Itäisen konferenssin toisen sijan ja Koillisen divisioonan ykköspaikan runkosarjan viimeisissä otteluissa varmistaneen Bruinsin historia Canadiensia vastaan murskaa kuitenkin ennakkokaavailut täysin. Bruins on poistunut voittajana ainoastaan seitsemän kertaa kaikkiaan 29 joukkueiden välisestä kohtaamisesta. Komeiden tilastojen ja kauniiden nimien täyttämä paperisilppu ei siis välttämättä oikeutakaan automaattiseen voittoon.
Lähes koko kauden Itäisen konferenssin kärkipaikoilla keikkuneen Bruinsin luoma paperisilppu vaikuttaa tälläkin kertaa kuitenkin erittäin vaaralliselta. Jo ennestään varsin vahvaa kokoonpanoa tammikuussa puolustaja Jiri Slegrillä, maaliskuussa puolustaja Sergei Goncharilla ja keskushyökkääjä Michael Nylanderilla sekä siirtorajalla puolustaja Andy Delmorella ja hyökkääjä Brad Boyesilla vahvistanut Bruins-GM Mike O’Connell onkin onnistunut kasaamaan erittäin tasapainoisen ja materiaaliltaan leveän rykelmän.
Ykköspyssyn mysteeri
Kokonaisuudessaan hyvän kauden pelanneen Bruins-joukkueen suurimmat murheet kasautuivat ikävästi aivan pudotuspelien kynnykselle. Joukkueen ehdottoman ykköstähden, Joe Thorntonin, huhtikuun lopun rannevamma sysäsi mesikämmenpesueen jo lähes kadotukseen, mutta viimeisimpien lausuntojen mukaan miehen pitäisi olla pelikunnossa jo ensimmäisessä ottelussa.
Vaikka Thornton on luistellut harjoituksissa joukkueen mukana, organisaation virallinen linja on pysynyt tiukkana. Johtoportaan lausunnoissa joukkueen kapteenin pelaamisesta päätetään vasta pelipäivänä, mutta kyseisten sanavalintojen takana saattaa sittenkin piillä pudotuspelien luoma salamyhkäisyys ja henkinen peli.
Bruins-sairastupalaisten lista ei kuitenkaan kokonaisuudessa muodosta hälyttävää uhkatekijää. Aivotärähdyksestä kärsinyt laituri Michal Grosek palannee tarvittaessa kokoonpanoon. Puolustaja Ian Moranin nilkka sen sijaan saattaa vihoitella varsin pitkään.
Vähäisten loukkaantumisten vanavedessä joukkueen yhteishenki on ollut koko kauden ihailtavaa. Vaikka päävalmentaja Mike Sullivan onkin valitellut pelaajiensa kurittomuutta, joukkue ei ole hävinnyt otteluakaan ollessaan tasatuloksessa tai johdossa kolmannen erän alkaessa. Itseluottamuksen ja luonteen pitäisi näin ollen olla kunnossa, joskin pudotuspelipeikon luomat karvaat muistot saattavat tehdä kaiken edellä mainitun täysin hyödyttömäksi.
Tasapainoa ja takkuilua
Paperilla ennakkosuosikkina pudotuspelitaistoon lähtevä Bruins on sekä hyökkäys- että puolustuskalustoltaan viime kauden joukkuetta parempi. Erityisesti Goncharin ja Nylanderin hankinnat luovat pakkaan tarvittavaa syvyyttä ja tasapainoa. Maalintekovoiman ja puolustustaidon pitäisikin olla ainakin teoriassa kunnossa.
Joe Thorntonin, Glen Murrayn ja Mike Knublen muodostama ykkösketju jyrää parhaassa iskussa kenet tahansa. Voimaa, raameja ja maalintekotaitoa sisältävä kolmikko voikin olla pysäyttämätön ase pieniä Canadiens-pelaajia vastaan. Thorntonin tahdittamana vitjan takana häärivä Michael Nylanderin, Sergei Samsonovin ja Patrice Bergeronin luoma trio pystyy myös tuomaan tarvittavaa painetta hyökkäyspäähän.
Nylanderin ympärille kasatun ketjun rooli saattaakin nousta hyvin merkittävään rooliin. Thornton sekä samalla ykkösketju joutunee takuuvarmasti erikoisvartioon, jolloin muille Bruins-koostumuksille jää väistämättä hieman vapaampi rooli. Ruotsalaissentterin kapellimestaroiman koplan onkin näin ollen otettava osa hyökkäysvastuusta ja tarvittaessa pystyttävä tärkeisiin ratkaisuihin.
Kolmosketjuna vastustajien tähtiä pimentoon sysäävä Brian Rolstonin, Per-Johan Axelssonin ja Martin Lapointen varaan kasatun koplan puolustus- ja karvaustaidot ovat mainiot. Runkosarjan tehottomuus on kuitenkin karsittava, jotta kyseisen kolmikon täysi hyöty tulisi esille. Ainoastaan keskushyökkääjänä häärivän Rolstonin hyökkäystehot ovat kolmikosta kelvolliset.
Energisiä otteita tuovien ja vastustajien tähtien hiillostamiseen erikoistuneiden työmiesten rooli kahden hyökkäyspainotteisemman ketjun takana on siis varsin selkeä. Nelosketjun johtohahmona urakoiva 35-vuotias Ted Donato sekä esimerkiksi Craig MacDonald ja Travis Green kykenevät kukin mallikkaaseen puolustusavustukseen ja pyyteettömään roolipeliin.
Varsin tasapainoisen hyökkäyksen suurimmaksi ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua ratkaisijoiden näkymättömyys. Joukkueen ykkösnimien erittäin vaisut pudotuspelisaldot sekä viime ja toissa keväiden tapaiset mollivoittoiset marssit voivat viedä mesikämmenet jälleen kerran liian nopeasti kesälaitumille. Runkosarjan vastuunkantajien onkin pysäytettävä Canadiens-rykelmän lisäksi pudotuspelipeikko ja johdatettava joukkue jatkoon.
Syvyyttä ja sementtijalkoja
Hyökkäyskaluston ohella Bruins-puolustus on sekä viime kauden takalinjoja että vastaan astuvaa Canadiens-pakistoa kovempi. Sergei Goncharin ja Jiri Slegrin hankinnat lisäsivät puolustuksen monipuolisuutta ja tasapainoisuutta entisestään luoden takalinjojen yleisilmeestä varsin vaarallisen. Erityisesti juuri Goncharin hyökkäystaidot voivat muodostua ratkaisevaksi aseeksi erikoistilanteissa, joskin erittäin positiivisesti yllättäneen Slegrin otteet voivat nostaa konkaripakinkin yllättävän näkyvään rooliin tositaistojen tiimellyksissä.
Puolustuksen ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua paikoitellen vaivaava kankeus. Nopeita Canadiens-hyökkääjiä ja -vastaiskuja vastaan astuva Bruins-puolustus on materiaaliltaan toki leveä ja koostumukseltaan tasapainoinen, mutta pahan päivän sattuessa auttamattoman hidas. Daniel McGillis, Sean O’Donnell ja Hal Gill kykenevät jokainen varmaan puolustuspeliin, mutta sementtijalkojen syndrooma saattaa viedä puolustuspään erikoismiehiltä avut täysin.
Keltanokka kassarina
Runkosarjassa mahtavia otteita esittänyt 23-vuotias Andrew Raycroft lähtee pudotuspelitaistoon ensimmäistä kertaa. Parhaalle tulokkaalle jaettavasta Calder Trophy -pystistä kovaa kisaa käyvä Raycroft sekä syrjäytti kokeneen Felix Potvinin ykkösvahdin tontilta että osoitti kaikille epäilijöille olevansa luottamuksen arvoinen torjuja. Runkosarjan meriitit ja mainiot pelastukset eivät kuitenkaan välttämättä kanna pudotuspeleissä, joten Bruins-maalissa keikkuukin joukkueen suurin kysymysmerkki.
Kokemattoman Raycroftin voimin tosipeleihin lähtevä Bruins antaakin maalivahtiedun Canadiensille. Onnistuessaan Raycroft kykenee todelliseen läpimurtoon välittömästi, mutta todennäköisesti oppivelkojen maksu muodostuu varteenotettavammaksi vaihtoehdoksi. Tuuraajan paikalla luukkua avaava Felix Potvin on hiipuva tähti, joten kokeneen kanadalaisen panokseen tuskin luotetaan. Joukkue joko voittaa tai kaatuu Raycroftin johdolla.
Kokemattomuudestaan huolimatta Raycroft kuitenkin osoitti runkosarjan saatossa pystyvänsä tärkeisiin pelastuksiin koviakin joukkueita vastaan. Ongelmaksi muodostuikin lähinnä heikkojen joukkueiden kohtaaminen, joissa nuorukainen lepsuili yllättävänkin silmiinpistävästi. Pudotuspeleissä ailahteleviin otteisiin ei ole varaa eikä varmasti syytäkään - pudotuspelien tositaistot kun ovat kaikki tärkeitä otteluita kovia joukkueita vastaan.
Pudotuspelipeikkoa karkottamaan
Pitkän kauden aikaisiin positiivisiin yllättäjiin lukeutuu eittämättä kaksi hahmoa. Vasta 18-vuotias hyökkääjä Patrice Bergeron esitti paikoitellen hyvinkin kypsiä otteita raivaten pelipaikkansa aina kakkosketjuun asti. Vastaavasti tammikuussa Vancouver Canucksista hankittu puolustaja Jiri Slegr näytti kokeneen ketun pystyneen vielä mallikkaisiin suorituksiin.
Bergeronin mainiot suoritukset runkosarjassa riittivät ylittämään hurjimmatkin nuorukaiseen ladatut odotukset, joten pudotuspelikiekon mahdollinen takkuilu ei langeta suuria syntejä kanadalaistulokkaan harteille. Sen sijaan Slegrin otteiden tohtisi jatkuvan myös ratkaisevissa pudotuspeleissä. Tsekkiveteraanin kokemus kun saattaa olla juuri se ratkaiseva palanen pudotuspelipeikon karkottamisessa.
Kauden aikana peliään parantanut järkälemäinen puolustaja Hal Gill sekä esimerkillistä alivoimapelaajista esittäneet hyökkääjät Ted Donato ja Travis Green voidaan niin ikään sisällyttää miellyttäviin onnistujiin. Juuri Donaton ja Greenin kaltaisten pyyteettömien työmiesten arvokas, joskin näkymätön työ vastustajien ykkösnimien pysäyttämisessä noussee myös Canadiensia vastaan arvoon arvaamattomaan.
Työmiesten tehokas puolustus- ja karvauspeli sekä joukkueen ykkösnimien ruudin kuivuus ovatkin erikoisasemassa, mikäli Bruins mielii ensimmäistä kierrosta pidemmälle. Ykkös- ja kakkosketjujen maalipyssyiltä vaaditaan vihdoin ratkaisevia onnistumisia myös pudotuspeleissä - Andrew Raycroftin maalivahtipelin onnistumisesta puhumattakaan.
Paperilla ennakkosuosikkina pudotuspelitaistoon Canadiensia vastaan lähtevän Bruinsin materiaali on joka tapauksessa riittävän hyvä jatkoon pääsemiseksi. Kynnyskysymys muodostuukin lähinnä henkisestä kantista ja itseluottamuksesta. Pudotuspelipeikon vuokrasopimuksen olisikin syytä loppua tähän kevääseen.
