Mielipide

Suomi B-lohkon ylisuoriutuja, Tsekki alisuoriutuja

Muut Sarjat / Kolumni
Nuorten MM-kisojen B-lohkon alkusarja ei mennyt aivan odotusten mukaan. Vahvaksi veikatuista Kanada oli ennakoitua parempi, mutta Tsekki hämmästyttävän hengetön. Lohkon positiivisin yllättäjä oli Suomi ja negatiivisin Ukraina.

Tomi Terhon analyysi lohkovoittaja Kanadasta löytyy http://www.jatkoaika.com/maajoukkue.php?sivu=kolumnit&id=1726 target= "_blank"> tästä .

Suomi - joukkue edellä yksilöitä

Tuloksellisesti ja pelillisestikin alkusarja oli Suomelle menestys. Vahvalle Kanadalle ei voitu mitään ja myönnettävä on että ero Suomen ja lohkovoittajan välillä oli selvä. Vain hannuhanhimaisen tuurin avustuksella Suomi olisi saanut aikaiseksi tasaisen kamppailun ja voitto olisi vaatinut tuurin lisäksi puolueellista tuomarointia. Näinhän ei ollut ja tuloksena oli 0-3 tappio.

Tsekki -ottelu oli koko alkulohkon avainpeli. Suomen 3-2 taisteluvoiton jälkeen Kanadan lohkovoitto oli kirkossa kuuluttamista vailla ja leijonien kakkossijakin todennäköinen. Lopullisesti kakkossijan varmistivat rutiinivoitot Ukrainasta ja Sveitsistä. Ukraina -ottelun ilahduttavinta antia oli nelosketjulaisten tehoryöppy pelin lopussa ja pieni kauneuspilkku tuli toisessa erässä, kun Aleksei Lubin pääsi rikkomaan Mikael Vuorion nollapelin.

Sveitsi-pelissä ykkösketju Sean Bergenheim - Valtteri Filppula - Petteri Nokelainen alkoi vihdoinkin näyttää ykkösketjulta myös jäällä eikä vain paperilla. Bergenheim-Filppula tutkaparin heräämisen lisäksi rohkaiseva merkki on puolustuspelin tiivistyminen ja hyökkääjien nöyrä uurastaminen joukkueen puolustuksen hyväksi. Ja tiukkaa puolustuspelaamista tarvitaankin, sillä Ukraina-rökälevoitosta huolimatta leijonahyökkääjät ovat olleet pelottavan tehottomia.

Huolestuttavinta on että maalitykeiksi odottamani amerikanavut Sean Bergenheim ja Masi Marjamäki eivät ole saaneet aikaiseksi kuin yhden maalin, senkin teki Bergenheim heikkoa Ukrainaa vastaan. Näyttääkin siltä, ettei ainakaan Masi Marjamäki tuo helpotusta suomalaisten maalipulaan, vaan on pikemminkin kiekkoja kulmista kaivava duunari ja sentteri-maalintekijä Jarkko Immosen maskimies. Vähän kuin isompi versio kapteeni Joni Töykkälästä. Blues-laiturin homma on toiminut harjoitusotteluista tutulla tyylillä; duunia, duunia, duunia, mutta ei oikein tuuria. Mutta ahkeruus kovankin onnen voittaa, kun tilastomiehet palkitsivat Jonin Tsekki-ottelussa maalimerkinnällä Ville Varakkaan sijaan.

Bergenheimin ja Filppulan yhteistyö toimii toveittain mainiosti, mutta Suomen NHL-vahvistuksella on rannelaukaus vielä kalibroimatta. Sean on päässyt Filppulan oivaltavista syötöistä useammankin kerran hyville tekopaikoille, mutta toistuvasti rannevedot viuhuvat ylänurkasta ohi. Lohduttavaa on että todennäköisyyslakien mukaan jossakin vaiheessa alkaa osumia napsua ja toivottavasti tämä hetki osuu neljännesvälieräotteluun Venäjää vastaan.

Hyökkääjien positiivisimmat yllättäjät ovat olleet kasikutoset Petteri Nokelainen ja Lauri Tukonen. Hämeenlinnassa toisessa erässä ykkösketjuun nostettu Nokelainen teki tärkeän maalin Sveitsiä vastaan ja Tukonen vapautti sooloilullaan Suomen pelin Ukraina-pelissä. Maalien lisäksi he tekevät kentällä kovasti töitä, aivan kuten muutkin suomalaishyökkääjät.

Ryhmän kasivitoset Teemu Nurmi ja Arsi Piispanen ovat kisojen edetessä juuttuneet nelosketjuun ja ainakin Piispasen esitykset ovat olleet allekirjoittaneelle pettymys. Mestis-peleissä ja vielä Mikkelissäkin näytti siltä, että hän pystyisi kompensoimaan voima/nopeus-puutteensa peliälyllään ja hyvillä käsillään, mutta ainakaan alkusarjassa näin ei ole tapahtunut. Myös Nurmella on ollut ongelmia pelin vauhdin kanssa, mutta pitää muistaa että kaksikko on hankkimassa tärkeää kokemusta ensi vuoden kisoja ajatellen.

Luistelukone Jyri Junnilalla ei ole ongelmia kansainvälisen vauhdin kanssa, mutta nelosketjulaisen jääaika on ollut suhteellisen vähissä. Oululainen on kuitenkin täyttänyt paikkansa hyvin ja teki näyttävän maalin Sveitsiläisvahti Toblerin selän taakse. Kolmosessa on pelannut viime peleissä Tukosen kanssa Petri Kontiola ja Tommi Oksa.

Vaikka ketju ryöpyttikin ukrainalaisia ottelun alkuvaiheessa, niin aivan täysin kolmikon kemiat eivät vielä ole kohdanneet.

Puolustus hyökkää ja hyökkäys puolustaa

Alkusarjan suomalaistähti oli ehdottomasti Jokerien puolustaja Sami Lepistö. Lepistö on tykittänyt jo neljä maalia - ja osan niistä todella upeilla laukauksilla. Pistetilaston lisäksi Sami on korkealla tehotilastossa, mikä kertoo ettei pienehkö koko ole ainakaan alkusarjassa varsinaista tehtävää, puolustamista, haitannut. Muutenkin suomalaiset puolustajat ovat Kanada-peliä lukuun ottamatta pelanneet varsin hyvin. Tosin heidän työntekoaan on helpottanut joukkueen hyökkääjien nöyrä sitoutuminen koko viisikon puolustuspelaamiseen. Päinvastaisesta on turnauksessa nähty esimerkkejä kun slaavilaisjoukkueet ovat käyneet esiintymässä Nordensskiöldinkadun jäähallissa. Huvittavaa on että suomalaisten puolustajien enemmistö - Lepistö, Janne Jalasvaara, Anssi Salmela ja Ville Varakas - ovat jo tehneet turnauksessa maalin. Ukrainaa vastaan loukkaantunut ja jo Ouluun palannut Oskari Korpikari jääkin ilman maalia, mutta Jokeri-kaksikolla Kantee-Kalteva on vielä kaksi-kolme peliä maalitilin avaamiseen.

Tsekki - johtajuus hukassa

Ennen kisoja Tsekkiä pidettiin selvänä mitalisuosikkina ja jopa ehdokkaana mestariksi. Alkusarjan perusteella joukkueella on todella paljon tekemistä edes välieriin pääsemisessä, saati sitten mitalin voittamisessa. Leimaa-antajina joukkueen esityksissä on olleet hengettömyys ja epäyhtenäisyys.

Joukkueen kapteeni ja ennakkoon yhdeksi kisojen supertähdiksi arvioitu Jiri Hudler oli minulle alkulohkon suurin pelaajapettymys. Hänen rinnallaan on kokeiltu niin ryhmän nuorukaisia Rostislav Olezia ja Lukas Kasparia kuin Kanadan tsekkejä Petr Kankoa ja Tomas Fleischmania, mutta mikään ei tunnu toimivan kunnolla. Kaikkinainen sähäkkyys, oivaltavuus ja näyttävyys, mitä etukäteen odotin Hudlerin esittävän, on jäänyt uupumaan. Tilalla on ihmeellistä pikkunättiä näpräämistä, joka ei ole johtanut juuri mihinkään. Mutta todennäköisesti tämän arvostelun jälkeen Hudler pelaa loisto-ottelun slovakkeja vastaan ja johdattaa ryhmänsä välieriin Kanadaa vastaan...

Muutenkin Tsekin hyökkäys on ollut ihmeellisen tehoton. Heikkoa Ukrainaa vastaan he viitsivät tehdä kahdeksan maalia, mutta sekä Suomea, Sveitsiä että Kanadaa vastaan he jäivät kahteen maaliin. Katsottaessa Tsekin hyökkäystä, niin luulisi heidän pystyvän tekemään kaksi maalia per peli unissaankin, mutta ei kun ei. Valmentaja Alois Hadamczika onkin hakenut tehonlisäystä ketjukokonaisuuksia sekoittelemalla, mutta ainakaan tähän mennessä oikeita koostumuksia ei ole löytynyt. Yksilöistä tähän mennessä parhaiten on pelannut kasiviitonen Rostislav Olesz, joka sai varakapteenin A:n Michal Barinkan loukkaannutua. Olesz on ikäisekseen hämmästyttävän vahva ja omaa erinomaisen tasapainon. Lisäksi hän on valmis tekemään likaista työtä, eikä vain metsästä pisteitä.

Muista hyökkääjistä on vaikea löytää mieleen painuneita onnistuijia ja välillä onkin vaikea erottaa onko kentällä oleva isokokoinen tsekki Koreis, Kreps, Hruska vai Hromas. Lukas Kasparilla on sentään onneksi tsekkiläinen takatukka, josta hänet on helppo tunnistaa.

Jos tsekin hyökkäys on alisuorittanut, niin samaa voi sanoa puolustuksesta ja maalivahtipelistä. Ehkä Michal Barinkan loukkaantuminen oli Tsekin puolustukselle kohtalokas isku, sillä sveitsiläisiä ja Kanadaa vastaan ei kukaan pakeista tuntunut ottavan johtajan roolia itselleen. Pakeista ehkä näkyvin on ollut häkkipää Ladislav Smid, joka käsittelee kiekkoa paljon ja erottuu pituutensa ja kasvosuojuksensa ansiosta hyvin. Mutta Hadamczika antaa kasikutoselle Smidille paljon luottoa, joten ilmeisesti en ole ainoa, jonka mielestä Smid on pelannut hyvin. Suurimmissa ongelmissa tsekkien puolustajista on ollut Ondrej Nemec, jolla tuntuu välillä olevan vaikeuksia keskittyä puolustuspelaamiseen.

Tsekkien onneksi puolivälierissä vastaan tulee pikkuveli Slovakia. Tähän vastustajaan asennoitumisessa heillä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Ja yksi voitto voi vielä kääntää Tsekin kurssin epäonnistujasta onnistujaksi.

Sveitsi ja Ukraina - koska kehitys alkaa näkyä?

Kansainvälinen jääkiekkoliitto on vuosikaudet yrittänyt levittää jääkiekkoa laajemmalle alalle, mutta tuloksia ei oikein tahdota saada. Näissä kisoissa jääkiekon pieniä ja keskisuuria maita edustivat Ukraina ja Sveitsi. Ukrainan esityksen perusteella jääkiekon pikkuvaltiossa on vielä paljon tekemätöntä perustyötäkin. Joukkueen alkusarjan esityksistä olisi saanut koottua ehkä tyydyttävän kaksikymmenminuuttisen, mutta kun jääkiekko-ottelu kestää kolme kertaa kaksikymmentä minuuttia ja otteluita oli runkosarjassa neljä, niin ryhmän kokonaisesitys oli surkea. Kokonaismaaliero oli 43 - 1 ja sekin johtui siitä, etteivät vahvemmat maat viitsineet nöyryyttää Ukrainaa nähtyä pahemmin.

Vastustajien valmentajien mukaan Sveitsi on kehittynyt viime vuosina isoin askelin. Ilmeisesti jääkiekon suurmaatkin ovat kehittyneet isoin askelin, sillä ero perinteisten kiekkomaiden ja Sveitsin juniorikiekon välillä tuntuu pysyneen entisellään. Epäyhtenäistä Tsekkiä Sveitsi piti ahtaalla, mutta ero yhden maalin voiton ja yhden maalin tappion välillä on todellisuudessa varsin iso. Lohduttavaa Sveitsin kannalta on että, tästäkin joukkueesta löytyy tulevaisuuden miesten joukkueeseen ainakin kentällisen verran kelpo pelimiehiä. Voi olla että jo neljän-viiden vuoden kuluttua puolustajat Tim Ramholt ja Philippe Seydoux sekä hyökkääjät Patrik Bärtschi, Emanuel Peter ja Yvan Benoit pörräävät MM-kisoissa Suomen kiusana. He ovat juuri sellaisia pelaajia, joita sveitsiläinen kiekkoilu tuottaa: tarpeeksi hyviä pärjätäkseen Euroopan huippusarjoissa, mutteivät tarpeeksi hyviä pärjätäkseen Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa.

Jatkoajan kirjoittajien B-lohkon tähdistökenttä

Maalivahti

Marc-Andre Fleury, Kanada

- yksikään B-lohkon maalivahti ei ole vielä yksinään voittanut peliä joukkueelleen, joten kohdistettakoon valinta tasaisesti pelailleeseen Fleuryyn.

Puolustajat

Sami Lepistö, Suomi.

- Leppä on tehnyt vakuuttavaa jälkeä, johtaa Suomen ja kaikkien pakkien maalipörssiä, ensi kesänä varma varaus.

Dion Phaneuf, Kanada.

- Kanadan pakiston johtohahmo, 2+2 neljässä pelissä on pakilta aika hyvin.

Hyökkääjät

Anthony Stewart, Kanada

- 104 kiloa elämäniloa, mahdoton siirrettävä maalin edestä ja taklaukset varmasti tuntuvat.

Jeff Carter, Kanada

- parantanut koko ajan, varattiin Kanadan isojen poikien ketjusta ensimmäisenä numerolla yksitoista ja pelannut varausnumeronsa arvoisesti, hänellä olisi enemmän pisteitä, jollei Stephen Crosbyä peluutettaisi hänen paikallaan ylivoimalla.

Rostislav Olesz, Tsekki

- Hyökkäyksen olisi voinut laittaa all-canada -ketjun, mutta Olesz on ollut Tsekin joukkueen harvoja valopilkkuja. Barinkan loukkaannnuttua sai aiheestakin rintaansa varakapteenin A:n. Olisipa joukkueen tähtipelaajilla yhtä hyvä asenne kuin tällä kasivitosella.

» Lähetä palautetta toimitukselle