Areenaksi ei toki kelvannut muu kuin Madison Square Garden, The Famous Sport Arena In The World, kuten pulju itse itseään vaatimattomasti mainostaa. Ovella metallinpaljastimet vinkuivat kuin kollit keväällä, mutta eipä järkkäreitä kiinnostaneet luotettavan näköisen reportterin kamerat, kellot tai avainketjut. Ammattaitaitoista ryhmää. Edeltävällä viikolla Rangersit onnistuivat tekemään historiaa olemalla myymättä areenaansa loppuun ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Tämä ilta taisi olla toinen, tiedä häntä. Perinteisen epävarmalta kalleimman ja kauneimman NHL-seuran alkukausi silti näyttää, jälleen kerran. Madisonin/Rangersien show ennen ottelua, tai sen aikana, ei pahemmin hätkäyttänyt SM-liigan tai H-Areenan tsydeemeihin tottunutta.
Ottelun alussa ei sen ihmeemmin kuulutettu ykköskenttää lauteille, tai muutakaan, show ei sinänsä lyönyt ällikällä. Kaikki hehkutus tapahtui noin puoli tuntia ennen häpeningiä, jolloin paikalla olivat vain uskollisimmat fanit. Heistä lähti ääntä, ja he tiesivät ketä odottaa. Vastassa oli San Jose Sharks, jonka joukoissa luisteli ranger kymmenen viime kauden ajalta, Adam Graves. Hän oli illan tähti, jonka loistetta katsomon silmissä pystyisi himmentämään vain umpisurkea kotijoukkue. Rangers-organisaatio olikin valmistunut herran ensimmäiseen MSG-vierailuun tällä kaudella huolella. Kun kotohärmässä urpot huorittelevat tai bin-ladettelevat pelaajaa, jonka uran jatko ei käy yksiin kaikkien fanien toiveiden kanssa, niin mitä tekevät manhattanilaiset? No, he duunaavat jumbotronilleen leffan mr. Gravesista, jossa käydään herran uraa läpi junnuvuosista näihin päiviin. Yleisö on varustautunut 'Thank You Adam - You Were a Great Ranger' -tyyppisillä plakaateilla, eikä lämminhenkisyyttä, aitoa kunnioitusta ja arvostusta ihmistä, ja hänen elämäntyötään, kohtaan voinut olla aistimatta.
Vaikka en ole amerikkalaisen, tai edes nykkiläisen, elämänmuodon suurimpia puolestapuhujia, niin täytyy sanoa että paidan alla heilui, ja lujasti. Itse pelistä ei ole kai sen ihmeempää sanottavaa. Rangers oli niin paska kuin pahimmissa kuvitelmissa voi kuvitella - paitsi että vielä paskempi. Syötöt menivät ohi, kaksinkammpailut eivät kiinnostaneet, kaikessa hävittiin. Lauma surffaavia miljönäärejä, häpeäksi lajille. San Jose pelasi järkevää ja rauhallista vieraskiekkoa. Sharksit jopa kahvasivat lujasti, jota kuulemma täälläpäin ei saa tehdä turpaanlyönnin uhalla. No, kliseet on tehty murrettaviksi. Sharksien koutsi petti Lapasen peluuttamalla Nabokovia Kiprun sijaan maalissa. Kipru nimittäin loisti mm. junttiseura Islandersia vastaan edeltävässä pelissä, joten odotin, että kai se Miika nyt jatkaa saa - mutta ei. No, Nabo hoiti kuviot loistavasti, hyvä valinta. Miikan me jo tiedämmekin hyväksi goalieksi. Meidän oma Tememmekin saalisti syöttöpisteen ja kunnostautui domarille urputtamisessa mainiosti, kapteeniainesta. Ja käteen jäi yksi piste amerikkalaisille jotka osaavat arvostaa myös kiekkoilijaa ihmisenä ja ammattilaisina, eivätkä huorina. Käteen jäi NYPD:n ja NYFD:n sankareiden, niisk, saama vastaanotto ja kunnioitus. Käteen jäi jälleen kerran, neljän kauden jälkeen edelleen, totaalisen paska ja avuton New York Rangers. God Bless We All.
Että sikäli...
