Sehän on selvää, että jalkapallon miesten maailmanmestaruuskisat on nykyään umpimätä tapahtuma, jossa olennaisinta ei ole peli tai ottelutulokset, vaan korruptio, orjatyövoima, vehkeily ja huliganismi.
Jääkiekkofaneilla ei kuitenkaan ole varaa irvailla jalkapalloväelle. Jääkiekossa on samankaltaista mädännäisyyttä, eivätkä jääkiekkoyhteisö ja jääkiekonseuraajat tee läheskään kaikkeaan lajin toimintatapojen puhdistamiseksi.
***
Suomen jääkiekkoliiton pitkäaikainen puheenjohtaja ja Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n varapuheenjohtaja Kalervo Kummola kertoi äskettäin Itse asiassa kuultuna -televisiosarjassa erittäin kiinnostavan tarinan IIHF:n puheenjohtajavaalista vuodelta 2008. Tarinassa on kiinnostavinta, miten se avaa peliä, jota lajia kansainvälisesti hallinnoivassa järjestössä pelataan vallasta.
Kummola halusi järjestön ykköspampuksi. Venäjän jääkiekkoliitto oli ensimmäisenä IIHF:n jäsenliittona pyytänyt häntä asettumaan ehdolle. Sitten Venäjän liiton puheenjohtaja Vladislav Tretjak kuitenkin ilmoitti yllättäen saaneensa korkeammalta taholta määräyksen tukea jatkokautta puheenjohtajaksi tavoitellutta sveitsiläistä René Faselia, koska Fasel oli ollut erittäin isossa roolissa auttamassa Venäjää saamaan vuoden 2014 talviolympialaiset järjestettäväkseen. Venäjän jääkiekkoliitossa ei ole puheenjohtajaa korkeampia tahoja. Mutta maassa on toki esimerkiksi presidentti. Vuoden 2014 talviolympialaisten järjestäminen Venäjän Sotshissa oli tunnetusti presidentti Vladimir Putinille tärkeä tavoite.
Sen jälkeen Kummolan kertoman mukaan häneen otti yhdysvaltalaisen agentuurin välityksellä yhteyttä ukrainalainen oligarkki. Oligarkki ja agentuuri lupailivat saavansa lahjomalla mukaan niin monta entistä itäblokin kansallista jääkiekkoliittoa, että Kummolasta tulisi IIHF:n puheenjohtaja. Vastalahjaksi haluttiin valtaa.
Ihan jalkapalloa.
***
No mitä tällaisella on väliä? Miksei urheilu saisi kiinnostaa valtioita?
Se väli, että kun urheilu luovuttaa itsemääräämisoikeuttaan valtiolle, urheilusta tulee väline. Eikä sitä välinettä sen jälkeen yleensä käytetä yleishyödyllisiin seikkoihin, joihin urheilulla voisi olla annettavaa. Esimerkiksi ihmisten liikunnallisuuteen innostamiseen, lasten liikuntaan, ihmiskunnan lihomisen ehkäisemiseen ja myönteisten esikuvien näyttämiseen. Urheilu on maailman mahtavin kansanliike. Se kasvattaa, yhdistää, työllistää, aktivoi ja viihdyttää. Suurimmalla on aina suuri vastuu.
Valtiolliset toimijat käyttävät urheilua useimmiten yksittäisen ihmisen, ryhmän tai poliittisen tahon vallan ja varallisuuden kasvattamiseen. Eikä tämä tarkoita, että Patrik Laineen pankkitilin saldo sosialisoidaan tai Aleksandr Ovetškin lennätetään Suomeen saarnaamaan Putinin verrattomuudesta tsaarina. Asiat hoidetaan salakavalammin ja sulavammin.
Toki esimerkiksi Faselin kaveeraamisen Venäjän valtiojohdon kanssa voi nähdä myös järkevänä liikkeenä lajin hyödyttämiseksi. Venäjä on suurvalta, massiivinen jääkiekkomaa ja jääkiekko on Putinin suosikkilaji. Kyllä jääkiekko hyötyy siitä, että Venäjän miesten pääsarja on Putinin lähipiirin pyörittämän KHL:n myötä tasokas, Venäjän kookkain yhtiö, valtion pääomistama öljyjätti Gazprom tukee lajia ja venäläinen kemianteollisuusyhtiö EuroChem lukeutuu IIHF:n pääsponsoreihin. Mutta millaisista arvoista jääkiekko haluaa repiä hyötyä?
***
Korruptio on sitä, että maksetaan esimerkiksi demokraattisen järjestön luottamushenkilölle valuuttaa ja saadaan vastalahjaksi hänen yleishyödyllistä toimivaltaansa maksajan edun tavoitteluun. Propaganda on sitä, että hymyillään samoissa valokuvissa suositun jääkiekkoilijan kanssa. Imagotyö on sitä, että ylläpidetään valtiollisilla ja valtapiirin yksityisillä rahoilla kallista jääkiekkosarjaa, joka tarjoaa viihdettä kansalle. Taitava diktaattori ei yritä johtaa kansaa käskemällä, vaan ohjaamalla kansan mielenkiinto huippu-urheilun kaltaisiin epäolennaisuuksiin.
Urheilun käyttämisestä hienostuneen propagandan välineenä nähtiin Venäjällä jo MM-jalkapallon kynnyksellä mainio esimerkki. Epävakaata Tšetšenian aluetta mielivaltaisesti johtava Ramzan Kadyrov kekkuloi valokuva- ja televisiokameroiden sekä noin 8 000 paikalla olleen katsojan edessä Groznyissä harjoitusleireilleen Egyptin joukkueen supertähden Mohammed Salahin kanssa. Kun Kadyrov pääsi hymyilemään ja nostamaan kätensä yleisölle Salah vierellään, hän oli jo voittanut. Mielikuvaa luotiin ja mielipiteisiin vaikutettiin. Ei se sen kummoisempaa vaadi.
Jääkiekon mittasuhde on luonnollisesti tässäkin asiassa maailman suosituinta urheilulajia vaatimattomampi. Kuitenkin, kuten Kummolan kertoma vahvistaa, pienempi on omaksunut isomman toimintatapoja. Muita esimerkkejä: syytökset MM-kisojen televisiointioikeuksia hallinnoivan sveitsiläisen markkinointiyhtiön Infrontin väärinkäytöksistä tai Faselin julkinen suhtautuminen Venäjän valtiolliseen dopingohjelmaan.
Kun lajin kattojärjestön huipulla ostetaan ääniä, myönnetään kisaisännyyksiä diktatuureihin ja valtiojohtoisuudella on vaikutusta, mikseivät toimintatavat valuisi alemmillekin tasoille? Kisajärjestelyihin, taloudenpitoon, kurinpitoon, tuomaritoimintaan?
***
Jääkiekon – nämä pätevät jokaiseen urheilulajiin – suurin voimavara ovat urheilijat. Ilman heitä ei olisi peliä. Toiseksi suurin voimavara on yleisö. Jokainen lajia tavalla tai toisella seuraava ihminen. Heidän suuri massansa ostaa pääsyliput, maksaa suoratoistopalvelujen käyttöoikeudesta, kuluttaa fanituotteisiin ja kiinnostaa yrityksiä. Kolmanneksi suurin voimavara ovat yhteistyökumppanit. Yritykset, järjestöt ja julkistoimijat. Ne ovat mukana itsekkäistä syistä, yleensä päästäkseen jonkinlaiseen kontaktiin yleisömassan kanssa, mutta niiden taloudelliset panostukset mahdollistavat nykymittaisen ammattilaisuuden.
Jos jääkiekon – tai kansainvälisen urheilun ylipäätään – sisäpolitiikka on joskus muuttuakseen eettisemmäksi ja läpinäkyvämmäksi, muutos lähtee mainituista kolmesta tahosta. Tehokkuusjärjestys on ykkösestä kolmeen. Aktivoitumisen todennäköisyysjärjestys päinvastainen.
Noilla kolmella on todellinen valta. Pukuherrat, vallankäyttäjät, käyttävät vain valtaa, joka kolmelta tärkeimmältä taholta jää käyttämättä. Suurin syy, miksi urheilun toimintatavat ja valtakytkökset pääsevät mätänemään, on se, että urheilijoita, yleisöä ja yhteistyökumppaneita ei suuremmin kiinnosta. Ottelut, maalit, lopputulokset ja tähdet kiinnostavat. Toimintatavat, arvot ja talous eivät. Jääkiekkoilijoita kiinnostaa jääkiekkoileminen, jääkiekkoyleisöä jääkiekkoilun seuraaminen ja yhteistyökumppaneita raha.
Eikä kyse ole siitä, että yhdenkään yksittäisen jääkiekonseuraajan täytyisi muokata kulutuskäyttäytymistään tai ajankäyttöään sen vuoksi, jotta jääkiekkoyhteisö puhdistuisi. Ei täydy, nämä ovat jokaisen omia valintoja. MM-kisakarnevaaleihin saa matkustaa juhlimaan, ottelutelevisiointien katseluoikeuksia saa lunastaa, IIHF:ää sponsoroivien tuotteita saa ostaa ja Ovetškinia saa fanittaa. Mutta ne ovat nimenomaan valintoja. Joilla on merkitystä. Se olisi tärkeää tietää.
Päätoimittajan Pärnänen-palstaa julkaistaan viikoittain. Tekstit eivät ole pääkirjoituksia, mutta ne ovat päätoimittajan näkemyksiä.
