Joukkuepeli, pelitapa ja siihen sopivat yksilöt. Ensimmäisen luokan maalivahtipeli. Sotšin olympialaisten ensimmäinen todellinen "rillaus" pelataan lauantaina iltapäivällä, kun kaukaloon astelevat USA ja Venäjä.
Alkulohkon ensimmäinen yllätys nähtiin USA:n ensimmäisessä pelissä, kun jenkit höykyyttivät Slovakiaa rumin lukemin.
USA:n voitto ei ollut yllätys, mutta joukkueen esitys oli paljon odotettua valmiimpi. NHL:ssä simppelimpää pelikirjaa noudattava Dan Bylsma näytti joukkueineen debyytissään paljon Kanadaa ja Red Wings -neroa Mike Babcockia valmiimmalta.
Hyvä näin! Se tietää Venäjälle hikistä paikkaa jenkkien vastustajana. Kotijoukkue, jolla on ensinnäkin valtavat henkiset paineet, joutuu lisäksi pelitapansa suhteen todelliseen koetukseen.
Neljä vuotta sitten Vancouverissa meno pysähtyi Kanadan suorittamaan 7-3-ryöpytykseen, kun Torinossa Venäjän oli tiputtanut lähes täydellistä peliä pelannut Suomi.
Nyt tasonmittaria on tarjolla jo alkulohkossa. Vaikka Venäjä selviää lohkostaan joka tapauksessa jatkopeleihin, kertoo tämä ottelu jo paljon kärkijoukkueiden iskukyvystä.
Miksi muuten USA on niin valmis? Ehkäpä eniten siksi, että sen joukkue on ominaisuuksiltaan niin valmis myös isossa kaukalossa pelaamiseen.
Tarkkaile jenkkien avauspeliä: porrastus, palautukset, kiekkokontrolli, yhteispeli sentterin kanssa.
USA:n puolustuksessa on ennen kaikkea hyvää pelisilmää ja liikkuvuutta. Kaikki enemmän pelaavat puolustajat Ryan Suterista John Carlsoniin ovat kiekollisessa pelissä vahvoja. Tämä tukee hyvää reagointia ja hyökkäyksien tukemista jalalla.
Luistin kulkee myös hyökkääjillä. Lisäksi Dustin Brownin ja Ryan Callahanin tyyppiset pelajaat tuovat mukanaan pienen ripauksen ilkeyttä. Tökkäyksiä ja pamautuksia silloin, kun tuomari ei huomaa.
Maalilla jatkaa Jonathan Quick. Viileän avausvoiton päälle paikka avauksessa on varmasti helpompi kuin kotiyleisön edessä olympiadebyyttinsä tekevälle Sergei Bobrovskille.
Kestääkö Venäjän tähtisikermä tätä? Tässä kyydissä tarvitaan muutakin kuin Pepsiä.
