Kaikki mitä näemme urheilumaailmassa, on sopimusten avulla luotu elämään. Vasta sen jälkeen, kun joku asia on sovittu, voidaan siitä lähteä työstämään jotain elämää suurempaa.
Urheiluhenki on kuluttajille paljon voimakkaampaa kuin urheilijoille itselleen. Heille se arki on työtä, joka on sopimuksilla sovittu.
Ja sopimuksista tulee pitää kiinni. Aivan kuin normaalissa työelämässäkin. Esimerkiksi ammattiliitot ovat siitä syystä olemassa, että niitä sopimuksia valvotaan.
Annetuilla tiedoilla Vaasan Sport on solminut sopimukset nousubonuksilla erittelemättä nousun eri variaatioita. En tiedä teistä, mutta täällä käsi löi naamaan, kun kuulin asiasta.
"Siitä (sopimus) on vaikea uiskennella pois, jos sellaisen on solminut."
Esimerkiksi TUTO on kirjannut sopimuksiinsa bonukset karsintasarjan voitosta.
Sport-pelaaja tienasi tällä kaudella keskimäärin noin 16 000 euroa. Nousubonus on ”joitain tuhansia” euroja, joten prosentuaalisesti kyseessä on iso summa kokonaiskakusta.
Kannattaa myös muistaa, että kabinettipäätös myös torppasi mahdollisuuden pelaajilta nousta sopimuksen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti Liigaan.
Itse yritysjuridiikan sivuaineluennoilta muutaman tunnin nukkuneenakin muistan, että sopimus on sopimus. Siitä on vaikea uiskennella pois, jos sellaisen on solminut.
Sanoi urheiluhenki mitä tahansa.
Tämän koko väittelyn olisi tietenkin voinut välttää maksamalla halutulle juristille 200 euroa. Se on heidän tuntiliksansa, ja asia olisi tuossa ajassa saatu tarkastettua sopimuspapereihin.
Mutta tämä nyt on tällaista suomalaisen urheilujohtamisen arkea.
