Helmisen pitkä maajoukkueura
Ennen aikuisten maajoukkuetta Raimo Helminen oli pelannut nuorten maajoukkueessa ja tehnyt vuoden 1984 MM-kisoissa piste-ennätyksen. Helminen valittiin kisoissa Suomen parhaaksi pelaajaksi ja hän pääsi All-Star- joukkueeseen. Ilveksen joukkueen voittaessa Suomen mestaruuden keväällä 1985, vei Helmisen tie kohti NHL:ää. Pari kautta meni New York Rangersissa ja syksyllä 1987 hänet myytiin Minnesotaan.
Kahden vuoden aikana pelit olivat kuitenkin olleet pääasiassa farmissa, eikä säännöllistä pelipaikkaa ollut oikein löytynyt. Lisäksi hänen selkänsä oli ollut välillä huonossa kunnossa. Helminen itse soitti Suomeen ja halusi tulla takaisin kasvattajaseuraansa Ilvekseen. Helminen valittiin Calgaryn olympialaisiin ja hän oli tuomassa Suomelle sen ensimmäistä arvokisamitalia. Kauden jälkeen Helminen lähti jälleen kohti NHL:ää, tällä kertaa New York Islandersia. Yksi kausi meni siellä, epämääräisin tuloksin. Selkä ei kestänyt kovan sarjan nopeata ottelutahtia ja kovia rasituksia. Kannattajat odottivat Helmisen paluuta takaisin Ilvekseen. Raimo tuli takaisin, mutta vasta seitsemän Ruotsissa pelatun kauden jälkeen.
Ruotsin vuosien aikana Helminen edusti vain yhtä seuraa, Malmö IF:ää. Ensimmäisellä kaudella Helminen oli mukana nostamassa joukkuetta divisioonasta Elitserieniin. Maajoukkueura oli 90-luvun alkupuolella aikana jo katkolla. Silloinen maajoukkueen päävalmentaja Pentti Matikainen jätti Helmisen pois ikimuistoisista Prahan kisoista, mistä Suomi toi mukanaan historian ensimmäisen MM-kisamitalin. Matikainen totesi Helmisen olevan liian vanha maajoukkueeseen. Olympiakisoihin Helminen kelpasi. Albertvillessä hän oli mukana, samoin kuin Lillehammerissa.
Pentti Matikaisen jälkeen uudeksi päävalmentajaksi tullut Curt Lindström otti lähes ensimmäisenä tehtävänään yhteyttä Helmiseen ja pyysi häntä takaisin maajoukkueeseen. Lindström oli nähnyt Helmisen pelaavan Ruotsin pääsarjassa ja tiesi miehen taidot. Helminen voitti kaudella 1993-1995 Ruotsin mestaruuden sekä ensimmäisenä ulkomaalaisena runkosarjan pistepörssin. Helminen oli mukana kisamitalien metsästyksessä Lillehammerissa, Italian MM-kisoissa –94 sekä Ruotsin MM-kisoissa –95. Curt Lindström piti Helmistä mukana maajoukkueissa joka vuosi. Välillä Raimo ei ollut omalla tasollaan, välillä hän pelasi hyvin. Kuitenkin hän oli joukkueen selkärankoja, joka tiesi kokemuksen perusteella, mitä pitää missäkin tilanteessa tehdä.
Hannu Aravirran luottomies
Hannu Aravirran otettua maajoukkue hallintaansa Suomen MM-kisojen jälkeen 1997, piti Aravirta Helmistä edelleen mukana joukkueessa vuodesta toiseen. Pikkuhiljaa alkoivat arvostelijoiden äänet nousta. Helmisen arvokisat eivät olleet enää niin hyviä menestyksiä kuin aikaisemmin. Aravirta on jatkuvasti valinnut hänet arvokisoihin. Tämä on tietysti lisännyt kritisointia.
Kuten usein kuulee: ”Helminen on Aravirran saunakaveri. Se on ainoa syy, miksi hän on aina kisoissa mukana”. Maajoukkueen päävalmentajalla on vastuu joukkueesta ja sen valitsemisesta. Hänen tulee valita oikeanlainen JOUKKUE kisoihin, ei laumaa yksilöitä. Helminen ei ole pettänyt, hän on täyttänyt paikkansa hyvin, sillä hän on joukkuepelaaja. Ei kai kukaan odottanut Helmiseltä esim. pistepörssin voittoa Salt Lake Cityn Olympialaisista?
Raimo ” Raipe” Helminen on pelannut eniten maaotteluita kautta aikojen. Hän johtaa Suomen kaikkien aikojen maaotteluiden pistetilastoja. Tämänkaltaiseen saavutukseen tarvitaan erinomaisen kiekkotaidon lisäksi myös hieman hyvää onnea. Monet harjoituskerrat läheisen kotikentän jäällä toivat sen taidon ja varmuuden kiekon hallintaan, mistä Raimo ammentaa nykyään kaiken osaamisensa. Helminen ei ole usein ollut loukkaantunut, tässä yksi syy pitkään uraan. Selkäkivut ovat olleet koko uran vaivana, mutta pelaaminen on aina onnistunut – tavalla tai toisella. Helmisen kipukynnys on niin iso, että moni pelaaja ei samanlaisessa tilanteessa edes harkitsisi pelaamista. Raipe on pelannut monta ottelua, joissa hän on ollut erittäin vaisu. Moni jääkiekon seuraaja on ollut valmis tuomitsemaan hänet jo edesmenneeksi pelaajaksi näitten pelien perusteella. Kuinka moni tietää, montako näistä peleistä Helminen on pelannut loukkaantuneena? Ainoastaan Raimo itse tietää, eikä hän ole sitä ihmislajia, joka pitää meteliä vammoistaan. Helminen hiljaisena hämäläisenä on ollut vaiti vammoistaan ja kuunnellut muitten arvostelua. Kenties seuraavassa pelissä purrut hammasta vähän enemmän ja pelannut kahta kovemmalla sykkeellä.
Raipe pystyy muuttumaan
Raimo Helminen on ollut koko uransa valmentajan ihannepelaaja. Hän tekee nurisematta juuri sen, mitä valmentaja käskee ja tekee sen tasaisen varmasti. Jos se tehtävä on pelata neloskentän jarrusentterinä, niin Raipe tekee sen ja valmentaja tietää mitä saa. Sellaista tilannetta ei olekaan, johon Helmistä ei voisi laittaa. MM-kisojen finaalin jatkoajalla ovat paineet kovat, eikä niitä moni välttämättä kestä. Raimo pettää harvoin, jos edes koskaan.
Helminen on moni-talenttinen pelaaja. Hän osaa vaihtaa SM-liigan hyökkäävän, ylivoiman pyörittäjän roolin maajoukkueen rikkovaan, puolustavaan rooliin. Monelta pelaajalta tämä ei edes onnistu.
SM-liigassa hänet on totuttu näkemään Ilveksen ylivoiman pyörittäjänä, ja hänen kuuluisat ns. lättysyöttönsä tunnetaan kaikkien liigaa seuraavien keskuudessa. Helminen on viimeisiä seurauskollisia pelaajia, jotka edustavat kotoisessa liigassa omaa kasvattijoukkuettansa. Tapparan Janne Ojanen luetaan yleensä samaan kastiin. Helminen on kokenut kunnia-asiakseen edustaa Suomessa aina samaa seuraa ja sen takia Helmisen koti on aina ollut Ilveksessä.
Iän myötä Helmisen luistelu on hidastunut. Kotimaan liigassa vauhti riittää hyvin, mutta kansainvälisissä peleissä tempo on sitä luokkaa, että Helminen alkaa jäädä. Raimo paikkaa puutteellisen liikkumisensa erittäin hyvällä pelisilmällä ja oikea-aikaisella sijoittumisellaan. Lisäksi Helminen on aloituksissa Suomen parhaimmistoa. Tätä kirjoitettaessa Helminen on Suomen toiseksi paras aloittaja käynnissä olevissa MM-kisoissa. Viime vuodet Raimo on ollut puolustavassa roolissa maajoukkueessa. Onnistumisesta kertonee varmasti se, että Salt Lake Cityn olympialaisissa vastustaja ei tehnyt ainuttakaan maalia Suomea vastaan kun Helminen oli jäällä. Turnauksessa oli sentään maailman parhaat pelaajat mukana.
Periaatteessa Helminen pystyisi pelaamaan maajoukkueessa pitkään. Irvileukaisimmat sanovat, että Helminen on varmasti myös Torinon olympialaisissa vuonna 2006. Helminen olisi silloin vasta 42-vuotias. Venäjän Igor Larionov oli 41-vuotias pelatessaan Salt Lake Cityn olympialaisissa. Eli ei siis mikään täysin mahdoton idea. Helminen pystyy pelaamaan korkealla tasolla kauan, jos vain itse haluaa. Hyvin todennäköistä on kuitenkin se, että ensi vuoden Suomen MM-kisojen jälkeen Helmisen kansainvälinen ura loppuu. Mies itse on sanonut haastattelussa, että ” voin jatkaa vielä pitkän aikaa pelaamista”.
Helmisen ennätys ei välttämättä ole ikuinen. Nykyään pelataan todella paljon maaotteluita verrattuna aikaisempiin vuosiin. Mahdollista on, että pelaaja joka pelaa Euroopassa uransa, voisi rikkoa Helmisen ennätyksen.
”Raimo on Jumalasta seuraava, ylöspäin ”
Helminen on luonteeltaan vaatimaton, eikä pidä itsestään melua. Menestys ei ole ikinä noussut hänelle hattuun ,eikä hän ole ollut julkisuudessa haukkumassa ketään. Kentällä ollessaan hän pelaa todella isolla sykkeellä ja antaumuksella lajia kohtaan. Helminen ei ole vaatimassa pisteitä itselleen, jotta pistepörssi näyttäisi paremmalta hänen kohdallaan. Yleensä Raimon pisteet oikeaksi korjaavat joukkuekaverit. Joskus Helminen käy ylikierroksilla ja huutaa naama punaisena. Tällöin on joukkuetta kohdeltu kaltoin – ja pahasti. Hän kritisoi itseään, jos joukkue häviää. Helminen olisi voinut tehdä joitain asioita toisin, että joukkue olisi pärjännyt.
Ilveksen kannattajille Helminen merkitsee enemmän kuin monet muitten seurojen kannattajat tietävätkään ja ikinä pystyvät kuvittelemaan.
He ihmettelevät Ilveksen kannattajia, jotka pitävät niinkin vanhaa miestä kuin Helminen jalustalla. He parjaavat Helmisen peliä ja hänen tehopisteitään.
He jaksavat säännöllisesti kritisoida maajoukkueen päävalmentajaa, kun hän on valinnut Helmisen taas kisoihin.
He jaksavat muistuttaa Ilveksen kannattajia yksisilmäisyydestä, kun eivät tunnusta, että Helminen ei ole enää huippupelaaja.
Siksi, että he eivät tiedä. Pitkään aikaan kukaan yksittäinen pelaaja ei ole merkinnyt Ilvekselle niin paljon kun Helminen on merkinnyt. Sitä ei pysty sanoin kirjoittamaan, että muutkin kuin Ilveksen kannattajat tajuaisivat sen.
Kun Helminen lopettaa kiekkoilunsa jossain vaiheessa, niin yksi Virtuoosi on joukossa vähemmän. Jääkiekkoilu on muuttunut niin paljon aikojen saatossa, että samanlaisia Virtuooseja ei enää synny usein.
Oletteko muuten huomanneet, että jääkiekon parissa työskentelevät vanhat huippupelaajat eivät kritisoi Helmistä? Johtuuko tämä siitä, että he tietävät, mihin Helminen pystyy? Vai eivätkö he halua? Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.
Helminen pystyy pitämään kiekkoa itsellään ja antamaan sen juuri oikealla hetkellä vapaaksi jäävälle ketjukaverillaan. Helminen saa pelaajat ympärillään näyttämään hyviltä, ehkä paremmilta kuin he todellisuudessa ovat. Moni pelaaja on sanonut Helmisen olleen yksi parhaista pelaajista, joiden kanssa he ovat pelanneet. Raimo tullaan valitsemaan täysin varmasti IIHF:n Hockey Hall of Fameen uran jälkeen. Helminen on todellinen legenda ja hänen lopettaessaan kiekon pelaamisen, Suomen jääkiekkoilu on yhtä legendaa vähempi.
