat tosin vastaansa nimivahvan sentteriosaston Saarelaisten puolelta.
Laitureista suurimassa roolissa jatkavat edelleen kolmikko Hossa, Alfredsson ja Havlat, mutta suureen rooliin nousevat
myös nimet Chris Neil ja Denis Bonvie. Kun pelit kovenevat tulevat tähtipelaajat saamaan yhä enemmän keppiä
pohkeisiinsa - Neil, Bonvie ja ennen siirtorajaa kalastettu Rob Ray tietävät tehtävänsä työrauhan takaajina.
Hyökkäyksen tulisi olla siis kaikin puolin valmiina "Saarelaisten" kaatoon. Myös raatajaosaston Marcus Arvedssonin, Jody
Hullin, Shaun Van Allenin ja Peter Schaeferin roolit tulevat korostumaan panosten kovetessa.
Aja ne kylmäksi, Chara!
Puolustus on löytänyt todelliset liiderinsä kaksikosta Zdeno Chara ja Wade Redden. Miehet pelaavat noin 25 minuuttia
jokaisessa ottelussa - ja samalla huikealla tasolla ottelusta toiseen. Wade Reddenin tehot 10+35 ja teholukema +23
ovat varsin hyviä lukuja. Charan 9+30 ja teholukema +29, yhdistettynä huikeaan taklauspeliin ja maalinedustan
siivoamiseen kielivät huippukaudesta. Huomion arvoista sekin, että kaudella 00-01 Chara pelasi Sensin vastustajan, Islandersin
riveissä merkkauttaen teholukeman -27 ja keräten tehot 3+9. Melkoinen ryhtiliike Charalta.
Ottawa puolusti hyvin koko runkosarjan ajan: joukkueen verkkoon löysi keskimäärin vain 2.22 laukausta per ottelu, joka
on kolmanneksi vähiten koko liigassa.
Karel Rachunek ja Chris Phillips antoivat loistavan taustatuen Reddenille ja Charalle runkosarjassa. Myös Anton Volchenkov,
Shane Hnidy ja Brian Pothier pelasivat hienon runkosarjan jääden kuitenkin selkeästi neljän eniten pelaavan puolustajan
varjoon.
Puolustus on valmis ottamaan vastaan minkä tahansa hyökkäysarsenaalin. Hit me, Islanders.
Prusekilla aivotärähdys - kestä Lalime!
Senaattoreiden ykkösmaalivahtina ja luottolukkona jatkaa odotetun mainiosti runkosarjan hoitanut Patrick Lalime.
Torjuntaprosentilla 91.1 hyökkääjiä lannistanut veräjänvartija jäi vain yhden voiton päähän maagisesta 40 voiton
rajapyykistä runkosarjassa. Lalimesta on kasvanut ns. "voittava maalivahti", jollaista joukkue kaipaa vaikeimpina
hetkinä - ja merkitys vain kasvaa playoffseissa.
Lalimen takana loistavaa työtä on tehnyt Martin Prusek, josta ei ennen kauden alkua uskottu olevan täyttämään
Jani Hurmeen saappaita joukkueen kakkosmaalivahtina. Toisin kävi: Prusek on todistanut pystyvänsä hoitamaan leiviskänsä
Ottawan maalinsuulla vähintäänkin loistavasti aina, kun siihen on saanut mahdollisuuden. Pelaamastaan viidestätoista
kokonaisesta ottelusta Prusek on voittanut 12 pelannut yhden tasan ja hävinnyt vain kaksi. Ongelmana onkin vain se, että
Prusek on tällä hetkellä loukkaantuneiden listalla aivotärähdyksen jäljiltä. Prusek saattaa palata päivänä minä hyvänsä,
mutta siihen asti täytyy vain toivoa, ettei kolmosmaalivahti Ray Emery joudu tilkitsemään Ottawan maalia.
Ottawan maalivahtiosasto onkin mielestäni yksi niistä osa-alueista, joilla Sens - Prusekin palattua - tekee eron
New York Islandersiin.
Erikoistilanteet:
Ottawan ylivoima runkosarjassa oli murhaavaa. Joukkue teki ylivoimalla keskimäärin maalin per ottelu. Joukkue teki maalin
enemmän kuin joka viidennestä ylivoimatilanteestaan. Vastustaja Islanders sen sijaan teki vain noin joka kahdeksannesta
ylivoimastaan. Ylivoimaan riitti myös useampia ratkaisijoita, 7 pelaaja teki vähintään viisi maalia ylivoimalla. Kärjessä
Marian Hossa 14 ylivoimamaalillaan. Ylivoiman toinen moottori, Daniel Alfredsson saalisti 25 syöttöä ylivoimalla keräten
myös 9 maalia.
Alivoimalla Senaattorit olivat myös Liigan kärkeä. Vastusta pääsi iskemään Ottawaa vastaan ylivoimalla vain 50 kertaa, joka
on neljänneksi vähiten NHL:ssä. Alivoiman tappoprosentti 85 oli myös NHL:n parempaa keskitasoa. Vastustaja Islanders sitävastoin
oli ongelmissa alivoimaisena: vastustaja soitteli häkkiä 67 kertaa.
Ottawa lähtee sarjaan mielestäni hienoisena ennakkosuosikkina. Vain hienoisena siksi, että Ottawa tunnetusti tapaa rämpiä
playoffs-sarjoissaan näyttäen aivan eri joukkueelta kuin runkosarja antaa ymmärtää. Isles tulee otteluihin haastaja,
ilman suurempia paineita. Ottawan puolella fanien paine ja joukkueen playoffs-historia synnyttävät varmasti orankin kokoisen
apinan Senatorsin pelaajien selkään. Tuo apina tulisi saada karistettua heti ensimmäisessä ottelussa, tai sarjasta tulee
ottawalaisille erittäin vaikea.
Islanders - Snow parrasvaloihin
Islanders teki kauden suurimman kauppansa, kun se kauppasi pois
ykkösvahtinsa Chris Osgoodin ja päätti luottaa veteraanivahti Garth
Snow'n sekä ikilupaus Rick DiPietron palveluksiin. Osgood oli ennen
kauppaansa pitkään sivussa lonkkavamman takia, jonka aikana Snow osoitti
olevansa muutakin kuin vain ylemmän luokan varamies. Siinä sivussa myös
DiPietro sai näyttömahdollisuutensa, ja varmisti Osgoodin lähtöpassit
vaihdossa St. Louisin prospektiin Justin Papineauhin sekä toisen
kierroksen varaukseen tulevassa draftissa.
Osgoodin myynti oli pitkälle valmentaja Peter Lavioletten eteenpäin
ajama, sillä hän vakuutti seuran pomot luottamaan Snow'hin ja
DiPietroon. Muutama päivä ennen runkosarjan päättymistä GM Mad Mike
Milbury antoi lähes epäluottamuslauseen maalivahtiosastoaan kohtaan.
- Snow on ollut loistava, mutta jatkuuko se?
- Onko Ricky [DiPietro] valmis pelaamaan? Juuri nyt näyttää, että Peter
on valinnut oikein valittuaan Garthin, mutta kysymys kuuluu - pystyykö
Snow pitämään sen vireen? Hän tietää, että juuri vireen säilymisestä on
kyse - - Garth haluaa olla ykkösvahti, joten tässä on hänen paikkansa
näyttää.
Milburyn palopuheista ei välttämättä ole vahdeille suurta hyötyä, sillä
se ainoastaan kasaa paineita kaksikon niskaan. Snow tosin on sen verran
kokenut kaveri, ettei hänen pitäisi pienistä pelästyä. Mikäli Snow
jatkaa samalla tasollaan, jolla hän on pelannut sitten Ozzien
loukkaantumisen, ei Islandersin jatkotoiveet pitäisi olla ainakaan
tolppien välistä kiinni.
Niinimaa vahvistaa pakistoa
Kauppatakarajalla Osgood-diilin lisäksi Isles teki yhden nykypäivään
keskittyvän kaupan, jonka pääpalasena oli Edmontonin monivuotinen
luottopakki Janne Niinimaa. Oilersiin lähti vaihdossa kaudesta toiseen
paikallaan junnannut voimalaituri Brad Isbister sekä lupaava Raffi
Torres, joita kompensoimaan Isles sai vielä Niinimaan lisäksi Oilersin
kakkoskierroksen varausoikeuden. Jälleen varsin hyvä kauppa Milburylta,
joka sai puolustajan suoraa NHL:n kermasta ja menetti periaatteessa vain
kolmoskentän laiturin sekä farmissa menestyksekkäästi tahkonneen
Torresin. Vaikka Niinimaa pettynyt olikin Oilersin ratkaisuun, on hän
silti pelannut ammattimiehen lailla tasollaan Islandersissa.
Islandersin pakkiparit ovat eläneet varsin vahvasti kauden kuluessa.
Runkosarjan kolmen viimeisen ottelun aikana Laviolette vasta hulinaa
pitikin pakkiosastolla, kun jokaiseen peliin lotottiin uusia kavereita
puolustuspariin. Yksi NHL:n laadukkaimmista pakistoista saa nyt vastaan
melkoisen haasteen, kun se kohtaa yhden NHL:n taidokkaimmista
hyökkäysosastoista. Hossassa, Alfredssonissa, Bonkissa ja kumppaneissa
on riittävästi miettimistä Islesin laajalle pakistolle.
Yksi mies Isles-pakistossa on kuitenkin ylitse muiden, joka nousee
arvoon arvaamattomaan playoff-sarjassa pehmeätä Ottawaa vastaan: Eric
Cairns. Cairnsin kovuuteen Sensiltä ei juuri vastaajaa löydy, vaikkakaan
Cairns ei enää leivokaan kavereita näköön kun hänet on opetettu
pelaamaan jääkiekkoa. Cairns onkin nauttinut varsin korkeita
peliminuutteja ja runkosarjan päätöksessä merkkautti lähemmäs 20
minuuttia, joka vahvaa kieltä Cairnsin pelillisistä taidoista. Vaikka
toisaalta olihan Islesilta sivussa Adrian Aucoin ja Roman Hamrlik, joka
sinällään hieman selittää Cairnsin minuutteja.
Yash
Ottawassa huomio varmasti kiinnittyy Islandersin lähes koko kauden
varjojen mailla vaeltaneeseen tähtisentteriin Alexei Yashiniin. Muutama
kausi sitten palkkaerimielisyyksien takia kauden sivussa Sensin riveissä
istunut Yashin on yksi niitä henkilöitä Ottawassa, jota tuskin
Sens-yleisö hyvällä katsoo. Buuauskonsertti on satavarmasti tilauksessa,
mutta pystyykö Yashin hiljentämään yleisön? Loppukaudesta Islandersin
suurin palkkapussi alkoi palailla tasolleen ja naputteli 15 pistettä
seitsemään otteluun, joten ainakin jyvä on löydetty. Eri asia sitten on,
kykeneekö Cashin pitämään tasonsa vielä pudotuspeleissä.
Hieman yllättäen Islandersin maalipörssin kärkinimi runkosarjassa oli
puolustava sentteri Dave Scatchard, joka sai nyt myös hiukan
offensiivisia vapauksia ja samantien näytti kaapin paikan. Scatch iski
27 häkkiä ja todisti kykenevänsä tekemään myös maaleja puolustamisen
ohella, joka korostui Mike Pecan oltua sivussa alkukausi jalkavamman
takia.
Pecaa on ylistetty siellä sun täällä erinomaisena johtajana niin
pelillisesti kuin kopin puolella, mutta nyt Peca joutuu tosipaikkaan
ensi kertaa tällä kaudella. Pitäisi kääntää alavireeseen joutuneen
joukkueen kurssi. Runkosarja ei päättynyt kovinkaan ruusuisesti
Islandersin kannalta, kun se hävisi neljä ottelua ja pelasi yhden tasan
viimeisissä viidessä kohtaamisisssaan. Kaiken kukkuraksi kotijäällä
tuntuu olevan takalukko päällä, eikä joukkue ole kyennyt ottamaan
voittoa sitten maaliskuun ensimmäisen päivän.
